Tuorein sisältö

Sunnuntaikolumni: World of Warcraftin onni

Juho Ahola

25.01.2015 klo 19.00 | Luettu: 17247 kertaa | Teksti: Juho Ahola

...ja uudet, rikkinäiset pelit
Reilut kolme vuotta sitten allekirjoittaneelle tuli vihdoin mitta täyteen. Seitsemän vuotta käytännössä koko ajan aktiivisena ollut WoW-tilini pääsi vihdoin lepoon, kun pelimotivaatio ihan hyvästä Cataclysm-lisäristä huolimatta kolahti kaivon pohjaan. Peli alkoi tuntua kriittisissä määrin vähemmän nautinnolliselta pelaamiselta, aivan kuin ikivanhan rutiinin jatkeelta. Lisäksi aikanaan aktiivisesti vaikeampia tyrmiä kolunneelta haastepelaajalta ei löytynyt ymmärrystä Blizzardin jatkuvaan pelin sisällön helpottamiseen niin yksin- kuin moninpelin osalta. Pandarian metsiä kävin kohtuullisen sisäänpääsymaksun johdosta parin illan verran kokeilemassa, mutta pelimekaniikat tuntuivat välittömästi niin tutuilta ja läpi kolutuilta, että visiitti jäi lyhyeksi. Suurin osa vanhoista pelikavereistakin oli kadonnut, joten vetoa ei vain ollut. Palasin muiden pelien ääreen.

Tonttumaailmasta poissaoloni aikana olen pääasiassa keskittynyt yksinpelien ja moninpeliräiskintöjen maailmaan. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut jotain ikävää, joka on kääntänyt asenteeni uusia pelejä kohtaan päälaelleen. Merkittävä, ellei suurin osa ostamistani peleistä on ollut julkaisussa rikki tai merkittävästi viallisia. Ne pyörivät huonosti, moninpelien palvelimet eivät kestä kuormaa, pelit kaatuilevat ja minulle yritetään myydä pelejä pienissä osissa, yhden selkeän kokonaisuuden sijaan. Murheet eivät ole edes rajoittuneet hieman useammin ongelmista kärsivälle PC-puolelle, vaan myös konsolijulkaisut ovat olleet pahimmillaan lähestulkoon pelikelvottomia, moninpelien tapauksessa usein kirjaimellisesti. Pelijulkaisijat ovat ahneudellaan, omistautumisellaan kvartaalitaloudelle ja asiakaskuntansa aliarvioinnilla osittain pilanneet minulle rakkaan harrastuksen. Siinä missä ennen olin tämän ongelman syntyä kiihdyttävä taho - siis se tyyppi joka ennakkotilaa kaiken vähänkään kiinnostavan, hypettää sitä kavereilleen ja ostaa sen täyteen hintaan julkaisussa -, en nyt ole juuri edes seurannut pelimediaa muutamaan kuukauteen, ainakaan jos vertailukohtana on aikaisemmin harrastamani päivittäinen ja kattava online-pelimedian läpikoluaminen.

Älkää tehkö peliharrastuksesta ikävää tai tontutan


Ongelma ei loppujen lopuksi ole siinä, etteivätkö uudet pelit olisi toimiessaan hyviä, eikä siinä, ettenkö voisi odottaa muutamaa viikkoa tai kuukautta ongelmien korjaamista. Ongelma on siinä, että minä en tahdo miettiä näitä asioita, kun kyse on harrastuksesta jonka tarkoitusperiä ovat rentoutuminen ja hauskanpito. Siinä missä mieleni ennen assosioi sanat ”uusi peli” uusiin, hauskoihin kokemuksiin ja niiden jakamiseen muiden peliharrastajien kanssa, assosiaatio on nyt teknisiin ongelmiin, ennakkotilausbonusten setvimiseen ja sen selvittämiseen, että kuinkahan suuria, myöhemmin erikseen myytäviä osia kokonaisuudesta tällä kertaa puuttuu. Aina tilanne ei tietenkään ole näin synkkä. Ihan ehjiä, asiallisia pelejä tulee markkinoille edelleen, mutta vahinko on jo tapahtunut. Minä en enää jaksa kuluttaa aikaani ottamalla selvää, viedäänkö minua kuin pässiä narussa, enkä viitsi ottaa sitä riskiä, että homma ei toimikaan ihan kuten ensimmäisistä julkaistuista arvosteluista olisi voinut päätellä.

Asiasta muualla valittaessani dramaattisimmat ehdotukset olivat jo uuden harrastuksen löytämisen suuntaisia. Tälle ei kuitenkaan ole tarvetta, sillä pelejä on paljon, ja jotkut niistä ovat vallan pitkäikäisiä. Muutaman viikon sohvalla möllöttämisen ja Tropicon pelaamisen jälkeen mieleen hiipi villeistä ajatuksista se kaikkein vähiten villi - mitähän World of Warcraftiin kuuluu? Vain hetkeä aikaisemmin julkaistu Warlords of Draenor ei paperilla kiinnostanut vaatimattoman edeltäjänsä ansiosta, mutta loppujen lopuksi minulla ei ollut paljoakaan hävittävää. Lisärin hinta ja vuoden kuukausimaksut oli jo säästetty lukuisat uudet, ennen kirjoissani mielenkiintoiset pelit sivuuttamalla.

Niin sulava, niin toimiva, niin kasuaali


Päätin lähestyä vanhaa petoa aivan uusin silmin. En enää muistanut miten lukuisat vanhat hahmoni toimivat, en tiennyt ketkä vanhoista kavereistani enää pelaavat, enkä kokenut enää tarvetta päästä kovimpaan kiltaan tappamaan kovimpia pomoja. Tahdoin vain jotain yksin- ja moninpelattavaa joka toimisi ja olisi hauskaa, aina ja heti. Loin uuden hahmon, käytin lisäosan mukana saamani ilmaisen boostauksen kokemustasolle 90, liityin hädin tuskin tuntemani verkkotutun kiltaan ja ryhdyin toimeen. Jo ensimmäinen ilta pelin parissa paljasti kaksi asiaa: WoD on erinomainen lisäosa, ja turhautumiseni lempiharrastustani kohtaan johtui todella yllä avaamistani asioista, ei kyllästymisestä itse pelaamiseen. Suorastaan hämmästelin sitä, kuinka tärkeä osa tekninen toimivuus onkaan minulle pelikokemusta. Kaikki toimi ja pyöri hyvin. Se, että grafiikat ruudulle loihti ainakin osittain 10 vuotta vanha pelimoottori, ei voisi minulle vähempää merkitä. Rumasta pelistä ei edelleenkään ole kysymys. Uudet kaveritkin syntyivät nopeasti.

Koska olin pelin parista poissa parinkin lisäosan verran, en kokenut mielekkääksi kirjoittaa varsinaista arvostelua. En halua selvitellä, mitkä uudistukset nyt varsinaisesti tulivat WoD:n mukana ja mitkä sitä ennen tai sen jälkeen. Aiemmin minua häirinnyt WoW:n kasualisointi on viety loppuun asti. Yksinpelattava sisältö on varsinkin tuoreempien lisäreiden alueiden osalta läpijuoksua, viiden pelaajan tyrmistä puhumattakaan. Isompia tyrmiä, eli raideja, saa nykyään koottua uskomattoman helposti. Muiden ryhmän jäsenten ei tarvitse olla edes samalla palvelimella, vaan seuraa voi hakea halki palvelinten. Historiaa on myös spesifinen määrä vaadittuja pelaajia, sillä raidien haasteet skaalautuvat osallistujamäärän mukaisesti. Jos kiltasi saa kokoon melkein tarpeelliset jäsenet, mutta ei aivan, on satunnaisten pelaajien liittäminen mukaan avuksi suorastaan triviaalia loistavien työkalujen ansiosta. Raideista löytyy myös neljä eri vaikeustasoa, ja jokaisesta kovemmasta vaikeustasosta saa aina parempaa rojua niskaansa.

En tiedä kuinka monessa arvostelussa olen jo ylistänyt Blizzardin kykyä virtaviivaistaa loppujen lopuksi aika monimutkaisia asioita, mutta joudun tekemään sen vielä tämän kerran - tekemisen määrä on tajuton, mutta kaikki tämä tekeminen on helposti ja välittömästi nautittavissa. Onpa pelaajille lisätty mahdollisuus rakentaa oma kyläpahanenkin, jonne voi koota tietokoneohjatuista hahmoista koostuvan armeijansa ja lähettää poppoon tehtäville erilaisia palkintoja saavuttaakseen. Melkein kokonaan erillisen, yksinkertaisen metapelin lisääminen varsinaisen pelin päälle oli hyvä idea.

Kaiken pointti


Miten World of Warcraftin uusin lisäri nyt sitten lopulta liittyy rikkinäisiin uutuuksiin? Onhan niitä muitakin, vanhempia pelejä joiden pariin pelitalojen iilimatoiluun kyllästyneet pelaajat voisivat palata? Vastaus piilee siinä, mitä WoWista on kokonaisuudessaan tullut. Valtavasti peliaikaa, paneutumista ja organisointia syntymässään vaatineesta roolipelistä on tullut todellinen jokaiselle jotakin -pelimaailma – vaikken toki väitä, että pelistä edelleenkään ihan kaikille jotain mielekästä sisältöä löytyisi. Mutta meille joille konsepti on tuttu ja turvallinen, homman sujuvuus on korkeammassa arvossa kuin ikinä. Taistele hirviöitä vastaan yksin, kavereiden kanssa, tuntemattomien kanssa, taistele muita pelaajia vastaan lukuisissa eri pelimuodoissa, rakenna tukikohtaasi ja hallitse alaisiasi. Näitä kaikkia asioita pääsee tekemään ilman vaivaa, odottamista ja ongelmia.

Blizzard on halussaan tehdä pelistään mahdollisimman moneen vetoava luonut täydellisen turvaverkon kaltaiselleni pelaajalle, jolle aina ei ole tärkeintä mitä pelaa, vaan millaisin reunaehdoin. Huolettomuudesta ja toimivuudesta ei pitäisi joutua maksamaan kuukausimaksua, mutta tällä hetkellä omassa päässäni maksan juuri siitä. Tarjolla ei ole missään vaiheessa ollut ihan verrattavissa olevaa, yhtä laadukasta MMO-kokemusta, ja viimeaikaiset uusien pelien vajavaisuudet vain alleviivaavat WoWin vahvuuksia. WoW ei ole enää vain paras MMORPG, vaan se on turvapaikka, ja kaikkien muiden pelijulkaisijoiden painajainen minun rahoistani kilpailtaessa.

Pelitalojen toiminnassa on pakko tapahtua muutoksia. On aivan samantekevää minulle, millaisin sanoin toimimatonta uutuutta selitellään tai minkälaisiin vaatteisiin kuukautta pelin julkaisun jälkeen julkaistu ”lisäsisältö” puetaan. Kyse on rasittavista, kuluttajalle vihamielisistä ilmiöistä, joiden puolustelulle en näe mitään järkevää syytä. Se, että lisäsisältö on ehditty tekemään sen jälkeen kun peli meni kultaan, ei poista ärsytyksen tunnetta siitä, että 60 euron pelini tuntuu enemmän keräilykorttipelin starttipakkaukselta kuin kokonaiselta tuotteelta. Se, että saan eri tuotteen riippuen siitä, mistä sen olen ostanut, on erojen toistaiseksi aika marginaalisesta luonteesta riippumatta ihan vain rasittavaa paskaa, josta ei ikinä tule seuraamaan mitään positiivista.

Ennen kaikkea se, että kehitysaika loppui kesken, ei ole minun ongelmani. Millä muilla aloilla voi tieten tahtoen julkaista jotain, joka ei toimi, ilman muita potentiaalisia seuraamuksia kuin seuraavan, vastaavan tuotteen ennakkotilausmäärien laskeminen? Minulle riitti, ja viimeisten kuukausien aikana olen käyttänyt peleihin pienen murto-osan siitä mitä viimeisen 15 vuoden aikana keskimäärin. En jaksa uskoa, että asioiden jatkuessa nykymallillaan jään yksin.

V2.fi | Juho Ahola
< Pikakatsaus: Assassi... Nintendo New 3DS... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (13 viestiä)

Jomppa

25.01.2015 klo 21.29 10 tykkää tästä

Loistava kirjoitus, kun omasta päästäni!
lainaa
mdtrx

Rekisteröitynyt 10.04.2007

25.01.2015 klo 21.36 6 tykkää tästä

Hyvin sanottu.
lainaa
IGN

25.01.2015 klo 21.37 5 tykkää tästä

WoW on 0/10. Ei tuliaseita. Ei Xboxille
lainaa
asdfqwer

25.01.2015 klo 22.35 3 tykkää tästä

Kieltämättä isojen julkaisijoiden pelit ovat nykyisin suurimmalta osalta nähtyjä. Julkaisun aikaan bugeja löytyy ja dlc-helvetti alkaa jo ennakotilausbonuksissa.

Nykyisin vain Nintendon pelejä saatan ostaa julkaisussa, ja silloinkin pelistä pitää nähdä arvosteluita etukäteen.

Wowin pariin ei vielä ole mieli tehnyt palata kahden vuoden tauon jälkeen. Suurimpina syinä kiinnostuksen puute, sekä uuden lisärin kokeilemisen kallis hinta. Peli kun vaatisi kerralla lisälevyn ja kuukauden peliajan hankkimisen (eli noin 45 euron sijoitus), eikä ole varmaa, että ensimmäisen questin tekemisen jälkeen samaa rumbaa jaksaisi enää jatkaa.
lainaa
Yazu

25.01.2015 klo 22.51

Vastaavia tuntemuksia täälläkin päin. Avaisko sen wow tilin...
lainaa
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

25.01.2015 klo 22.56 7 tykkää tästä

Aivan loistava kirjoitus. Siinä tuli kaikki se turhautuminen, jota viime vuosien aikana rakasta harrastusta kohtaan on päässyt kertymään. Sitä wanhaa hyvää aikaa on itketty kautta ihmisen historian, mutta pelialan viimeaikaiset ilmiöt todella kyseenalaistavat koko harrastuksen mielekkyyden.

Tärkein syy pelaamattomuuteeni on, että olen aina kohdellut pelejä taiteena. En siis suostu pelaamaan paskaa. En pelaa vain siksi että saisin ajan kulumaan, vaan etsin sykähdyttäviä kokemuksia.

Kuluttajana päällimmäinen ketutuksen aihe on DLC-helvetti. Pelit ovat poikkeuksetta sen 60€ emopeli + 30€ season pass. Sinällään hauskaa että kun elää omassa taloudessa, rahaa pelaamiseen olisi enemmän kuin koskaan. Syystä tai toisesta en meinaa keksiä pelattavaa. Lähes sadan euron upottaminen rikkinäiseen lyhytikäiseen tuotteeseen, joka lähes poikkeuksetta aliarvioi pelaajaa, ei houkuttele.
lainaa
kouru

25.01.2015 klo 22.56 3 tykkää tästä

juuri tämän takia olen jättänyt pc:n päivittämättä ja uuden sukupolven konsolit ostamatta. vanhaa, toimivaa pelattavaa olisi vaikka loppuelämäksi eikä peleihin tarvitse pettyä, päinvastoin
lainaa
Duster

Rekisteröitynyt 03.01.2008

25.01.2015 klo 23.20 3 tykkää tästä

Komppaan ylenpänä kirjoittavia. Hyvä kolumni. Itse olen vain tästä kelkasta hypännyt jo pari vuotta sitten. Seuraan toki pelialaa edelleen, mutta uusia täysihintaisia pelejä ei tule osteltua siinä määrin mitä ennen. Joku aina tarttuu mukaan, mutta kyllä lähinnä GoG.com ja Steamin alet ovat mistä pelejä tulee hankittua. Nämä DLC hirvitykset tulee suosiolla kierrettyä kaukaa ja katson niitä sitten joskus jos tulee joku GotY julkaisu mikä sisältää kaiken. Jos ne nyt ylipäänsä kiinnostavat edes silloin.

Tulipa itsekin WoW:n trialia testattua, kun kerran ilmaiset 7 päivää siihen peliaikaa oli tarjolla. Ei käy kieltäminen miten sulavasti WoW toimii. On suorastaan ilo pelata kun se vain on niin smoothi kokemus verrattuna muihin MMO peleihin. Silti, en peliä jaksanut 20 leveliä pidemmälle. Peli vain on minun makuun liian tylsää puurtamista ilman mitään punaista lankaa.

Itselleni se "turvaverkko" on ennemmin SWTOR. Peli ei ole lähellekkään yhtä hiottu kuin WoW, mutta Star Wars on Star Wars ja koska KOTOR 3:sta ei tullut, on tyydyttävä SWTOR:n. Pelaankni peliä lähinnä vain yksinpelitarinan takia.
lainaa
Kristus

25.01.2015 klo 23.31 3 tykkää tästä

Itsekkin olen ostanut kolmen vuoden aikana vain kaksi peliä, kaksi Zeldaa. Uusia konsoleita en ole hankkinut, juurikaan tuosta syystä, että tuntuu, ettei pelaajaa arvosteta.

Nyt jaksan kiinnostua vain nintendon isoista nimikkeistä, toisin sanoen olen palannut pelaamaan samoja pelejä joilla peliharrastukseni aloitin. Nintendollakin omat vikansa, mutta niin kauan kuin Mario-, Zelda- ja Pikmin-sarjojen pelit pysyvät tällaisina "kerralla lunastettavina" niin tulen niitä pelailemaan.

Mutta miksi seuraan vieläkin V2??!
lainaa
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

26.01.2015 klo 01.21 1 tykkää tästä

Duster kirjoitti:
Komppaan ylenpänä kirjoittavia. Hyvä kolumni. Itse olen vain tästä kelkasta hypännyt jo pari vuotta sitten. Seuraan toki pelialaa edelleen, mutta uusia täysihintaisia pelejä ei tule osteltua siinä määrin mitä ennen. Joku aina tarttuu mukaan, mutta kyllä lähinnä GoG.com ja Steamin alet ovat mistä pelejä tulee hankittua. Nämä DLC hirvitykset tulee suosiolla kierrettyä kaukaa ja katson niitä sitten joskus jos tulee joku GotY julkaisu mikä sisältää kaiken. Jos ne nyt ylipäänsä kiinnostavat edes silloin.

Vahvasti tämä, täyshintasia pelejä ei tule enää ostettua juuri koskaan. Edellinen "täyshintanen" tais olla Skyrim, josta odotin sen -33% version ennen ostoa. Se on kallein peli mitä olen ostanut sitten vuoden 2006. Nykyään en vain näe normi harrastajapelaajalle mitään syytä lähteä ostamaan uusia pelejä. Ainoa oikea syy lienee moninpeleihin mukaan ehtiminen, ennen kuin seuraava osa pelistä tyhjentää serverit. Muut syyt lienee aika marginaalisia, jotain FPS-runkkaajia yms.

Nykypäivänä saan aikalailla laadukkaita pelejä ostamalla ne noin 1-3v julkasusta. Tällä hetkellä totesin rahatilanteen olevan sen verran vakuuttava, että olen tosissani harkinnut nyt muutaman päivän uuden koneen hankkimista 2009 ostetun tehokoneen tilalle. "Karu" totuus on kuitenkin se, ettei sellaista pelattavaa ole vielä niin paljon, etteikö se tällä koneella pyörisi, ja tällä koneella pyörivää pelattavaa on vielä niin paljon, että voin hyvin odotella kesään tai ensi talveen. Mitään kiirettä ei ole siis päästä pelaamaan tämän vuoden pelejä, kun vuoden 2011 kiinnostavia pelejäkin on vielä pelaamatta. Voin aivan hyvin ostaa ensi vuonna uuden koneen ja pelata sillä sitten kaikki tehoa eniten vaativimmat pelit täysillä asetuksilla ajalta 2011-2016 ennen kuin hyppään sit niihin peleihin, mitkä sitä konetta kyykyttää.

Pelien hinnat on itelle tippuneet vitosen tienoille (Excel-taulukko sanoo 98 pelin keskiarvoksi 4,9e, jossa ei ole humblebundleja mukana). Tämän hintasilta peleiltä en enää niin hirveästi odotakkaan, mutta kun käteeni saan toimivan paketin, jossa on DLC-kilkeet mukana ja pahimmat bugit karsittuna, niin mitäpä minä valittaisin. Parhaimpana puolena on se, että joihinkin peleihin on vielä ehtinyt ilmestyä mahtavia modeja, jotka lisää pelien laatua huomattavasti. Toki osa vaatii säätämistä ja etsimistä, mutta merkittävimpien tapausten kohalla nämä tulee vastaan jo steam foorumin etusivua katellessa. Enää samanlaista intoa modien testailuun ei itellä ole ku joskus 10v takaperin.

Erityisesti erilainen indie-tuotanto on oikeesti itellä kasvattanut tän koneen peli-ikää varmaa tuplasti. Vaativat AAA-pelit on olleet sitten vähemmällä kysynnällä, eikä tarjonta ole päässyt niissäkään loppumaan kesken. Toinen syy tän koneen ikään on ollut konsolit, jotka on sopivassa määrin pitäneet pelien vaatimukset matalina.

Wowi ajoista jäi kyllä mieleen ne suurten pätsien ja woltkin aiheuttamat jumit jotka kesti pahimmillaan sen päivän tai kaksi kunnes pääsi oikeasti jotain järkevää tekemään. Olihan se toki hieno peli, mutta samalla tavalla siinäkin kärsittiin palvelinten ruuhkautumisesta.

Aholalle voin suositella Valveen pelejä, jos haluttaa vielä jotain testata WoWin ohella. Vaikka harvaan ilmestyvätkin, ovat julkaisuissaan melkolailla valmiita pelejä. Dota2 oli itelle se viimisin moninpelikoukku ja liekkö viimeinen, tuntuu ettei enää jaksa ostaa noita juurikin mainitsemistani ja mainitsemistasi syistä(lyhyt ikä, huono ensimmäisen vuoden ajan).
lainaa
Ukon

26.01.2015 klo 10.30 1 tykkää tästä

Boondock Saints for lyfe!
lainaa
fdsokpfdjop

26.01.2015 klo 13.10

Luulin että olen vain tulossa vanhaksi kaksvitoseksi ja pelit ei siksi enää kiinnosta. Ehkä kyse on jostain muustakin.

Ja en ole ihan varma mitä Perato haluaa sanoa, mutta kyllä tuosta "työskentelystäsi" näkyy läpi vaivannäkö ja asioiden pohtiminen. Asia josta Ahola juuri puhui kolumnissaan.

Itsekin olen tällä hetkellä mietiskelemässä että pitäiskö ostaa jotain DLCtä peleihin ja pelata läpi mutta ehkä kaiken oleellisen asiasta kertoo se että pitää miettiä ja sitten "suorittaa"
lainaa
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

26.01.2015 klo 14.39 1 tykkää tästä

fdsokpfdjop kirjoitti:

Ja en ole ihan varma mitä Perato haluaa sanoa, mutta kyllä tuosta "työskentelystäsi" näkyy läpi vaivannäkö ja asioiden pohtiminen. Asia josta Ahola juuri puhui kolumnissaan.
Kaippa olemme sitten samalla taajuudella kun en ole varma mitä itse yrität sanoa =D. Suurinosa peleistä toimii painamalla steamista lataa, odota 5min-2h ja sen jälkeen peli pyörimään.

Lähinnä pointtini lienee siinä, ettei uusia pelejä kannata enää pitää minään verokkina tai edes tavoiteltavana asiana. Laadukasta pelattavaa on enemmän ku ehtii pelata ja suurimmassa osassa peleistä ei mulla ole mitään ongelmia ku pelaa niitä jonku vertaa julkasun jälkeen. Uutena toki rikki eikä se minusta hyväksyttävää olekkaan, siksi en niistä täyttä hintaa maksa uutena, enkä etes vanhana.
Muokannut: perato 26.01.2015 klo 14.45 lainaa

V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova