Pelataanpa: Segan esihistoriaa - SG-1000
Party like it's 1983
 |
On ollut jo pitkään tarkoitus kertoilla Segan ensimmäisen kotikonsolin peleistä, mutta tekniset ongelmat ovat tehneet pelikuvan tallentamisesta mahdotonta. Vihdoin päätin käyttää hyväkseni sitä tosiasiaa, että Segan eri konsolit ovat aina Mega Driveen asti taaksepäin yhteensopivia. Näin Master System saa tuurata esivanhempiaan ja toimia SG-1000-pelien näyttämönä.
Pelit: Borderline, Congo Bongo, N-Sub, Pacar, Pop Flamer, Zoom 909
Keskustelut (5 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
31.03.2019 klo 20.54
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
31.03.2019 klo 21.06 5
Pippeli mainittu Mikon toimesta (23:16)! Heti tässä xbox-poikakin innostuu.
En minä tuomitse sinua siitä, miksi katsot tätä sisältöä. Pääasia että katsot.
31.03.2019 klo 22.28 2
31.03.2019 klo 22.56
31.03.2019 klo 23.39 1
-N-Sub oli vuoden 1983 pelejä ja valkoinen erottuu ainakin Saloralla sangen mainiosti myös mustavalkotilassa :)
-N-Sub on pienoinen parannus varhaiseen arcadeen, kerran näinkin päin
-Compile teki joitakin pelejä SC-raudalle ja sieltä löytyy ne laitteen parhaat shootterit
-Congo Bongon heikkous on siinä, että mukaan on saatu vain pari kenttää, joten kalliin moduulin ostolla hinta/laatu ei ole ihan paras mahdollinen
Pop Flamer ei ole suora arcade-porttaus, mutta ihan mielenkiintoinen peli on saatu aikaan ja ennenkaikkea vaikeustaso on kohdillaan. Useimpien SG/SC-pelin vaikeustaso oli tuunattu aivan pikkulapsille, eikä Colecon tapaista vaikeustason valintaa ollut. Tilannehan ei paljoa naurattanut, kun osti kalliin moduulin ja peliä mielellään pelasi toisenkin kerran. Siinä mielessä Pop Flamer oli laitteen harvoja pelaamista kestäviä pelejä. Alhaalla ja ylhäällä olevista pulloista nautittu voimajuoma aikaansaa superhiiren, joka imaisee muut metsän örvelöt napaansa. Kaasupalloista kerätyllä kaasulla voi täydentää liekinheittimen säiliöitä. Pelissä on useampi taso, joten se tosiaan pitää mielenkiintoa yllä jonkin aikaa ja ennätystehtailukin on mahdollista. Skrollaus tässä ja muissa SC/SG-peleissä on MSX1 tasoa, onhan rautakin käytänössä samaa, eikä koodareilla ollut vielä nykypäivän tietämystä hyvistä rutiineista.
Michael Boydin konekieliset kasettipelit on SC-raudan parasta antia, moduuleissa ja Segan My Cardeissakin on muutama helmi, jos hankkii Card Catcherin. Compilen Safari Hunt on buginen, mutta teemaltaan mielenkiintoinen. Safari Race on jo suht kehittynyt kaahailu rattiohjaimella. Star Jacker on laitteen kiinnostavimpia shoottereita. Exerion-pelin pilaa turha helppous. Orgus ja Zaxxon on sitten jo silmäkarkkia ja tekniikkademoa. Harmillisesti laadukkaampia pelejä alkoi tulla, kun Segalla jo suljettiin valoja. Koreassa piraatteina tulleet MSX1 porttaukset, kuten Circus Charlie osoitti, että potentiaaliahan SC-raudassa olisi ollut ja Segan MSX1-kone olisi ilman muuta jatkanut mukavasti Segan elinkaarta. Ehkä Spectravideota parempi MSX-adapterikin olisi sopinut Segan laajaan lisälaitekuvastoon.