Listasunnuntai #215
Lisää karvaita pettymyksiä
Jo ammoisina aikoina Listasunnuntaissa 18 sivuttiin karvaita pettymyksiä pelihankintojen tiimoilta. Asia tuli tänään uudelleen mieleeni, kun katselin LazyGameReviewsin videoita vanhoista PC-peleistä. Paljon tuli aikanaan kannettua kauppaan rahaa sellaisesta, mikä osoittautui täysin pelikelvottomaksi – syystä tai toisesta. Kommenteissa saa taas joko nauraa kirjoittajan typeryydelle tai mieluiten kertoa omia haksahduksiaan.
Microïds-ohjelmistotalon peleissä oli kohtalaisen hyvän näköistä grafiikkaa, melko innostavia ideoita ja yleensä täysin kelvoton toteutus. Ne oli siis suunniteltu juuri kaltaisilleni hölmöille, joilla ei ollut mahdollisuutta testata kaikkia pelejä (piraattikopiona) etukäteen ja jotka tekivät sitten ostopäätöksen lähinnä takakannen ruutukuvien perusteella. HP II:n periaatteessa mielenkiintoinen peli-idea liittyi rikollisten jahtaamiseen erämaan maanteillä, mutta jo pelkästään auton ohjattavuus turmeli innon. Se on juuri niin hankalaa, kuin miltä tämä Atari ST -versiosta napattu video saa sen näyttämään. Onneksi maksoin tästä vain budjettipelin hinnan.
Amiga-harrastajana ostin tietenkin sen pelejä myös tukimielessä, ja entistä enemmän silloin kun tarjolle tuli uudempien Amigoiden AGA-piirisarjalle sovitettua tavaraa. Niissä kun oli käytössä peräti 256 väriä, ja usein nämä pelit olivatkin melko suoria PC-käännöksiä.
Suoruuden lisäksi ne tosin olivat usein aika huonoja käännöksiä, ja prosessoriltaan hidas Amiga jäi silloin jalkoihin. SC2000 oli perustasoisella Amiga 1200:lla pelikelvottoman hidas ja käytti vielä korkeaa näyttötarkkuutta, mikä pahensi tilannetta ennestään. Parhaani yritin tämän kanssa rakastamani koneen nimissä, mutta SC2000:n nippeliergonomia yhdistettynä kerrassaan tuskaiseen näytönpäivitykseen katkaisi kamelin selän. Vasta turbokortin hankinnan jälkeen maltoin edes ajatella yrittämistä uudelleen, eikä pelin nautittavuus vielä silloinkaan hankintaa oikeuttanut.
90-luvun puoliväli oli PC-pelaamisessa vaikeaa aikaa. 3D-kiihdyttimet eivät olleet vielä tulleet markkinoille ja samalla peleissä oli painetta ottaa korkeampia näyttötarkkuuksia käyttöön. Se kuitenkin hidasti useimmat pelit aivan kävelyvauhtiin. Vauhdikkaassa autopelissä tämä oli erityisen paha asia, ja Fatal Racingissa valittavissa olikin käytännössä hyvin rupuisen näköinen perus-VGA-tila tai diaesitystä muistuttanut SuperVGA. Tämänkin olisi vielä voinut sietää, jos myös autot ja tekstuurit eivät olisi olleet niin rumia, pelitilat mielenkiinnottomia ja auton hallinta hankalaa.
Vaan niin on yhden miehen roska toisen timantteja: vaihdoin tämän pelin suoraan päittäin Need for Speediin ja molemmat osapuolet olivat kauppaan erittäin tyytyväisiä. Samoin yllä olevan videon tekijä kutsuu peliä parhaaksi DOS-kilpa-ajoksi.
Tiedän, että tämä oli eräs parhaista lentosimulaattoreista aikanaan, ja itsellänikin oli ehkä kuvitelma siitä, että minusta tulee innokas sotalentäjä tämän hankinnan myötä. Siispä viikkorahat ja kesätyöpennoset jonoon ja peliä kaupasta. Komean alkuvideon katsomisen ja manuaalin selaamisen jälkeen jouduin kuitenkin myöntämään, etten saa konetta lainkaan hallintaani ja ettei sotilasilmailu olekaan niin kovin kiinnostavaa. Naapurin mies onneksi halusi ostaa pelin minulta, joten myin sen pois ja ostin tilalle Microsoft Flight Simulatorin. Sen kanssa viihdyin paremmin, vaikkei minusta pilottia edelleenkään tullut. En tullut kysyneeksi, missä määrin ko. erikoishammasteknikko sittemmin lensi Falconiaan.
Vielä yksi autopeli, niitä kun on tullut paljon ostettua. Gran Turismon jälkimainingeissa työnnettiin N64:llekin lupaavalta vaikuttava autopeli, mutta lupaukseksi se todellakin jäi. Sekä ruudunpäivitys että ajotuntuma olivat kerta kaikkiaan pielessä, joten peli lähti hyvin lyhyen kokeilun jälkeen kiertoon, kun siitä vielä jotain vaihdossa sai.
Kymmenisen vuotta sitten Davilex-niminen firma arveli ajan olevan kypsä rahastuskierrokselle 80-luvun tv-sarjoihin perustuen. Se tekaisi omat versiointinsa ainakin Miami Vicestä ja Ritari Ässästä, ja niitä yhdisti etenkin kankeus ja kaikenlaisen aiheen potentiaalin hukkaaminen. Visuaaliselta ilmeeltään upeasta Miami Vicestä saatiin aikaan tällainen jäykkä GTA:n räiskintäosuuksien kopio, Ritarirässi taisi olla tätäkin huonompi.
Vaikka osasin varautua asiaan, ei pettymykseltä voinut säästyä. Olin jo peliurallani siinä vaiheessa, että näitä lähetettiin arvosteltavaksi, joten en menettänyt rahaa. Useamman arki-illan tämän kanssa painittuani olisin kuitenkin halunnut vapaa-aikani takaisin.
En ole ihan varma siitä, missä määrin SingStar on peli, mutta ihan hauskaa viihdettä se parhaimmillaan on. PS2:lla tuli hoilattua itsekin, ja kun Microsoft ilmoitteli vastineesta X360:lle, jonne oma pelaaminen oli enenevässä määrin siirtynyt, kiinnosti peli luonnollisesti. Valitettavasti huolimatta kaikesta siitä rummutuksesta, että peli ei ole vain kehno kopio, se oli... lähinnä kehno kopio. Hyväksi puoleksi voi kai laskea, että kun sen lopulta hankin, ei 4,90 euron hinta mikrofoneineen ollut enää kovin korkea.
Highway Patrol II (PC)
Microïds-ohjelmistotalon peleissä oli kohtalaisen hyvän näköistä grafiikkaa, melko innostavia ideoita ja yleensä täysin kelvoton toteutus. Ne oli siis suunniteltu juuri kaltaisilleni hölmöille, joilla ei ollut mahdollisuutta testata kaikkia pelejä (piraattikopiona) etukäteen ja jotka tekivät sitten ostopäätöksen lähinnä takakannen ruutukuvien perusteella. HP II:n periaatteessa mielenkiintoinen peli-idea liittyi rikollisten jahtaamiseen erämaan maanteillä, mutta jo pelkästään auton ohjattavuus turmeli innon. Se on juuri niin hankalaa, kuin miltä tämä Atari ST -versiosta napattu video saa sen näyttämään. Onneksi maksoin tästä vain budjettipelin hinnan.
Sim City 2000 AGA (Amiga)
Amiga-harrastajana ostin tietenkin sen pelejä myös tukimielessä, ja entistä enemmän silloin kun tarjolle tuli uudempien Amigoiden AGA-piirisarjalle sovitettua tavaraa. Niissä kun oli käytössä peräti 256 väriä, ja usein nämä pelit olivatkin melko suoria PC-käännöksiä.
Suoruuden lisäksi ne tosin olivat usein aika huonoja käännöksiä, ja prosessoriltaan hidas Amiga jäi silloin jalkoihin. SC2000 oli perustasoisella Amiga 1200:lla pelikelvottoman hidas ja käytti vielä korkeaa näyttötarkkuutta, mikä pahensi tilannetta ennestään. Parhaani yritin tämän kanssa rakastamani koneen nimissä, mutta SC2000:n nippeliergonomia yhdistettynä kerrassaan tuskaiseen näytönpäivitykseen katkaisi kamelin selän. Vasta turbokortin hankinnan jälkeen maltoin edes ajatella yrittämistä uudelleen, eikä pelin nautittavuus vielä silloinkaan hankintaa oikeuttanut.
Fatal Racing (PC)
90-luvun puoliväli oli PC-pelaamisessa vaikeaa aikaa. 3D-kiihdyttimet eivät olleet vielä tulleet markkinoille ja samalla peleissä oli painetta ottaa korkeampia näyttötarkkuuksia käyttöön. Se kuitenkin hidasti useimmat pelit aivan kävelyvauhtiin. Vauhdikkaassa autopelissä tämä oli erityisen paha asia, ja Fatal Racingissa valittavissa olikin käytännössä hyvin rupuisen näköinen perus-VGA-tila tai diaesitystä muistuttanut SuperVGA. Tämänkin olisi vielä voinut sietää, jos myös autot ja tekstuurit eivät olisi olleet niin rumia, pelitilat mielenkiinnottomia ja auton hallinta hankalaa.
Vaan niin on yhden miehen roska toisen timantteja: vaihdoin tämän pelin suoraan päittäin Need for Speediin ja molemmat osapuolet olivat kauppaan erittäin tyytyväisiä. Samoin yllä olevan videon tekijä kutsuu peliä parhaaksi DOS-kilpa-ajoksi.
Falcon 3.0 (PC)
Tiedän, että tämä oli eräs parhaista lentosimulaattoreista aikanaan, ja itsellänikin oli ehkä kuvitelma siitä, että minusta tulee innokas sotalentäjä tämän hankinnan myötä. Siispä viikkorahat ja kesätyöpennoset jonoon ja peliä kaupasta. Komean alkuvideon katsomisen ja manuaalin selaamisen jälkeen jouduin kuitenkin myöntämään, etten saa konetta lainkaan hallintaani ja ettei sotilasilmailu olekaan niin kovin kiinnostavaa. Naapurin mies onneksi halusi ostaa pelin minulta, joten myin sen pois ja ostin tilalle Microsoft Flight Simulatorin. Sen kanssa viihdyin paremmin, vaikkei minusta pilottia edelleenkään tullut. En tullut kysyneeksi, missä määrin ko. erikoishammasteknikko sittemmin lensi Falconiaan.
GT64 (N64)
Vielä yksi autopeli, niitä kun on tullut paljon ostettua. Gran Turismon jälkimainingeissa työnnettiin N64:llekin lupaavalta vaikuttava autopeli, mutta lupaukseksi se todellakin jäi. Sekä ruudunpäivitys että ajotuntuma olivat kerta kaikkiaan pielessä, joten peli lähti hyvin lyhyen kokeilun jälkeen kiertoon, kun siitä vielä jotain vaihdossa sai.
Miami Vice (PC)
Kymmenisen vuotta sitten Davilex-niminen firma arveli ajan olevan kypsä rahastuskierrokselle 80-luvun tv-sarjoihin perustuen. Se tekaisi omat versiointinsa ainakin Miami Vicestä ja Ritari Ässästä, ja niitä yhdisti etenkin kankeus ja kaikenlaisen aiheen potentiaalin hukkaaminen. Visuaaliselta ilmeeltään upeasta Miami Vicestä saatiin aikaan tällainen jäykkä GTA:n räiskintäosuuksien kopio, Ritarirässi taisi olla tätäkin huonompi.
Vaikka osasin varautua asiaan, ei pettymykseltä voinut säästyä. Olin jo peliurallani siinä vaiheessa, että näitä lähetettiin arvosteltavaksi, joten en menettänyt rahaa. Useamman arki-illan tämän kanssa painittuani olisin kuitenkin halunnut vapaa-aikani takaisin.
Lips (X360)
En ole ihan varma siitä, missä määrin SingStar on peli, mutta ihan hauskaa viihdettä se parhaimmillaan on. PS2:lla tuli hoilattua itsekin, ja kun Microsoft ilmoitteli vastineesta X360:lle, jonne oma pelaaminen oli enenevässä määrin siirtynyt, kiinnosti peli luonnollisesti. Valitettavasti huolimatta kaikesta siitä rummutuksesta, että peli ei ole vain kehno kopio, se oli... lähinnä kehno kopio. Hyväksi puoleksi voi kai laskea, että kun sen lopulta hankin, ei 4,90 euron hinta mikrofoneineen ollut enää kovin korkea.
Keskustelut (23 viestiä)
23.02.2014 klo 19.36 8
23.02.2014 klo 20.23 4
23.02.2014 klo 21.36 6
Rekisteröitynyt 25.09.2011
23.02.2014 klo 21.58 1
23.02.2014 klo 22.08 3
Rekisteröitynyt 21.10.2013
23.02.2014 klo 22.20 2
No, onhan virhe ostoksia tullut niin paljon, ettei niitä kaikkia jaksa muistella. Ensimmäisinä tulee mieleen GTA 4 ja Saints Row 3, joiden edeltäjät olivat sarjansa loistavimpia pelejä ja edellämainitut sarjansa ärsyttävintä.
Ite vaan oon tyytyväinen, että en koskaan itse maksanut San Andreasista täyttä hintaa, sen verran kaamea se taas oli Vice Cityn ja Kolmosen jälkeen.
23.02.2014 klo 23.37 1
Too Human oli kyllä karmaiseva kokemus, pelin maine vastaa todellisuutta varsin tarkasti. Sysipaska taistelusysteemi, kehno hahmonkehitys ja ylipäätään kankea pelattavuus mustasivat mieleni melko tehokkaasti. Yksi harvoja oikeasti paskoja pelejä, joita olen pelannut.
Too Human on vain yksi pahasti aliarvostetuimpia pelejä vuosien varrella.
Omalla mittapuulla peli on ehdotonta kärkeä. Aivan loistava.
Genre on vain sellainen ettei se kaikille uppoa, omassa genressään loistoeepos.
Harmi ettei jatko-osia ikinä saatu ulos..
Tälläisiä pelejä ei ole enään tullut.
Mutta et säästytään riidoilta, niin sinullakin on oikeus mielipiteeseen, arvostan sitä!!!!!
Ettei täysin offtopikkiin mene, niin lisätään omalta kohdalta muutama nimike mikä lentänyt nopeasti takaisin kauppaan..
Dead Risingit - hyvä idea, mut tönkkö ohjaus vie vaan kaiken huvin meikäläiseltä..
Walking dead pelit - missä vitussa se invert ohjaus??? Pelikelvoton ilman sitä..
Shaun White Snoukkapeli - aivan uskomatonta kuraa höystettynä maailman vaikeimmalla ohjauksella.
Dark Sector - Do I have to say more? En pelannut edes ekaa kenttää loppuun..
Quake 4 - onneksi ei maksanut kuin euron tai pari, viiden minuutin huvi
Rekisteröitynyt 13.02.2011
23.02.2014 klo 23.50
23.02.2014 klo 23.59
Hyvä peli kieltämättä, mutta ennakko hype teki siitä aivan toisenlaisen. Online jäi viiden minuutin kokeiluksi, kun oli aivan erilaiset odotukset. Täysi pettymys sen saralta.
Yksinpelissä on vieläkin 50h takana ja juoni kesken, ajattelin että sen joskus viimeistelen vielä.
Jäi kesken koska FF13-2 ja Blue Dragon vei mielenkiinnon julkkarin jälkeen.
Avasin sen tuossa yksi päivä useamman kuukauden tauon jälkeen ja aattelin et nyt vois pelata muutaman tehtävän.. Ei vaan mielenkiinto riittänyt vielä.
Eiköhän se hyllyssä pärjää toistaiseks...
24.02.2014 klo 01.37 1
24.02.2014 klo 10.02
Näköjään moni muukin oli erehdyksessä lukenut listasunnuntai 18 ja sinne kommentoinut (itseni lisäksi) :D
kirjoittajan typeryys aiheutti linkkien sekaantumisen. hienoa mikko.
darksiders. 10/10 my ass. kävele pitkin putkia, tapa yksittäisiä vihuja rämpyttämällä yhtä nappia ja tarina tasoa "go kill monster A so i give you this, then give monster B and i give you this, monster C, D, E, game over"
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
24.02.2014 klo 10.32 2
Näköjään moni muukin oli erehdyksessä lukenut listasunnuntai 18 ja sinne kommentoinut (itseni lisäksi) :D
kirjoittajan typeryys aiheutti linkkien sekaantumisen. hienoa mikko.
Artikkeli/nostouutinen, jonka otsikko on "Listasunnuntai #215" alkaa "jo ammoisina aikoina Listasunnuntaissa 18". Jos tästä päätyy lukemaan tuota vanhaa uutena, eikä huomannut mitään ennen kuin vasta jälkikäteen niin selvästi sekin on sitten ollut vanhastaan lukematta, joten samapa tuo. Saipa kaksi listaa yhden hinnalla.
Typeryyksistä en kävisi ketään kovin herkästi syyttelemään, mutta jos tästä nyt kovin otti itseensä niin voi seuraavalla kertaa vaikka lukea tekstin ennen kuin napsauttaa linkkiä.
Rekisteröitynyt 06.02.2012
24.02.2014 klo 10.45 1
Quake 64, Nintendo 64:selle, säästettiin veljen kanssa ties kuinka kauan viikkorahoja kyseiseen teokseen, jossa myös (muistaakseni) kotelotekstien mukaan olisi pitäny olla co-op peli. Ainakin jostain tälläinen mielikuva oli tullut, ja eli vahvana. No eipä ollut, ja peli melko huono porttaus muutenkin, tosin ei nyt mitenkään täysin surkea, mutta ne rahat olisi voinut käyttää paremminkin, sylettää tänäkin päivänä.
Carmageddon 64, alukuperäinen ykkönen on edelleen PC:llä rautaa, joten innostuttiin taas veljen kanssa ideasta, kruununa split-screen multiplayeriä, ja Carmahan on hyvä peli... Ja paskat, peli oli joka aspektiltaan niin surkea, ettei vertailukohtaa löydy varmaan mistään. Pahimpina synteinä se, ettei ohjauksella ei ollut mitään tekemistä minkään kanssa ja grafiikka oli todella, todella surkeaa jo silloin. Täysin pelikelvoton tekele.
Kotor 2: Ensimmäiseen verrattuna aivan kauhea peli, juoni ja peli oli todella sekava, hahmot pääsääntöisesti kuraa. Myös se, että peli vinkkasi tapahtumista mitä koko pelissä ei sitten ollutkaan oli jotai täysin käsittämätöntä, miksi aluksessa tapahtui jotain mikä ei johtanut mihinkään? Ja se Bao-Durin droidilentelykohtaus, oli sellaista tuubaa ettei paremmasta väliä. Jälkikäteen tietysti selvisi, että peli oli täysin keskeneräinen. En sitten tiedä, auttaisiko esim. tuon restoration projektin kanssa pelaaminen asiaa yhtään.
24.02.2014 klo 10.59
Sittemmin ongelmaksi on muodostunut lähinnä liian suuret odotukset, vaikka peli itsessään olisikin ollut mainio. Elävimmät esimerkit ovat Star Wars: Knights of the Old Republic ja TES4:Oblivion. Molempien pelien kohdalla olin hypessä niin täysillä mukana, että pelit olivat aivan totaalisia pettymyksiä itselleni. KOTOR:n kohdalla kuvittelin, että peli on yhtä avoimella maailmalla kuin Morrowind ja pettymys olikin hirveä kun tajusin, että kentät ovat todella rajattuja ja juoksemaan ei pääsekkään joka kummulle. Vuosien jälkeen olen kuitenkin jo osannut nauttia KOTOR:sta. Oblivion on edelleen todella tylsä.
Nykyisin tulee ehkä jotain alepelejä ostettua mitkä saattavat olla omaan makuun sopimattomia, mutta kyllä sitä sen verran valveutunut on jo, että totaalisia paskeita ei enää tule hommattua.
24.02.2014 klo 13.00
Samaten Discworld pleikkarille harmitti - niin paljon aikaa kun siihen tuli tuhrattua ja vain huomatakseen, että ihan lopussa on pelin tappava bugi.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
24.02.2014 klo 13.09
Todella raivostuttavia vikaostoksia on kyllä tullut tehtyä. Yksi oli Panzer Dragoon Orta. Peliä kehuttiin maasta taivaisiin, muistaakseni vielä PP:ssä Mikon toimesta (en ole katkera Mikolle :)), mutta itse en tajunnut sen hienoutta ja siihen meni rahat kuin kankkulan kaivoon.
Näinhän se menee. Itseltäni jos kysyttäisiin ensimmäisen Xboxin olemassaolon oikeuttaneita pelejä, PDO olisi listalla varmasti :)
24.02.2014 klo 15.35
Näköjään moni muukin oli erehdyksessä lukenut listasunnuntai 18 ja sinne kommentoinut (itseni lisäksi) :D
kirjoittajan typeryys aiheutti linkkien sekaantumisen. hienoa mikko.
Artikkeli/nostouutinen, jonka otsikko on "Listasunnuntai #215" alkaa "jo ammoisina aikoina Listasunnuntaissa 18". Jos tästä päätyy lukemaan tuota vanhaa uutena, eikä huomannut mitään ennen kuin vasta jälkikäteen niin selvästi sekin on sitten ollut vanhastaan lukematta, joten samapa tuo. Saipa kaksi listaa yhden hinnalla.
Typeryyksistä en kävisi ketään kovin herkästi syyttelemään, mutta jos tästä nyt kovin otti itseensä niin voi seuraavalla kertaa vaikka lukea tekstin ennen kuin napsauttaa linkkiä.
Artikkelin kirjoittaja ei selvästikään omaksunut ensimmäisen kappaleen lopetustaan.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
24.02.2014 klo 16.35
Typeryyksistä en kävisi ketään kovin herkästi syyttelemään, mutta jos tästä nyt kovin otti itseensä niin voi seuraavalla kertaa vaikka lukea tekstin ennen kuin napsauttaa linkkiä.
Artikkelin kirjoittaja ei selvästikään omaksunut ensimmäisen kappaleen lopetustaan.
Sanoin vain, että minä en syytä ketään typeryyksistä. Minua saa syyttää, olen jo kovin tottunut.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 04.04.2007
24.02.2014 klo 16.51 1
Noh, näkyypähän Netflix nyt Full HD:nä. Kyllä siitä kannatti 650 € maksaa :)
Toivotaan, että laitteen pelikirjo tosta paranee, tämän hetkinen tarjonta + tulossa oleva Titanfall kun kiinnostaa about saman verran kuin kiveä. (Ja ei, siellä pleikka-puolella ei ole yhtään sen enempää kiinnostavaa sisältöä itselleni.)
Rekisteröitynyt 25.09.2011
24.02.2014 klo 21.35
Too Human on vain yksi pahasti aliarvostetuimpia pelejä vuosien varrella.
Dark Sector - Do I have to say more? En pelannut edes ekaa kenttää loppuun..
Kyllä Too Humanista varmasti on monikin tykännyt, itsekin siedin sitä ainakin aluksi, kunnes mainitsemani epäkohdat alkoivat kaihertaa pelinautintoa. Hyvät musiikit pelissä taisi kylläkin olla ja perusidea kyborgijumalista oli kieltämättä erinomainen.
Dark Sector ei ollut niinkään pettymys kuin vain yksi keskinkertainen putkiräiske muiden joukossa. En odottanut peliltä aikanaan juuri mitään joten en osannut siihen pettyäkään. Kerran pelasin läpi, mutta toista kertaa ei tule ainakaan lähivuosina.
26.02.2014 klo 13.18
Ajattelin että noin mahtipontisen nimen takaa ei voi löytyä huonoa peliä. Kuinka väärässä olinkaan... 120 markkaa hukkaan.
26.02.2014 klo 20.13
02.03.2014 klo 20.28
Grafiikka oli paskaa, ajettavuus oli paskaa, peli oli tylsä ja kaikin puolin hirveä. Ja kallis, 50 euroa. Vituttaa vieläkin.
Toinen helmi oli käytettynä ostamani Mass Effec 3:n PC-versio. Se oli ihan oma moka ja hävettää vieläkin. Aktivointikoodi oli vähemmän yllättävästi käytetty eikä levyillä tehnyt ilman sitä oikein mitään. Siitä sain sentään rahat takaisin pienellä avautumisella.