Nykypelejä moititaan usein liian helpoiksi ja pelkiksi putkijuoksuiksi. On ymmärrettävää, että AAA-tason pelin tekijät haluavat mahdollisimman monen asiakkaan kokevan ne kaikki tasot, joita peliin on miljoonilla euroilla väsätty. Tämä ei kuitenkaan välttämättä miellytä heitä, jotka haluavat peliltään haastetta. Tämä lista keskittyy peleihin, jotka eivät ole casualia nähneetkään.

Olen ohittanut tässä tarkoituksella kaksi klassisen vaikeaa peliä: NES:n Battletoadsin ja C64:n Uuno Turhapuron. Battletoadsista on sanottu kaikki sanottava moneen kertaan ja Uunon vaikeutta selittää se, että pelitestaaja oli pääasiassa ohjelmoija itse.



Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että kasibittisten pelit olivat vaikeita. NES:n Contra oli kuitenkin vielä erityisen epäreilu, sillä lähtökohtaisestikin haastavaan peliin sai elämiä mukaansa kokonaiset kolme kappaletta. Läpipeluu ilman kuuluisan "Konami Coden" käyttöä on melkoinen saavutus.





Viime aikojen kuuluisin ison budjetin vaikea pelisarja. Siinä missä nykyisin on normaalia, että kuoleman yhteydessä syntyy uudelleen edellisessä checkpointissa, DS pelaajan nakkaa takaisin koko kentän alkuun. Ja myös varusteet ottavat osumaa. Peliä pidettiin niin vaikeana, että se julkaistiin Japanin ulkopuolella vasta pitkän harkinnan ja monien vaatimusten jälkeen. Mainio yhteisövinkkijärjestelmä auttaa onneksi alkuun.





Harvoin käy niin, että peli julkaistaan uudelleen liiallisen vaikeuden vuoksi. DMC 3:n USA-version kanssa näin kävi: jostain syystä Japanin Hard-vaikeustaso oli muuttunut jenkkien pelissä Normaliksi. Ilmiön oireina esiintyi runsaasti foorumi-itkua, kunnes tavallisille kuolevaisille julkaistiin Special Edition. EU-versio oli alusta asti helpompi.





Tämä sinällään erinomaisen pelattava peli voittaa reilukerhon palkinnon erityisesti lopullaan. Kun on ensin selvinnyt läpi täysin sadistisen tasoloikan, saa ilokseen kuulla, että se on pelattava kokonaan alusta uudelleen. Ensimmäinenkään kierros ei ole mikään läpihuutojuttu.







Yllä oleva Penny Arcade -sarjakuva sen kertoo: tämä sarja ei pyydä eikä anna anteeksi. Aina Nintendon ajoista Xbox-uudelleensyntymään ja uusimpiin jatko-osiin asti Ninja Gaiden on keskittynyt ottamaan pelaajilta luulot pois.





Mietimme, missä "nykyaikaisessa" FPS-pelissä olisi jo oletuksena vaikeutta enemmän kuin kotitarpeiksi. Vakava Sami nousi ensimmäisenä esiin: vihollisia lappaa vastaan siinä määrin, että kokenutkin räiskijä ottaa aluksi pataansa.





Maailma on kova paikka, jos olet vain heikosti kasassa pysyvä lihakimpale. Eikä asiaa auta, jos kentät on suunnitellut sadisti. Kunnolla haastetta etsivien kannattaa muutenkin katsastaa indie-tuotantoja, siellä kun ei ole tarvinnut ajatella suuria massoja pelin helpottamiseksi. I Wanna Be The Guy on toinen ylivaikeuden ylistys.



Listan teossa oli suurena apuna V2.fi:n IRC-kanava (#v2.fi @ irc.netgamers.org).