Sunnuntaikolumni: Guagembly Summer '14
Pelaajat vastaan skenerit, vai kuinka?
Vietin viikonloppuni Assembly Summer 2014:ssä, tosin sponsoritehtävissä. Meininkiä tuli kuitenkin seurattua entiseen tapaan, ehkä jopa enemmänkin, sillä Skrollin osastolla päivystäminen tarkoitti läsnäoloa torstaista sunnuntaihin asti. Aikaa havainnointiin ja pohdiskeluun siis piisasi.
En ole mikään vakituinen Assembly-kävijä. Kaverini ovat käyneet Assyillä jo parikymmentä kertaa peräkkäin, mutta itselleni se tuntui 90-luvulla liian isolta tapahtumalta. Olen ollut demopiireissä eräänlainen hangaround-jäsen, sillä en osaa juurikaan koodata tai säveltää ja grafiikan piirtämistä en hallitse lainkaan. Viimeinen julkaistu demo, jossa olen ollut tekijänä, täytti jo 20 vuotta.
Vasta kun tajusin, että demoskenessä on kysymys enemmänkin mielentilasta kuin siitä, koska olet viimeksi tehnyt demon, saatoin laskea omaa rimaani ja tulla paikalle. Olen viihtynyt, ja viimeisten kymmenen vuoden aikana olenkin varmaan ollut Assemblyssä paikalla useammin kuin poissa. Ne poissaolokerratkin ovat olleet force majeure -tyyppisiä, kuten 10-vuotishääpäivä. Ja itse olen aina tullut demopartyille, en isoille laneille. Tänäkin vuonna ainoat pelit, joita tapahtumassa pelasin, olivat itse paikalle tuomani kolikkopelit.
Assembly oli loikannut Areenalta ainakin täksi vuodeksi takaisin Messukeskukseen, jossa partyiltiin viimeksi 1990-luvulla. En ollut tuolloin paikalla, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan profeetta nähdäkseen, että tapahtuma on noilta ajoilta muuttunut. Käytännössä puolet tilasta täyttänyt sponsorialue muistuttaa jo perinteisiä tietokonemessuja, ja Yleisradio lähetti Areenassa paikalta vain pelikilpailut. Counter-Striken finaali näytettiin peräti televisiossakin.
Keskimääräisen median kuluttajan silmiin Assembly näyttää siis isolta pelitapahtumalta ja messuilta. Viestintä siitä valtamediassa on ollut tällaista jo pitkään, ja ajatus nuorison hauskasta peliviikonlopusta ennen koulun alkua onkin huomattavasti mediaseksikkäämpi kuin ajatus joukosta keski-ikäistyviä miehiä juomassa olutta metsikön keskellä SID-musiikin soidessa. Talvella järjestettävä Assembly Winter onkin puhdas pelitapahtuma.
On myös kiistatta totta, että valtaosa Assembly-kävijöistä tulee paikalle pelaamaan – vaikka kävijäkyselyiden mukaan monet heistä katselevatkin mielellään myös demotaidetta. Pelaamisen merkityksen kasvu on ollut eräs keskeisiä kiistelyn aiheita ainakin sen 20 vuotta: yhtäällä ovat vanhan koulun demoskeneläiset, toisaalla "guagepennut", jotka eivät edes sammuta näyttöjään demokilpailujen ajaksi. Tästä seuraa jo perinteeksi muodostunut valojen vilkutus- ja huutokonsertti "guaget vittuun" -mantroineen. Ihan oikeastihan on melko sama, pelaako joku kompon aikana, mutta säännössä on enemmän kysymys molemminpuolisesta kunnioituksesta.
Demopartynä Assembly ei ollut tänä(kään) vuonna parhaalla tasollaan. Kilpailuissa oli osallistujia, mutta käytännössä ulkomailla järjestettävät vain demoskenelle tarkoitetut tapahtumat ovat tasoltaan korkeammalla. Positiivista olivat mukana olleet ensikertalaiset, negatiivista taas se, että harvat mukaan lähteneet ”oikeat starat” olivat kuin ennakoineet kisojen tason. Mitään leuat loksauttavaa ei nähty. Pelifinaalit kirvoittivat paljon raivokkaampia aplodeja kuin demostreamissa nähty tavara.
Edellä kuvattua taustaa vasten voikin olla yllättävä tieto, että olen kuluneen neljän vuorokauden aikana tavannut joukoittain demoskeneporukkaa Assemblyssä. Osa vietti pitkää viikonloppua legendaarisessa varjotapahtuma Boozemblyssä, jonka tarkka paikka on Assyjen parhaiten tiedossa oleva salaisuus, mutta pikaisen paikan päällä suoritetun havainnoinnin perusteella yhdeksällä kymmenestä oli ranneke käsivarressaan.
Lähes kaikki Suomi-skenen silmäätekevät siis tulivat paikalle, osa pitkänkin matkan päästä, mutta harva jaksoi tehdä mitään kilpailuihin. Vaikka kokonaisen demon tekeminen onkin pitkä prosessi, lyhyempään introon ei kulu osaavalta montaakaan iltaa. Elämän ruuhkavuosia viettäviltä skeneläisiltä sekin voi olla liikaa vaadittu, tiedän tämän musertavan hyvin itsekin. Kun taas harrastus ei vedä puoleensa uusia osaajia kuin satunnaisesti, ollaan vanhojen partojen viitseliäisyyden varassa.
Miksi Assembly siis tarvitsee demoskeneä? Välitön syy on tietysti se, että tapahtuma on saanut alkunsa nimenomaan demopartynä. Nykyisellään se on jo yksi vanhimmista sellaisista, vaikkei enää yksinomaan demoparty olekaan. Järjestäjät ovat edelleen pääosin samoja, ja heidän skenetaustansa tarkoittaa, että ainakin jonkinlainen demopresenssi tapahtumassa varmasti säilyy jatkossakin.
Ulkomailta löytyy myös esimerkkejä demopartyistä, jotka ovat muuttuneet pelkiksi laneiksi ja kuihtuneet pois lähinnä järjestäjien mielenkiinnon laantuessa. Vaikka demoskeneä voi syystäkin moittia sisäänlämpiäväksi yhteisöksi, sen jäsenet ovat myös usein varsin aikaansaavia ja järjestelykykyisiä. Moni toivoo varmasti heitä oman tapahtumansa taustajoukoiksi. Perinteinen hakkerihenki kun tarkoittaa, että omia työtunteja ei lasketa. Tehtäessä pelkkiä pelimessuja asia voi muuttua nopeastikin.
Omasta mielestäni kannattaisi kuitenkin miettiä myös sitä, miksi demoskene tarvitsee Assemblyä. Ainoa tapa, jolla demoharrastus voi kasvaa ja jatkua, on että siihen saadaan uutta verta mukaan. Satunnaiset harrastajat eivät tule demopartyille, joita pidetään milloin missäkin seurantaloilla pelkille yli 40-vuotiaille kutsuvieraille. He tulevat Assemblyille. Jos demokompot poistuvat kokonaan, menetetään mahdollisuus houkutella tätä harrastajaporukkaa mukaan harrastukseen ja yhteisöön, joka on täydellisessä tuottamattomuudessaan ja pelkän estetiikan tavoittelussaan upea vastalause pelkälle valmiiden pelien ja muun sisällön kuluttamiselle. 4096 phong-sheidattua polygonia on hienoa ihan vain koska se on.
Minua eivät haittaa pelit Assemblyssä. Tapahtuman koko olisi ilman niitä jokusia prosentteja nykyisestä, ja käytännössä vain olemalla mukana Assemblyssä demoskene voi saada Suomen kokoisessa maassa mielekästä näkyvyyttä. Uskon, että aika moni muukin pohjimmiltaan jakaa mielipiteeni: ne guagepennut mahdollistavat tapahtuman, johon naavaparrat tulevat hengailemaan, tapaamaan toisiaan ja parantamaan maailmaa. Kaikilla on lopulta hauskaa.
Pyyhkeitä jakaisinkin mainitsemastani demoskenen flegmaattisuudesta. Suomessakin järjestetään vuoden mittaan useita pikkupartyjä, joille tehdään demoja ja introja kaikenlaisilla keskinäisillä vedonlyönneillä terästettyinä. Näitä usein hienoja tuotoksia ne pennut eivät koskaan näe, eivätkä he sitä myöten kiinnostu skenestä tai koe sitä omakseen. Jos taas porukkaan ei koskaan tule uutta väkeä, ollaan hyvin pian pappakerhossa. Skenenkään ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että Assembly on aina ja ikuisesti nykymuotoinen ja jotain, jota voi rutiininomaisesti moittia.
Pelaajille taas suosittelisin, että lähtekää liikkeelle konepaikoiltanne ja katsokaa, mitä muuta Assemblyssä on tarjolla. On turha tulla Messukeskukseen/Areenalle vain tuijottamaan ruutua, kun samalla voi tavata ihmisiä. Ne kaikki karvanaamat, jotka huutavat AMIGAAAAAAA kompojen aluksi, ovat joskus olleet junioreita hekin, ja useimmat juuri samalla tavalla itsestään arkoja. Monikaan heistä ei pure, jos menette juttelemaan tai vaikka käytte Boozemblyssä moikkaamassa. Tehkää kompoihin jotain, mitä vaan. Aluksi saatte kuulla rakentavaa palautetta siitä, että entrynne on paskaa, mutta se kuuluu asiaan. Pääasia on osallistuminen ja itse tekeminen.
Niin, ja miten ne demot muka liittyvät peleihin? No, miten nyt Remedy, Bugbear, Supercell ja muut vahvasti skenetaustaiset tai skenetyövoimaan nojaavat pelifirmat niihin liittyvät. Ei se Suomen peli-ihme ole tyhjästä syntynyt, eikä kaikkea opita koulun kursseilta. Demon tekeminen on erinomaista tekniikan kuivaharjoittelua, sillä varsinaista pelimekaniikkaa ei tarvitse huomioida.
En ole mikään vakituinen Assembly-kävijä. Kaverini ovat käyneet Assyillä jo parikymmentä kertaa peräkkäin, mutta itselleni se tuntui 90-luvulla liian isolta tapahtumalta. Olen ollut demopiireissä eräänlainen hangaround-jäsen, sillä en osaa juurikaan koodata tai säveltää ja grafiikan piirtämistä en hallitse lainkaan. Viimeinen julkaistu demo, jossa olen ollut tekijänä, täytti jo 20 vuotta.
Vasta kun tajusin, että demoskenessä on kysymys enemmänkin mielentilasta kuin siitä, koska olet viimeksi tehnyt demon, saatoin laskea omaa rimaani ja tulla paikalle. Olen viihtynyt, ja viimeisten kymmenen vuoden aikana olenkin varmaan ollut Assemblyssä paikalla useammin kuin poissa. Ne poissaolokerratkin ovat olleet force majeure -tyyppisiä, kuten 10-vuotishääpäivä. Ja itse olen aina tullut demopartyille, en isoille laneille. Tänäkin vuonna ainoat pelit, joita tapahtumassa pelasin, olivat itse paikalle tuomani kolikkopelit.
Paluu vanhaan, muttei juurille
Assembly oli loikannut Areenalta ainakin täksi vuodeksi takaisin Messukeskukseen, jossa partyiltiin viimeksi 1990-luvulla. En ollut tuolloin paikalla, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan profeetta nähdäkseen, että tapahtuma on noilta ajoilta muuttunut. Käytännössä puolet tilasta täyttänyt sponsorialue muistuttaa jo perinteisiä tietokonemessuja, ja Yleisradio lähetti Areenassa paikalta vain pelikilpailut. Counter-Striken finaali näytettiin peräti televisiossakin.
Keskimääräisen median kuluttajan silmiin Assembly näyttää siis isolta pelitapahtumalta ja messuilta. Viestintä siitä valtamediassa on ollut tällaista jo pitkään, ja ajatus nuorison hauskasta peliviikonlopusta ennen koulun alkua onkin huomattavasti mediaseksikkäämpi kuin ajatus joukosta keski-ikäistyviä miehiä juomassa olutta metsikön keskellä SID-musiikin soidessa. Talvella järjestettävä Assembly Winter onkin puhdas pelitapahtuma.
On myös kiistatta totta, että valtaosa Assembly-kävijöistä tulee paikalle pelaamaan – vaikka kävijäkyselyiden mukaan monet heistä katselevatkin mielellään myös demotaidetta. Pelaamisen merkityksen kasvu on ollut eräs keskeisiä kiistelyn aiheita ainakin sen 20 vuotta: yhtäällä ovat vanhan koulun demoskeneläiset, toisaalla "guagepennut", jotka eivät edes sammuta näyttöjään demokilpailujen ajaksi. Tästä seuraa jo perinteeksi muodostunut valojen vilkutus- ja huutokonsertti "guaget vittuun" -mantroineen. Ihan oikeastihan on melko sama, pelaako joku kompon aikana, mutta säännössä on enemmän kysymys molemminpuolisesta kunnioituksesta.
Kaikki tulivat, juuri kukaan ei osallistunut
Demopartynä Assembly ei ollut tänä(kään) vuonna parhaalla tasollaan. Kilpailuissa oli osallistujia, mutta käytännössä ulkomailla järjestettävät vain demoskenelle tarkoitetut tapahtumat ovat tasoltaan korkeammalla. Positiivista olivat mukana olleet ensikertalaiset, negatiivista taas se, että harvat mukaan lähteneet ”oikeat starat” olivat kuin ennakoineet kisojen tason. Mitään leuat loksauttavaa ei nähty. Pelifinaalit kirvoittivat paljon raivokkaampia aplodeja kuin demostreamissa nähty tavara.
Edellä kuvattua taustaa vasten voikin olla yllättävä tieto, että olen kuluneen neljän vuorokauden aikana tavannut joukoittain demoskeneporukkaa Assemblyssä. Osa vietti pitkää viikonloppua legendaarisessa varjotapahtuma Boozemblyssä, jonka tarkka paikka on Assyjen parhaiten tiedossa oleva salaisuus, mutta pikaisen paikan päällä suoritetun havainnoinnin perusteella yhdeksällä kymmenestä oli ranneke käsivarressaan.
Lähes kaikki Suomi-skenen silmäätekevät siis tulivat paikalle, osa pitkänkin matkan päästä, mutta harva jaksoi tehdä mitään kilpailuihin. Vaikka kokonaisen demon tekeminen onkin pitkä prosessi, lyhyempään introon ei kulu osaavalta montaakaan iltaa. Elämän ruuhkavuosia viettäviltä skeneläisiltä sekin voi olla liikaa vaadittu, tiedän tämän musertavan hyvin itsekin. Kun taas harrastus ei vedä puoleensa uusia osaajia kuin satunnaisesti, ollaan vanhojen partojen viitseliäisyyden varassa.
Riippuvuussuhteita
Miksi Assembly siis tarvitsee demoskeneä? Välitön syy on tietysti se, että tapahtuma on saanut alkunsa nimenomaan demopartynä. Nykyisellään se on jo yksi vanhimmista sellaisista, vaikkei enää yksinomaan demoparty olekaan. Järjestäjät ovat edelleen pääosin samoja, ja heidän skenetaustansa tarkoittaa, että ainakin jonkinlainen demopresenssi tapahtumassa varmasti säilyy jatkossakin.
Ulkomailta löytyy myös esimerkkejä demopartyistä, jotka ovat muuttuneet pelkiksi laneiksi ja kuihtuneet pois lähinnä järjestäjien mielenkiinnon laantuessa. Vaikka demoskeneä voi syystäkin moittia sisäänlämpiäväksi yhteisöksi, sen jäsenet ovat myös usein varsin aikaansaavia ja järjestelykykyisiä. Moni toivoo varmasti heitä oman tapahtumansa taustajoukoiksi. Perinteinen hakkerihenki kun tarkoittaa, että omia työtunteja ei lasketa. Tehtäessä pelkkiä pelimessuja asia voi muuttua nopeastikin.
Omasta mielestäni kannattaisi kuitenkin miettiä myös sitä, miksi demoskene tarvitsee Assemblyä. Ainoa tapa, jolla demoharrastus voi kasvaa ja jatkua, on että siihen saadaan uutta verta mukaan. Satunnaiset harrastajat eivät tule demopartyille, joita pidetään milloin missäkin seurantaloilla pelkille yli 40-vuotiaille kutsuvieraille. He tulevat Assemblyille. Jos demokompot poistuvat kokonaan, menetetään mahdollisuus houkutella tätä harrastajaporukkaa mukaan harrastukseen ja yhteisöön, joka on täydellisessä tuottamattomuudessaan ja pelkän estetiikan tavoittelussaan upea vastalause pelkälle valmiiden pelien ja muun sisällön kuluttamiselle. 4096 phong-sheidattua polygonia on hienoa ihan vain koska se on.
Guagettakaa rauhassa, mutta älkää vain guagettako
Minua eivät haittaa pelit Assemblyssä. Tapahtuman koko olisi ilman niitä jokusia prosentteja nykyisestä, ja käytännössä vain olemalla mukana Assemblyssä demoskene voi saada Suomen kokoisessa maassa mielekästä näkyvyyttä. Uskon, että aika moni muukin pohjimmiltaan jakaa mielipiteeni: ne guagepennut mahdollistavat tapahtuman, johon naavaparrat tulevat hengailemaan, tapaamaan toisiaan ja parantamaan maailmaa. Kaikilla on lopulta hauskaa.
Pyyhkeitä jakaisinkin mainitsemastani demoskenen flegmaattisuudesta. Suomessakin järjestetään vuoden mittaan useita pikkupartyjä, joille tehdään demoja ja introja kaikenlaisilla keskinäisillä vedonlyönneillä terästettyinä. Näitä usein hienoja tuotoksia ne pennut eivät koskaan näe, eivätkä he sitä myöten kiinnostu skenestä tai koe sitä omakseen. Jos taas porukkaan ei koskaan tule uutta väkeä, ollaan hyvin pian pappakerhossa. Skenenkään ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että Assembly on aina ja ikuisesti nykymuotoinen ja jotain, jota voi rutiininomaisesti moittia.
Pelaajille taas suosittelisin, että lähtekää liikkeelle konepaikoiltanne ja katsokaa, mitä muuta Assemblyssä on tarjolla. On turha tulla Messukeskukseen/Areenalle vain tuijottamaan ruutua, kun samalla voi tavata ihmisiä. Ne kaikki karvanaamat, jotka huutavat AMIGAAAAAAA kompojen aluksi, ovat joskus olleet junioreita hekin, ja useimmat juuri samalla tavalla itsestään arkoja. Monikaan heistä ei pure, jos menette juttelemaan tai vaikka käytte Boozemblyssä moikkaamassa. Tehkää kompoihin jotain, mitä vaan. Aluksi saatte kuulla rakentavaa palautetta siitä, että entrynne on paskaa, mutta se kuuluu asiaan. Pääasia on osallistuminen ja itse tekeminen.
Niin, ja miten ne demot muka liittyvät peleihin? No, miten nyt Remedy, Bugbear, Supercell ja muut vahvasti skenetaustaiset tai skenetyövoimaan nojaavat pelifirmat niihin liittyvät. Ei se Suomen peli-ihme ole tyhjästä syntynyt, eikä kaikkea opita koulun kursseilta. Demon tekeminen on erinomaista tekniikan kuivaharjoittelua, sillä varsinaista pelimekaniikkaa ei tarvitse huomioida.
Keskustelut (28 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
03.08.2014 klo 13.25 10
Rekisteröitynyt 10.04.2007
03.08.2014 klo 13.39 2
03.08.2014 klo 14.16 5
En ole kateellinen saati mustis, mutta jutut mitä ks. varjotapahtumasta kuulee on lähinnä säälittäviä tyyliin "Supercellin pojat toi tänne kaljaa, tulkaa tänne!". Ilmasella viinalla saa mainosta, mutta ei uusia kykyjä juurikaan kaljan voimalla Assemblyn veroisesta tapahtumasta heru.
Tottahan se on, että moni suomalainen menestystuote on lähtöisin viinanhuuruisista pileistä, mutta on meitä muitakin, jotka kykenee menestystuotteita luomaan ilman viinaa.
Ja ei, en ole absolutisti.
03.08.2014 klo 14.58 1
No olishan se hienoa, jos myös Assemblyssä pystyisi normaaliin demopartytapaan nappaamaan sen oluen konepaikalla, tai tapahtuman sääntöjen mahdollisesti niin vaatiessa tekemään tämän tapahtumapaikan edustalla...
Mielestäni suurin ongelma alkoholin suhteen on juuri tuo "Pakko juoda loput nyt nopeasti, että päästään sisälle katsomaan compoja" - esim. Alternative Partyillä pystyi jättämään vaikka avoimen vodkamäyriksen narikkaan, ja lunastamaan sen takaisin milloin tahansa poistuessaan hallista.
Assemblyssä taas kaikki alkoholipitoiset juomat (poislukien vatsan sisällä olevat) takavarikoidaan ennen narikkaa, ja ne saa lunastettua takaisin sunnuntaina, kun boozembly on jo loppunut.
03.08.2014 klo 15.25 1
Mutta kertooko joku tietokoneista tietämättömälle vähän tarkemman kuvauksen että mitä nämä "demot" ovat?
(sivistyneesti kiitos, kaikki eivät ole viettäneet aikaansa näiden asioiden parissa...)
Esitellään uusia grafiikka innovaatioita?
Ja ei, tämä ei ollut vttuileva kysymys.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
03.08.2014 klo 15.34
http://fi.wikipedia.org/wiki/Demoskene
http://fi.wikipedia.org/wiki/Demo_(tietokone)
03.08.2014 klo 16.51
Aiempaan kommenttiin unohtui lisätä, että yksi tuon assembly-boozembly alkoholiongelman aiheuttajista on tietenkin Suomen alkoholipolitiikka.
Koska alkoholia ei saa myydä 21-9 välisenä aikana täytyy "ostaa tarpeeksi ettei vaan lopu".
03.08.2014 klo 21.44 3
Alkoholiasiaan sen verran, että sceneläiset ovat enimmäkseen noin 30-50-vuotiaita, ja minkä tahansa sen ikäisten ihmisten hauskanpitoharrastuskerhon kokoontumisissa ja illanvietoissa Suomessa keskimäärin joku kalja juodaan. Eivät kaikki juo tietenkään eikä juomista keltään vaadita. Mutta monet suomalaiset vain eivät oikein osaa luontevasti rentoutua ja olla mukavia muuten kuin parin kaljan jälkeen. Tässä ei pitäisi olla mitään ns. uutta, eikä asia ole millään tavalla demoscenen erityispiirre.
Tämän vuoden Assyjen pitopaikka Messukeskus oli jotenkin kolkko mihinkään sosialisointiin ja lämpimään pössikseen. Kaikki kahvilat, ständit ja kaikki oli sijoiteltu jotenkin erillisiin umpikujiin niin, että partypaikalla ei vahingossa törmännyt tuttuihin kävelymatkan varrella. Sekin ainoa kahvila joka olisi ollut käytävän varrella ja jossa olisi ehkä jaksanut hengailla, oli kiinni. Ei siellä kerta kaikkiaan ollut mitään syytä hengailla sekuntiakaan ylimääräistä, vaan ainoa mahdollisuus törmätä tuttuihin oli boozeilla. Jotenkin oireellista oli se, että kompojen joukkoon ei juurikaan edes huudeltu mitään. Ympäristö oli sterilisoitunut siksi, miksi Assyjä on joskus pilanpäiten haukuttu, tietokonemessuiksi. Tämä on tietysti enimmäkseen Messukeskuksen valitettava ominaisuus, jonka korjaamiseen järjestäjillä on vähänlaisesti keinoja.
Scene ei ole tekniikkaa ja artefakteja vaan scene on joukko ihmisiä. Scenen eli porukan tuotoksena syntyy demoja.
03.08.2014 klo 23.00 1
Myönnän että tänäkin vuonna laiminlöin varsinaista Assyjen tietokonepöytien takana istuvan porukan katsastamista. Vasta sunnuntaina huomasin, että siellähän oli jollakulla jopa Amiga 500 pöydällä. Harmi että sattui olemaan jo kiire, siitä olisi voinut tulla ihan mukavat keskustelut. Ennen vanhaan oli helppo mennä juttelemaan ja avata keskustelu, jos näki jonkun koodaavan jotain, mutta vähänlaisesti sellaista Assyillä on osunut silmiin viime vuosina.
En kuitenkaan pysty uskomaan, että omien demojen tekemisestä saatava mielihyvä olisi ollut jotenkin ohi menevä ilmiö. Vaikka toki mediahömppäviihdeteollisuudella on hiukan demosceneä isommat resurssit, joilla taistellaan ihmismassojen dopamiinikoukkuun saamisesta.
03.08.2014 klo 23.44 2
Nimimerkillä JulioBungholio voisi muuten olla tarvetta tutustua niihin sceneläisiin ja yleensä ihmisiin ja elämään, kun tuntuu olevan omituisen vinksahtaneita käsityksiä. Ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan jutteleminen on verrattoman kivaa. Nähdään, hymyillään, nauretaan, vaihdetaan kuulumiset, muistellaan menneitä, parannetaan maailmaa, tutustutaan uusiin ihmisiin, syödään ja juodaan yhdessä. (Grillimakkara muuten kuuluu oleellisesti moderniin boozembly-kokemukseen, vaikka ei pakollista olekaan ja on niitä kasvissyöjiäkin joukossamme) Minun mielestäni pitää olla jotenkin omituinen tai häiriintynyt tyyppi, jos ei tykkää tällaisesta yhdessäolosta.
Jos suomiscenen pääasiallinen paikka näyttää taitonsa on Assembly tai sen varjotapahtuma Boozembly on maailma mennyt perin kummalliseksi.
Ei uudet nuoret ihmiset, jotka vasta aloittavat demojen tuottamisen eksy sinne Boozemblyille edes vahingossa kuin vasta useamman vuoden jälkeen. Ja vastaavasti vanhojen ja kokeneiden ainoa vuoden kohokohta on Boozembly makkaroineen ja oluineen?
Moni täällä ja muuallakin on maininnut muista julkisista demotapahtumista, joita vuoden aikana järjestetään ja kuinka semmoiseen toimintaan hakeutua, mutta koko jutun pointti oli siinä ettei uusi sukupolvi tule koskaan pääsemään oikeassa paikassa kosketuksiin edellisen sukupolven kanssa, jos tarkoituksen mukaisesti jätetään tapahtuma itsessään väliin ja keskitytään kittaamaan sitä rentouttavaa ohrapirtelöä ja seurustellaan oman seurakunnan kanssa.
Scenettäminen on vanhemman polven toimintaa, jossa nuoria uusia lupauksia ei hyvällä katsota, sitä se on aina ollut ja tulee aina myös olemaan.
Jos pität itseäsi (demo)sceneläisenä kun Boozemblyillä olet ollut niin onneksi olkoon suorituksesta. Diplomin saat postissa ensi viikolla. (Demo)Scenessä on kuitenkin myös niitä, jotka eivät juurikaan henkseleitään turhaan paukuta julkisilla paikoilla saati halua/kykene sinne lähtemään tosielämän vuoksi.
Mitä tulee vinksahtaneisiin näkemyksiin niin oletteko sattumoisin huomanneet, että menneinä vuosina mm. Assemblyillä on monenmoista muutakin toimintaa kuin demoscene ja te arvon Boozemblyn kävijät dissaatte sitä (ts. olette tulleet siksi mitä itse vihasitte eli demojen aikana ei sammutettu ruutuja, nyt vain ette ole paikalla kun muut näyttävät osaamistaan).
Itselleni scene on edelleenkin harrastus muiden harrastusten joukossa. Miksi sceneen sitten sekaannuin toistakymmentä vuotta sitten jääköön kertomatta, mutta scene itsessään on paikkana kolkko, kylmä ja sisäänpäin lämpiävä. Itse olen vuosien saatossa tutustunut monenlaisiin ihmisiin ja kuullut siinä varrella kaikenlaisia tarinoita. Joitain ihmisiä olen oppinut kaipamaan ja harvoja en tule koskaan näkemään (rauha heidän sieluilleen).
Scene ja demoscene tarjoaa tavalliselle pulliaiselle pakopaikan todellisuudesta, mutta joillekkin siitä on tullut virtuaalinen jatke omalle paremmuuden tunteelle.
Jotta sceneä ja demosceneä oppii ymmärtämään ei se onnistu edes yhden Assemblyn saati Boozemblyn aikana.
04.08.2014 klo 00.22 1
Sen verran sain tolkkua, että sceneläisten olisi ilmeisesti suotavaa viettää enemmän aikaa partyhallissa ja osoittaa kiinnostusta jotain siellä tapahtuvaa asiaa kohtaan. Menee kyllä niin pahasti arvailuksi, että voisit mieluummin ihan suoraan selittää, kenen pitäisi mielestäsi tehdä mitä siellä partyhallissa.
04.08.2014 klo 00.41 1
04.08.2014 klo 13.19 3
04.08.2014 klo 21.10
Demoscene "kuoli" siinä vaiheessa, kun lakattiin kehittämästä uusia tekniikoita, joita voitaisiin hyödyntää peleissä ja jäätiin rukkaamaan jotain c64:ää. Jos jollain on demo, jossa on jotain uutta modernia tekniikkaa, niin soittakaa. Muuten ei tarvitse vaivautua.
>boozembly
Heh, olen aina käsittänyt, että tuo on ihan KAIKKIEN alkoholinjuonti paikka, ei vain scene-tyyppien. Ainakin pari kaveriani on siellä käynyt aina juomassa, eikä niitä juuri demot kiinnosta. Itse en tosiaankaan juo mitään kaljaa assyillä ja jos boozembly on demoscenen merkittävä sosialisointi tilaisuus, niin en edes haluaisi kuulua kyseiseen sceneen.
04.08.2014 klo 21.58 1
04.08.2014 klo 23.52
Quake-mies esitti aika yleisen harhaluulon. Ajatus demojen tehtävästä pelimoottorien prototyyppeinä syntyi varmaankin 90-luvulla, kun melkein kaikki groupit kehittivät kilvan 3d-moottorejaan. Ja hohhoijaa niitä lentelyjä ja keyframe-animaatioita. Mutta se että scene olisi "kuollut" tämän vaiheen taannuttua on ihan potaskaa, koska ne ihan alun parhaan oldschool-vaiheen efektit olivat todellakin pohjimmiltaan vain näyttäviä efektejä eivätkä mitään pelimoottorien osia.
Pelkkien efekti-introjen aikakausi taasen päättyi jo siinä vaiheessa, kun niitä ei enää laiteta piraattisoftiin mukaan.
05.08.2014 klo 14.33
Rekisteröitynyt 21.01.2014
05.08.2014 klo 16.38
Demoscene "kuoli" siinä vaiheessa, kun lakattiin kehittämästä uusia tekniikoita, joita voitaisiin hyödyntää peleissä ja jäätiin rukkaamaan jotain c64:ää. Jos jollain on demo, jossa on jotain uutta modernia tekniikkaa, niin soittakaa. Muuten ei tarvitse vaivautua.
Nyt ollaan aika vahvasti kujalla.
Demojen koodauksessa on, ainakin mun mielestä, pohjimmiltaan kyse siitä, että pyritään tuottamaan ylivertaiseisempaa koodia kuin muut. Kompot ovat koodareiden, muusikoiden ja graafikoiden kilpailuja. Pyritään tekemään tietokoneella jotain, mikä saa asiaan harrastautuneiden leuat loksahtamaan ja ihmettelemään miten helvetissä tuokin on saatu aikaan kyseisellä laitteistolla. Ei demoskene ole mikään pelimoottorien protoalusta. Se on mentaliteetti.
Se, miksi osa porukasta on jäänyt runkkaamaan kuusnelkkua tai jotain muuta oldskool-alustaa, johtuu siitä, että itse laite asettaa rajat. Ja sun pitää rikkoa ne. Hienompaa jälkeä saa vain tekemällä asiat paremmin, optimoidummin ja ajattelemalla asiat uudella tavalla. Ja tällainen mentaliteetti väistämättä auttaa myös kaupallisen koodaamisen puolella. Jostain 'kumman' syystä esim. Remedyn, Futuremarkin RedLynxin peli- ja 3D-moottorit ovat ja ovat olleet aikanaan kehittyneimpien joukossa lajeissaan.
05.08.2014 klo 21.22
>kehittynein pelimoottori lajissaan
Ei nyt sentään liiottelemaan ruveta.
06.08.2014 klo 22.19
Produja on syntynyt aina sisäisestä palosta tehdä jotain, ei siksi, että pitäs tehdä jotain juuri Assemblyille.
Omasta puolestani Assemblyt voivat lopettaa skene-kytköksensä kokonaan. Se sopisi varmasti myös järjestäjien tuloja ajatellen. Rahat pois mentaliteetti kun on kasvanut matkan varrella jatkuvasti.
Suomiscene saa omat bileet ( ja hyvät sellaiset ) aikaiseksi ilman Assemblyjäkin.
ps. Kirjoittaja on osallistunut Assemblyihin kymmenisen kertaa alkaen ensimmäisiltä assyiltä. Jokunen menestyksekäs osallistuminen eri produsarjoihinkin on tullut.
06.08.2014 klo 23.02
megaparty "vanhus muistelee 2015" tulossa, scene tärisee!
06.08.2014 klo 23.21 1
Ja kyllä, henkilökohtaisestikin on niitä produja tullu tehtyä ja julkaistua kymmenen viimevuoden aikanakin jokunen. Edellisestä väripalkista tosin saattaa se 20v olla tosin, pitää ihan muistella. Mites sulla?
07.08.2014 klo 00.34
mun edellinen ocs väripalkki meni pakettiin puoli tuntia sitten koska vien sen vitsiproduksi pikkupartylle jossa saattaa olla jopa hauskaa, "mites sulla" hoh hoijaa
eli lue rivien välistä : en arvosta pystynokkadissaajia, opi sinäkin pitämään kivaa
07.08.2014 klo 01.15 1
Teet Amigalle demoa. Olisit hupi-OCS demollasi tod. näk. voittanut oldschool compon tänä vuonna. Nytkin dkd teki vasurilla Amigademon ja tienas ilmaset pari tonnia tms. Varmasti tällaista persoonaa kiinnostaa tehdä ensi vuonnakin oldskool demo Assyille.
Aiemmassa tekstissä valitetaan, että demokompot ovat huonot, ja ilmaisin mielipiteeni, että demopuolen voi Assyistä lopettaa. Voit olla eri mieltä.
Ei kai demoja tehdä vain sen takia, että Assyillä olis hyvä show ja viihdettä katsojille, joista isointa osaa ehkä kiinnostaa nykyään muut asiat? Jos rahalta kysytään, niin demot vois korvata normaalilla markkinointiviestinnällä.
Mainitsit vielä Future Crewn, ja se pointti oli, että joka ikisillä assyillä, joita olen seurannut, tai joille olen osallistunut AssyTV:ssä yms. toistetaan yhtä ja samaa scenen kaanonia, joka mielestäni kuuluisi alkaa historiassa huomattavasti aiemmin kuin siitä 1993:sta. Second Reality oli silti hieno ja olin sitä 1993 Assemblyillä katsomassa.
Pidä hauskaa siellä pikkupartyillä, itse kun en osaa.
07.08.2014 klo 06.42 1
Olipa kerran muutama kaverus, joita kiinnosti käpyjen keräily. Keräilivät käpyjä ja tekivät käpyjuttuja. Ennen pitkää tutustuivat muihin kävyistä kiinnostuneisiin ja vertailivat käpyjä usein keskenään tapaamisissa, jonne kukin toi omat käpynsä. Ajan mittaan mukaan tuli kavereita, jotka ihmettelivät käpyharrastusta ja joku kiinnostui käpytapahtumien järjestämisestä.
Järjesti oikein hyvät käpyjuhlat, mutta huomasi, ettei enää omat kävyt riitä vaan pitää kerätä pääsymaksu, jotta tapahtumaan saadaan sopiva ympäristö ja tilaa.
Ennen pitkää käpyjuhliin mukaan tuli väkeä, jota kiinnostivat kuusenhavut, oksat ja jopa oravat ja kaikki touhusivat kiinnostuksen kohteidensa parissa. Juhlat kasvoivat ja kallistuivat piti saada mukaan lisää kaikkea, ainakin järjestäjäin mielestä.
Metsäyhtiökin kuuli ja kantoi kortensa kekoon, onhan puu tärkeä heidän liiketoiminnalleen. Juhlissa oli kohta makkarakojut ja hevosajelut ja paljon ihmisiä, joita ei oikeastaan käpyjen keräily kiinnostanut, makkara maistui ja polle kyyditti hyvin.
Käpykaverukset päättivät lähteä mökille dokaamaan käpyjuhlien sijasta. Juhlille saapui nuori kävyistä kuullut tyyppi, joka ihmetteli, että missäs kaikki hienoimmat kävyt on kun niitä ei näy ja valitti sitten ihan intternetissä kun on kovin huonoja nämä nykykävyt, taitavat olla kovin elitistisiä ne vanhat käpyjen keräilijät, kun eivät paikalle vaivaudu käpyjensä kanssa.
Järjestäjä ei muuten ollut siellä mökillä dokaamassa käpykerääjien kanssa vaan keskittyi uusiin busineksiinsa, olihan havunneulaisista ja mäntypistiäisistä tulossa juhlien arvoinen juttu.
Näin siis käy kaikille hyville jutuille ennen pitkää suuren yleisön niistä kiinnostuessa. Assyt on vain yksi monista vastaavista caseista.
Sori, univaje.
07.08.2014 klo 11.17 1
nykymuotoinen assembly on kuitenkin varsin onnistunut huolella tehty kokonaisuus jossa on onnistuttu tasapainottamaan suuren yleisön näkemä pelitouhu ja scenejutut, edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen
että nirppanokkaisille puristeille isot fuckingsit, haistakaa paska ja lähtekää mukaan osallistumaan assyille
konteksti huomioiden, näin hieno juttu kuin assyt ovat, niin miten jollain voi olla niin pahasti pipo tiukalla ja vaippa vinossa että assyt nähdään huonona ilmiönä ja jaksetaan valittaa että väärin sammutettu, ja että liian kaupallista ja njää njää
teidätkin on huomioitu sata kertaa paremmin kuin ikinä kehtaisi toivoa ja käsitelty silkkihansikkain ja levitetty punaiset matot, mutta jengi vaan valittaa, ei kelpaa mikään
lähtekää sinne assyille ja tehkää niitä demoja prkl
07.08.2014 klo 22.01
Moderaattori
Rekisteröitynyt 13.04.2007
08.08.2014 klo 00.51 3
Demoscene, pelaaminen ja tietokonekulttuuri nivoutuvat Assyillä hyvin yhteen. Kannatta tutustua mitä siellä on tarjolla. Tekemistä riittää. Ohjelmanumeroissa ja seminaareissa on hirveän hyviä juttuja. Omalle konepaikalleen tai Boozemblyyn jumahtaminen antaa vain kovin rajoittuneen kuvan tapahtumasta. Kuljetaan silmät auki ja nautitaan siitä mitä on saman katon alla. Ihmisistä ja tapahtumista.
Lan-partyjä ja pienempiä demopartyjä kyllä löytyy puhdasta puritanismia etsiville. Assembly on digikulttuurin festivaali, jossa on saman katon alla kaikenlaista.
Tehdään niitä demoja ja pelataan. Molempia on tehty samassa tapahtumassa jo Suomen ensimmäisillä demopartyillä vuonna 1987.
Jukka O. Kauppinen aka Grendel / Byterapers