Listasunnuntai #113
Kadonneen aarteen metsästäjät
Arvioidessani Uncharted 3:a mietiskelin, ketä erilaisia aarteiden perässä seikkailevia hahmoja olen ohjastanut. Löytyihän niitäkin taas se seitsemän - kertokaa toki itse lisää.
Videopelien alkuperäinen viidakkoseikkailija ei ehkä ollut graafisesti kovin komeaa katseltavaa, mutta osasi kyllä kaikki nykyaikaiset temput - eikä 32 aarteen kerääminen 20 minuutissa onnistu nykyisiltä FMV-jaksojen kiusaamilta mammanpojilta.
Likimain kaikkia muita hahmoja innoittanut tohtori Jones on esiintynyt Lucasfilmin omissa peleissä ja muutamassa lisenssituotteessa. Etenkin SCUMM-pelimoottorilla tehdyt point'n'click-pelit ovat alallaan edelleen ylittämättömiä, vaikka Fate of Atlantis jäikin itseltäni kesken siihen saamarin kiekkopuzzleen melkein 10 vuodeksi.
Ehkä suorin kopio, tai kuten englantilaiset sanoisivat, "piss take" Indiana Jonesista. Hupaisa Rick esiintyi parissa vallan pätevässä tasoloikka-aarteenetsintäpelissä 16-bittisten mikrojen ja konsoleiden aikaan, mutta sen tekijä Core Design on paljon tunnetumpi toisesta hahmosta, nimittäin...
...oli vuonna 1997 niin kovaa kamaa, että sen helposti unohtaa, kun tulee miettineeksi vain viime vuosien laadultaan vaihtelevia tuotoksia. Pelit olivat laadukasta tasoloikka-ammuskelu-puzzlehybridiä, ja vaikka PlayStationin rupugrafiikka sai Laran avut näyttämään lähinnä sokeritopilta, naisellinen askellus ja dialogin sekaan sujautellut vihjailut eivät jääneet yleisöltä huomaamatta.
Tällä hetkellä aktiivisin aarteenraidaaja on - omasta mielestään - legendaarisen Francis Draken jälkeläinen, ja jonkinlainen yhdistelmä kaikista yllä mainituista. Hänen seikkailuillaan on taipumus päättyä siihen, että jokin satoja tai tuhansia vuosia vanha, erittäin hienomekaaninen laitteisto tuhoutuu alkutekijöihinsä, tarunomainen aarre osoittautuu rahalliselta arvoltaan vähäiseksi... tai sitten paikalla onkin jo zombie-natseja. Jostain budjettia kuitenkin aina sen verran järjestyy, että seikkailu jatkuu.
Siinä, missä Marion seikkailuiden perimmäinen tarkoitus liittyy useimmiten prinsessa Peachin pelastaminen, Wario on liikkeellä ainoastaan kultakolikoiden takia. Itsekeskeinen ja ahne "käänteis-Mario" on yleensä niin puhtoisen ja kiltin Nintendon hauskimpia irtiottoja.
NES:lle ja muillekin aikalaisilleen ilmestynyt DuckTales esitti yllättävän toimivan version vanhan visukintun kolikkojahdista. Miinusta tuli oikeastaan vain idioottimaisesta Heimo Huimasta ja Aku Ankan, tuon Disney-hahmojen riemastuttavan anarkiapesäkkeen puuttumisesta. Näkisin ankkojen aarrejahdeissa vielä saumaa uudellekin pelille, jossa Aku olisi mukana sekoittamassa pakkaa.
Pitfall Harry
Videopelien alkuperäinen viidakkoseikkailija ei ehkä ollut graafisesti kovin komeaa katseltavaa, mutta osasi kyllä kaikki nykyaikaiset temput - eikä 32 aarteen kerääminen 20 minuutissa onnistu nykyisiltä FMV-jaksojen kiusaamilta mammanpojilta.
Indiana Jones
Likimain kaikkia muita hahmoja innoittanut tohtori Jones on esiintynyt Lucasfilmin omissa peleissä ja muutamassa lisenssituotteessa. Etenkin SCUMM-pelimoottorilla tehdyt point'n'click-pelit ovat alallaan edelleen ylittämättömiä, vaikka Fate of Atlantis jäikin itseltäni kesken siihen saamarin kiekkopuzzleen melkein 10 vuodeksi.
Rick Dangerous
Ehkä suorin kopio, tai kuten englantilaiset sanoisivat, "piss take" Indiana Jonesista. Hupaisa Rick esiintyi parissa vallan pätevässä tasoloikka-aarteenetsintäpelissä 16-bittisten mikrojen ja konsoleiden aikaan, mutta sen tekijä Core Design on paljon tunnetumpi toisesta hahmosta, nimittäin...
Lara Croft
...oli vuonna 1997 niin kovaa kamaa, että sen helposti unohtaa, kun tulee miettineeksi vain viime vuosien laadultaan vaihtelevia tuotoksia. Pelit olivat laadukasta tasoloikka-ammuskelu-puzzlehybridiä, ja vaikka PlayStationin rupugrafiikka sai Laran avut näyttämään lähinnä sokeritopilta, naisellinen askellus ja dialogin sekaan sujautellut vihjailut eivät jääneet yleisöltä huomaamatta.
Nathan Drake
Tällä hetkellä aktiivisin aarteenraidaaja on - omasta mielestään - legendaarisen Francis Draken jälkeläinen, ja jonkinlainen yhdistelmä kaikista yllä mainituista. Hänen seikkailuillaan on taipumus päättyä siihen, että jokin satoja tai tuhansia vuosia vanha, erittäin hienomekaaninen laitteisto tuhoutuu alkutekijöihinsä, tarunomainen aarre osoittautuu rahalliselta arvoltaan vähäiseksi... tai sitten paikalla onkin jo zombie-natseja. Jostain budjettia kuitenkin aina sen verran järjestyy, että seikkailu jatkuu.
Wario
Siinä, missä Marion seikkailuiden perimmäinen tarkoitus liittyy useimmiten prinsessa Peachin pelastaminen, Wario on liikkeellä ainoastaan kultakolikoiden takia. Itsekeskeinen ja ahne "käänteis-Mario" on yleensä niin puhtoisen ja kiltin Nintendon hauskimpia irtiottoja.
Roope-Setä
NES:lle ja muillekin aikalaisilleen ilmestynyt DuckTales esitti yllättävän toimivan version vanhan visukintun kolikkojahdista. Miinusta tuli oikeastaan vain idioottimaisesta Heimo Huimasta ja Aku Ankan, tuon Disney-hahmojen riemastuttavan anarkiapesäkkeen puuttumisesta. Näkisin ankkojen aarrejahdeissa vielä saumaa uudellekin pelille, jossa Aku olisi mukana sekoittamassa pakkaa.
Keskustelut (16 viestiä)
Rekisteröitynyt 04.02.2008
04.12.2011 klo 20.25
04.12.2011 klo 20.46
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
04.12.2011 klo 21.05
STALKERithan on lähinnä aarteenmetästäjiä, joskin pelin päähahmon tehtävänä ei ole ettiä aarretta, ainakaan Shadows of Chernobylissä.
Rekisteröitynyt 03.04.2009
04.12.2011 klo 21.37
http://www.youtube.com/watch?v=icUK2hlfCW8
Rekisteröitynyt 25.10.2011
04.12.2011 klo 21.38
04.12.2011 klo 21.55
Rekisteröitynyt 20.12.2010
04.12.2011 klo 21.58
04.12.2011 klo 22.36
Syy siihen miksei akua näy peleissä juurikin tuo TV-sarja, myöskin nimeltään Ducktales, jossa aku lähtee laivastoon ja jättää pojat roopen hoiviin.
Näin nippelitietona pelien kehittäjänä toimi Capcom, juurikin se sama firma joka on nykyään tunnettu lähinnä Resident Evil ja Dead Rising peleistä. Ducktales suunnittelijana toimi Keiji Inafune joka on tuottanut muun muassa Lost Planet sarjan, Dead Rising sarjan ja Resident Evil 4 ja 5.
Tuo oli mielestäni kyseisen firman kulta-aikaa, joka jatkui PS1 kauteen saakka. Sen jälkeen tapahtui jotain mystistä ja pelien laatu ja innovatiivisuus on pikkuhiljaa kadonnut jonnekin.
Rekisteröitynyt 27.06.2007
05.12.2011 klo 01.51
05.12.2011 klo 01.53
Muuten silmiin pistää se että Lara Croftin kommentissa puolet keskittyy taas ulkonäöstä höpöttämiseen. Kyllä se (ne) peli oli maaginen ihan muista syistä. Oli oikealla tavalla synkkä toisin kuin Legendistä alkanut aamupiirrettytyyli. Nyt tuo reboot näyttää menneen ojasta allikkoon splatter-linjalle
Rekisteröitynyt 13.08.2007
05.12.2011 klo 06.06
Ja artifaktithan ovat Zonen (luonnon) luomia ilmestyksiä, ei piilotettuja arvoesineitä.
05.12.2011 klo 07.50
05.12.2011 klo 09.54
http://en.wikipedia.org/wiki/QuackShot
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
05.12.2011 klo 12.35
Eivät stalkerit perjaatteessa ole aarteenmetsästäjiä, ovatko mainarit aarteenmetsästäjiä? Ei...
Ja artifaktithan ovat Zonen (luonnon) luomia ilmestyksiä, ei piilotettuja arvoesineitä.
Rekisteröitynyt 20.12.2010
06.12.2011 klo 01.22
Rekisteröitynyt 10.04.2007
07.12.2011 klo 04.13
Eivät stalkerit perjaatteessa ole aarteenmetsästäjiä, ovatko mainarit aarteenmetsästäjiä? Ei...
Ja artifaktithan ovat Zonen (luonnon) luomia ilmestyksiä, ei piilotettuja arvoesineitä.
Kyllähän ne siinä huhuilee eräänlaisesta aarteesta reaktorin...