Tein hämmästyttävän havainnon. Olen viimeisen puolen vuoden aikana käyttänyt aikaani huomattavasti enemmän PC- kuin konsolipeleihin. Siis minä, joka olen viimeiseen asti yrittänyt välttää palaamasta maailmaan, jossa taistellaan Windowsin, näyttökorttien, RAM-muistin ja ylikellotuksen kanssa, jotta pelistä saadaan irti edes kohtuullinen päivitysnopeus. Minä, joka rehellisesti sanottuna vihaan näppäimistön ja hiiren käyttöä pelivälineenä. Kun huomasin, että kotiini on ilmestynyt vanhan ja turvallisen Gentoo Linux -pöntön viereen Windows 7:llä varustettu, AMD Phenom X4:llä ja nVidia GTX460:lla pörräävä pelikone, oli aika tehdä vähän itsetutkiskelua.

Minusta tuntuu, etten ole enää konsolivalmistajien kohderyhmässä; päinvastoin, olen sitä hölmöläisluokkaa, joilla uusien konsoleiden kehityskulut maksatetaan, jotta niitä voidaan sitten myydä suurelle yleisölle halvalla erilaisten liikeohjaimien kanssa. En ole koskaan pitänyt itseäni ”HC-pelaajana”, koska motoriikkani ei ole mitenkään huipputasoa, mutta ilmeisesti minun on vedettävä se johtopäätös. Minun pelimakuani tyydyttävät julkaisut eivät riitä siihen, että koneista saataisiin tarpeeksi voittoa.

Xbox 360 täyttää tänä jouluna viisi vuotta, PS3 on vuoden nuorempi. Neljä vuotta vanhalla tietokoneella ei tee uusimmissa peleissä enää yhtään mitään, mutta konsolit ovat yleensä olleet käyttökelpoisia hieman pitempään. Tärkeä ero on kuitenkin siinä, että viimeisen 20 vuoden aikana ei ole ollut näin pitkää ajanjaksoa, jolloin ei olisi ollut ainakin jo puhetta konsolin XYZ seuraajasta tai kokonaan uudesta, vakavasti otettavasta tuotteesta. Nyt kaikki kolme valmistajaa ovat kuin yhteisestä sopimuksesta hipihiljaa minkäänlaisesta laitteistokehityksestä, joka ei liity ohjaustapoihin. Vielä mitä – tarkoitushan on, että tämä konsolisukupolvi kestää vielä vuositolkulla, jotta suuret kehitys- ja markkinointikulut saadaan katettua. Sekä PS3:n että X360:n uudet versiot sopivat kuvaan erinomaisesti.



Kerrankin on helppo keksiä, missä on tämän kehityksen syy. Tunnettu japanilainen pelikorttifirma sekoitti pakan totaalisesti julkaisemalla edellisen sukupolven laitteen uudestaan nokkelalla ohjaimella. Alhainen hinta ja uudenlainen ohjaus tekivät Wiistä välittömästi voittajan, jonka myyntiluvut ovat aivan omissa sfääreissään. Lisäksi Nintendo paitsi tekee voittoa jokaisesta myydystä koneesta, myös tuottaa itse koneelleen ne kaikista myyvimmät pelit. Laite oli alusta asti niin kokeiltua tekniikkaa, ettei siitä tarvitse tehdä korjattuja uusintaversioita. Mitä tulee win/win-skenaarioihin, tämä on kouluesimerkki.

Valitettavasti vain Nintendo on pilannut maailman. Liikeohjaus oli niin valtava hitti, että Sony ja MS haluavat ehdottomasti jakamaan tätä kakkua, hinnalla millä hyvänsä – ja se ensimmäinen maksaja ovat pitkän linjan pelaajat. Kun casual-pelaaminen oli Nintendon tontilla, itselleni oli helppo valinta olla pelaamatta Wiillä. Kun nyt käynnistän Xboxin, minua tervehtii hieman ylipainoinen avatarini, jolle voin jo ostaa ihkusälää, ja pian saan ohjata käyttöliittymää omalla vartalollani! Upeaa! Eikun hei – ei olekaan!

Kinectiä en ole vielä toiminnassa nähnyt, mutta PS Move saapui jo toimistolle ja ehdin sitä hieman kokeillakin. Kun olin ensin hosunut ohjaimen kalibroinnin kanssa, pääsin pelaamaan jonkinlaista villinlännen ammuskelua. Tätähän en ollutkaan pelannut kuin täysin katkeamattomana sarjana jokaisella pelikoneella Sega Master Systemistä lähtien. Paitsi, että poliittisen korrektiuspandan ansiosta ammuskeltiin pahvikuvia, ei ihmisiä. Oliko tämä nyt liikeohjauksen tulevaisuus? No, ehkä ei, koska tarjolla oli onneksi myös Wii Sports -kopio.

Tokyo Game Show antoi jotain toivoa siitä, että ohjaimia voidaan ehkä jossain vaiheessa käyttää johonkin mielekkääseen... kuten vaikka... railshootereihin? Tiedoksi vaan, että Sega Saturnin Panzer Dragoonin ja Dreamcastin Rezin pelaaminen onnistui aivan hyvin ihan ohjaimella. Kunnollisen, tyydyttävän railshooterin pelaaminen vaatii keskittymistä ja tarkkuutta. Näen jo sieluni silmin, miten combochain katkeaa, kun nelivuotias kävelee huoneeseen ja kamera sekoilee. Railshooter ei ole mikään helpotettu idioottiformaatti pelistä. Liikeohjaus sen sijaan näyttää uhkaavasti helpotetulta idioottiformaatilta ohjaamisesta.



Eräs lempisarjakuviani on Aku Ankka -seikkailu, jossa Aku on äärimmäisen laiskan alkuasukasheimon parissa. Syystä jonka jo unohdin Aku alkaa pitää älytöntä meteliä, ja heimolaiset laskevat tarkasti, koska melu on niin sietämätöntä, että kannattaa nähdä vaiva Akun kiinni ottamisesta. Huomaan usein toimivani samalla periaatteella. Pelitietokoneen ylläpitäminen on edelleen hankalaa ja kallista, mutta Windows 7, Microsoft Security Essentials ja Steam ovat tehneet siitä vähän siedettävämpää. Mitään syytä omahyväisyyteen ei PC-leirissäkään kuitenkaan ole, sillä sama desktopiin kaatuilu, patchien googlailu, pelitiedostojen heksaeditointi, resoluutioiden hieronta kohdilleen ja muu peruskäyttäjän perustoiminta tuntuu edelleen jatkuvan.

Pelaan kuitenkin yhä useammin PC:llä, koska olen alkanut nähdä kulmia siinä määrin, että ne haittaavat minua enemmän kuin PC:n vaivalloisuus. Konsolipelien grafiikka ei ole kehittynyt mainittavasti viime vuosina; julkaisuhetkellä pelit olivat yhtä näyttäviä kuin PC:lläkin, mutta sen jälkeen edistysaskeleet ovat olleet pieniä, samalla kun GPU-markkinoilla on kuitenkin tapahtunut kehitystä. Ruman rohjakkeen sisällä pöhöttävät Phenom ja halpis-GTX pitävät toki rujoa ääntä ja imevät virtaa, mutta myös pyörittävät pelejä Full HD -tarkkuudella kymmenien framejen sekuntivauhtia. Konsoleista löydetty lisäteho taas hukataan 3D:n kaltaisiin turhuuksiin, samoin liikeohjaus vie CPU:ta jopa kymmeniä prosentteja. Minua ei haitannut, että GTA IV oli Xboxilla hitaansutki, koska se oli myös massiivinen peli ja pelattavuus huomioi tämän. Lisäksi olkkarissa pelaaminen on edelleen mukavaa. Minua sen sijaan haittaa, että GTA V todennäköisesti tulee tälle samalle laitesukupolvelle, ei voi enää juurikaan laajentua, ja on vieläkin hitaampi. Ja miksi minusta kuitenkin tuntuu, että olen tuskin ainoa, jota vielä kiinnostaisi nähdä uutta, tehokkaampaa pelirautaa pelkkien gimmickien sijaan?