Pelien maailmassa on monta asiaa pielessä, ja on helppo valittaa siitä, miten megayhtiöt hallitsevat AAA-pelitarjontaa, konsolitkin on pakotettu jättimäisten päivitysten latausrumbaan ja yleensäkin markkinointi vie koko venettä. Mutta tänään ei huvita valittaa. Huomasin miettiväni, miten hyvä hetki juuri nyt on olla pelaaja.



Pelaaminen ei ole koskaan ollut suositumpaa kuin juuri nyt. Vanhimmat pelaajat alkavat olla jo kypsässä iässä, mutta rakas harrastus ei ole monellakaan painunut unohduksiin. Siinä missä 90-luvulla yli parikymppistä pelifriikkiä katsottiin pitkään, ei kukaan nykyisin ihmettele nelikymppistä pelikaupan kassalla. Samalla toisesta päästä mukaan tulee uusia harrastajia, joten pelien kohdeyleisö kasvaa jatkuvasti.

Vaikka pelaamisen arkipäiväistyminen tuo mukanaan myös haittoja – ainakin puristin näkökulmasta – niin se myös mahdollistaa paljon sellaista, mitä ei äkkiä tule ajatelleeksi. Kun kokonaisyleisö kasvaa, kasvavat myös marginaalit. Internetin kautta yksittäinenkin pieni kehittäjä voi löytää mukavan ja maksukykyisen kohdeyleisön pelilleen, vaikka sen aihealue olisi miten erikoinen. Siitä huolimatta, että markettien pelihyllyt ovat muutaman alan jättiläisen hallussa, on itsenäisten studioiden nykyisin huomattavasti helpompi päästä pinnalle kuin vielä kymmenenkään vuotta sitten. Näin meille tehdään Next Car Gamen kaltaisia herkkuja, joille julkaisijoiden taskulaskinmiehet ovat näyttäneet ovea. Samoin joku Kerbal Space Program olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä ”vanhaan hyvään aikaan”.



Digitaalinen jakelu on pikkuhiljaa nakertamassa fyysisten pelien myyntiä. Murros ei tapahdu ihan vielä, sen osoitti jo Microsoftin perääntyminen Xbox One -strategiastaan, mutta ennusmerkit ovat aivan selvät. Fyysiset kappaleet tuskin kuitenkaan häviävät kokonaan, vaan niille käy kuin vinyylilevyille ja printtilehdille: niistä tulee premium-tuotteita, jotka halutaan omistaa ja säilyttää. Jo 80-luvulla pelit ensin kopioitiin kaverin levykkeeltä ja sitten käytiin ostamassa parhaat itselle. Digijakelu varmistaa pikemminkin, että julkaisija saa omansa jo tässä tutustumisvaiheessa.

Hienoin asia digijakelussa on, ettei pelin hinnalla ole mitään alarajaa. Kun peli on jo kerännyt kehityskustannuksensa takaisin, sitä voi etenkin markkinointimielessä myydä melkein millä hinnalla tahansa. Omalla Steam-tililläni on noin 300 peliä, joista normaalihinnan olen maksanut ehkä kymmenestä. Paljon enemmän on euron–kahden ostoksia alennusmyynneistä ja erilaisista bundleista. Tämä hintaluokka on sen verran houkutteleva, että tulee ostettua kaikenlaista, mitä tuskin muuten edes kokeilisi. Ja itseäni liberaalimminkin tekijänoikeuksiin suhtautuva alkaa varmasti miettiä, onko kuitenkin mukavampaa antaa pelistä edes pari lanttia tekijöille kuin jumpata warez-versioiden kanssa.

Etenkin GOG.com on tehnyt arvokasta työtä vanhojen klassikoiden uudelleenjulkaisussa, ja siinä sivussa syönyt leipää ”abandonwarelta”. Vaikka tuen erittäin vahvasti vanhojen ohjelmistojen säilömistä silloinkin, kun julkaisija ja oikeuksien omistaja ovat jo hävinneet maan päältä, koen aika vastenmielisenä sen, että muiden tekemisiä jaellaan lupaa kysymättä ilmaiseksi mainostulojen toivossa. Jälleen kerran se pari lanttia on kaikille reilumpi diili, varsinkin kun mukaan saa DOSbox-emulaattorin sovitettuna toimimaan oikein.



Freemium-maksutapa on ollut monen hampaissa, eikä syyttä. Esimerkkejä siitä, miten hyväkin peli voidaan pilata jatkuvalla maksun kärttämisellä on enemmän kuin haluan edes luetella. Samalla on kuitenkin olemassa iso määrä pelejä, joissa ostobonukset on tehty oikein, ja toisekseen freemium on pelastanut mm. monta MMORPG:tä ennenaikaiselta kuolemalta. Kun aloitus on ilmainen, asiakkaiden houkuttelu helpottuu kummasti, ja lopulta moni pelaaja päätyykin käyttämään bonuksiin rahaa enemmän kuin kuukausimaksuihin. Tärkeintä onkin se, että rahaa voi käyttää, muttei ole pakko. Moni pienemmän budjetin pelaaja voi löytää pitkäksi aikaa mukavaa pelattavaa ja jopa ystäviä näistä ”roskamorpeista”.

Loppujen lopuksi on vaikea löytää oikein mitään trendiä, joka olisi yksiselitteisesti vain kielteinen. Jos AAA-pelit tökkivät, niitä ei tarvitse pelata, sillä vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jos pelisivistyksessä on aukkoja, ne voi paikata nyt halvemmalla kuin koskaan aiemmin. Yleensäkin tarjontaa on niin paljon, yksinkertaisista puhelimella pelattavista casualeista jättimäisiin megaeepoksiin, että pidemmän linjan pelaajana en voi olla kuin tyytyväinen. Aina löytyy jotain hauskaa pelattavaa.