Sunnuntaikolumni: Kyllä meitä hellitään
Roinotusosaston vapaapäivä
Pelien maailmassa on monta asiaa pielessä, ja on helppo valittaa siitä, miten megayhtiöt hallitsevat AAA-pelitarjontaa, konsolitkin on pakotettu jättimäisten päivitysten latausrumbaan ja yleensäkin markkinointi vie koko venettä. Mutta tänään ei huvita valittaa. Huomasin miettiväni, miten hyvä hetki juuri nyt on olla pelaaja.
Pelaaminen ei ole koskaan ollut suositumpaa kuin juuri nyt. Vanhimmat pelaajat alkavat olla jo kypsässä iässä, mutta rakas harrastus ei ole monellakaan painunut unohduksiin. Siinä missä 90-luvulla yli parikymppistä pelifriikkiä katsottiin pitkään, ei kukaan nykyisin ihmettele nelikymppistä pelikaupan kassalla. Samalla toisesta päästä mukaan tulee uusia harrastajia, joten pelien kohdeyleisö kasvaa jatkuvasti.
Vaikka pelaamisen arkipäiväistyminen tuo mukanaan myös haittoja – ainakin puristin näkökulmasta – niin se myös mahdollistaa paljon sellaista, mitä ei äkkiä tule ajatelleeksi. Kun kokonaisyleisö kasvaa, kasvavat myös marginaalit. Internetin kautta yksittäinenkin pieni kehittäjä voi löytää mukavan ja maksukykyisen kohdeyleisön pelilleen, vaikka sen aihealue olisi miten erikoinen. Siitä huolimatta, että markettien pelihyllyt ovat muutaman alan jättiläisen hallussa, on itsenäisten studioiden nykyisin huomattavasti helpompi päästä pinnalle kuin vielä kymmenenkään vuotta sitten. Näin meille tehdään Next Car Gamen kaltaisia herkkuja, joille julkaisijoiden taskulaskinmiehet ovat näyttäneet ovea. Samoin joku Kerbal Space Program olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä ”vanhaan hyvään aikaan”.
Digitaalinen jakelu on pikkuhiljaa nakertamassa fyysisten pelien myyntiä. Murros ei tapahdu ihan vielä, sen osoitti jo Microsoftin perääntyminen Xbox One -strategiastaan, mutta ennusmerkit ovat aivan selvät. Fyysiset kappaleet tuskin kuitenkaan häviävät kokonaan, vaan niille käy kuin vinyylilevyille ja printtilehdille: niistä tulee premium-tuotteita, jotka halutaan omistaa ja säilyttää. Jo 80-luvulla pelit ensin kopioitiin kaverin levykkeeltä ja sitten käytiin ostamassa parhaat itselle. Digijakelu varmistaa pikemminkin, että julkaisija saa omansa jo tässä tutustumisvaiheessa.
Hienoin asia digijakelussa on, ettei pelin hinnalla ole mitään alarajaa. Kun peli on jo kerännyt kehityskustannuksensa takaisin, sitä voi etenkin markkinointimielessä myydä melkein millä hinnalla tahansa. Omalla Steam-tililläni on noin 300 peliä, joista normaalihinnan olen maksanut ehkä kymmenestä. Paljon enemmän on euron–kahden ostoksia alennusmyynneistä ja erilaisista bundleista. Tämä hintaluokka on sen verran houkutteleva, että tulee ostettua kaikenlaista, mitä tuskin muuten edes kokeilisi. Ja itseäni liberaalimminkin tekijänoikeuksiin suhtautuva alkaa varmasti miettiä, onko kuitenkin mukavampaa antaa pelistä edes pari lanttia tekijöille kuin jumpata warez-versioiden kanssa.
Etenkin GOG.com on tehnyt arvokasta työtä vanhojen klassikoiden uudelleenjulkaisussa, ja siinä sivussa syönyt leipää ”abandonwarelta”. Vaikka tuen erittäin vahvasti vanhojen ohjelmistojen säilömistä silloinkin, kun julkaisija ja oikeuksien omistaja ovat jo hävinneet maan päältä, koen aika vastenmielisenä sen, että muiden tekemisiä jaellaan lupaa kysymättä ilmaiseksi mainostulojen toivossa. Jälleen kerran se pari lanttia on kaikille reilumpi diili, varsinkin kun mukaan saa DOSbox-emulaattorin sovitettuna toimimaan oikein.
Freemium-maksutapa on ollut monen hampaissa, eikä syyttä. Esimerkkejä siitä, miten hyväkin peli voidaan pilata jatkuvalla maksun kärttämisellä on enemmän kuin haluan edes luetella. Samalla on kuitenkin olemassa iso määrä pelejä, joissa ostobonukset on tehty oikein, ja toisekseen freemium on pelastanut mm. monta MMORPG:tä ennenaikaiselta kuolemalta. Kun aloitus on ilmainen, asiakkaiden houkuttelu helpottuu kummasti, ja lopulta moni pelaaja päätyykin käyttämään bonuksiin rahaa enemmän kuin kuukausimaksuihin. Tärkeintä onkin se, että rahaa voi käyttää, muttei ole pakko. Moni pienemmän budjetin pelaaja voi löytää pitkäksi aikaa mukavaa pelattavaa ja jopa ystäviä näistä ”roskamorpeista”.
Loppujen lopuksi on vaikea löytää oikein mitään trendiä, joka olisi yksiselitteisesti vain kielteinen. Jos AAA-pelit tökkivät, niitä ei tarvitse pelata, sillä vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jos pelisivistyksessä on aukkoja, ne voi paikata nyt halvemmalla kuin koskaan aiemmin. Yleensäkin tarjontaa on niin paljon, yksinkertaisista puhelimella pelattavista casualeista jättimäisiin megaeepoksiin, että pidemmän linjan pelaajana en voi olla kuin tyytyväinen. Aina löytyy jotain hauskaa pelattavaa.
Tarjontaa ovista ja ikkunoista
Pelaaminen ei ole koskaan ollut suositumpaa kuin juuri nyt. Vanhimmat pelaajat alkavat olla jo kypsässä iässä, mutta rakas harrastus ei ole monellakaan painunut unohduksiin. Siinä missä 90-luvulla yli parikymppistä pelifriikkiä katsottiin pitkään, ei kukaan nykyisin ihmettele nelikymppistä pelikaupan kassalla. Samalla toisesta päästä mukaan tulee uusia harrastajia, joten pelien kohdeyleisö kasvaa jatkuvasti.
Vaikka pelaamisen arkipäiväistyminen tuo mukanaan myös haittoja – ainakin puristin näkökulmasta – niin se myös mahdollistaa paljon sellaista, mitä ei äkkiä tule ajatelleeksi. Kun kokonaisyleisö kasvaa, kasvavat myös marginaalit. Internetin kautta yksittäinenkin pieni kehittäjä voi löytää mukavan ja maksukykyisen kohdeyleisön pelilleen, vaikka sen aihealue olisi miten erikoinen. Siitä huolimatta, että markettien pelihyllyt ovat muutaman alan jättiläisen hallussa, on itsenäisten studioiden nykyisin huomattavasti helpompi päästä pinnalle kuin vielä kymmenenkään vuotta sitten. Näin meille tehdään Next Car Gamen kaltaisia herkkuja, joille julkaisijoiden taskulaskinmiehet ovat näyttäneet ovea. Samoin joku Kerbal Space Program olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä ”vanhaan hyvään aikaan”.
Ei minimihintaa
Digitaalinen jakelu on pikkuhiljaa nakertamassa fyysisten pelien myyntiä. Murros ei tapahdu ihan vielä, sen osoitti jo Microsoftin perääntyminen Xbox One -strategiastaan, mutta ennusmerkit ovat aivan selvät. Fyysiset kappaleet tuskin kuitenkaan häviävät kokonaan, vaan niille käy kuin vinyylilevyille ja printtilehdille: niistä tulee premium-tuotteita, jotka halutaan omistaa ja säilyttää. Jo 80-luvulla pelit ensin kopioitiin kaverin levykkeeltä ja sitten käytiin ostamassa parhaat itselle. Digijakelu varmistaa pikemminkin, että julkaisija saa omansa jo tässä tutustumisvaiheessa.
Hienoin asia digijakelussa on, ettei pelin hinnalla ole mitään alarajaa. Kun peli on jo kerännyt kehityskustannuksensa takaisin, sitä voi etenkin markkinointimielessä myydä melkein millä hinnalla tahansa. Omalla Steam-tililläni on noin 300 peliä, joista normaalihinnan olen maksanut ehkä kymmenestä. Paljon enemmän on euron–kahden ostoksia alennusmyynneistä ja erilaisista bundleista. Tämä hintaluokka on sen verran houkutteleva, että tulee ostettua kaikenlaista, mitä tuskin muuten edes kokeilisi. Ja itseäni liberaalimminkin tekijänoikeuksiin suhtautuva alkaa varmasti miettiä, onko kuitenkin mukavampaa antaa pelistä edes pari lanttia tekijöille kuin jumpata warez-versioiden kanssa.
Etenkin GOG.com on tehnyt arvokasta työtä vanhojen klassikoiden uudelleenjulkaisussa, ja siinä sivussa syönyt leipää ”abandonwarelta”. Vaikka tuen erittäin vahvasti vanhojen ohjelmistojen säilömistä silloinkin, kun julkaisija ja oikeuksien omistaja ovat jo hävinneet maan päältä, koen aika vastenmielisenä sen, että muiden tekemisiä jaellaan lupaa kysymättä ilmaiseksi mainostulojen toivossa. Jälleen kerran se pari lanttia on kaikille reilumpi diili, varsinkin kun mukaan saa DOSbox-emulaattorin sovitettuna toimimaan oikein.
Eläviä, mutta miellyttäviä ruumiita
Freemium-maksutapa on ollut monen hampaissa, eikä syyttä. Esimerkkejä siitä, miten hyväkin peli voidaan pilata jatkuvalla maksun kärttämisellä on enemmän kuin haluan edes luetella. Samalla on kuitenkin olemassa iso määrä pelejä, joissa ostobonukset on tehty oikein, ja toisekseen freemium on pelastanut mm. monta MMORPG:tä ennenaikaiselta kuolemalta. Kun aloitus on ilmainen, asiakkaiden houkuttelu helpottuu kummasti, ja lopulta moni pelaaja päätyykin käyttämään bonuksiin rahaa enemmän kuin kuukausimaksuihin. Tärkeintä onkin se, että rahaa voi käyttää, muttei ole pakko. Moni pienemmän budjetin pelaaja voi löytää pitkäksi aikaa mukavaa pelattavaa ja jopa ystäviä näistä ”roskamorpeista”.
Loppujen lopuksi on vaikea löytää oikein mitään trendiä, joka olisi yksiselitteisesti vain kielteinen. Jos AAA-pelit tökkivät, niitä ei tarvitse pelata, sillä vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jos pelisivistyksessä on aukkoja, ne voi paikata nyt halvemmalla kuin koskaan aiemmin. Yleensäkin tarjontaa on niin paljon, yksinkertaisista puhelimella pelattavista casualeista jättimäisiin megaeepoksiin, että pidemmän linjan pelaajana en voi olla kuin tyytyväinen. Aina löytyy jotain hauskaa pelattavaa.
Keskustelut (11 viestiä)
Rekisteröitynyt 07.10.2009
16.02.2014 klo 19.57 2
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.02.2014 klo 20.02 8
Hyvin todettu. Olen aika lailla samaa mieltä kaikesta mainitsemastasi, mitä nyt että abandonwaren GOG-laillistuksista tuskin enää menee latia niiden alkuperäisten tekijöiden kassaan – eivätköhän ne mene aina jollekulle niistä tekijänoikeuksia haalivista jättifirmoista.
Niin, mutta kuitenkin GOG on tehnyt työtä siinä välissä, sourcennut ne oikeudet ja puukottanut pelin toimimaan nykykoneella, poistanut manuaalisuojauksia jne. Tämän kautta he ovat oikeutettuja myös korvaukseen.
Ja näin kun verrataan kokemusta GOG-pelin lataamisesta abandonware-pelin lataamiseen... niin ei niitä kyllä oikeastaan voi edes verrata. Täysin limbossa olevien pelien oikeuksien suhteen tilanne on toki erilainen.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
16.02.2014 klo 20.41 5
Eikä ole myöskään ikävä yhtään noita pelikauppojen hyllyjä. En ole käyny oikeastaan vuoden 2008 jälkeen ostamassa kivijalkakaupasta yhtäkään peliä. Muovikoteloita ja levynvaihtoakaan ei juuri ole ikävä, aikalailla koko optinen asema on ollu turhana tuossa koneessa. Onneksi tuli laitettua blu-ray niin on etes jotain syytä ollu sillä tuossa olla.
Ja kiitos Steam-marketin, nii ei oo tarvinu paljoa rahaakaan tähän hommaan laittaa viime vuoden aikana, ainoastaan bundleja on joutunu ostamaan tilillä lepäävillä rahoilla. Muut on menny jollain hattujen, korttien ja muiden härpäkkeiden myynnillä ansaituilla rahoilla. Toki hankinnat vähentyny nyt huomattavasti ku vanhat pelit on hankittu ja uudet ei enää juuri toimi. Onneksi on indie-pelejä jotka ei vaadi tehoja.
16.02.2014 klo 23.19
Olen kyl samaa mieltä täs.
Huomaan että puhut PCpojan näkökulmasta.
Ihmisenä jonka konsolit ei ole kiinni netissä juuri koskaan täytyy sanoa että pelaaminen on viittä vaille kuollut. Sillon tällön tulee joku Assassin's Creed jonka voi juuri pelata läpi, mutta sekin on täynnä lukittuja online-ominaisuuksia. Vanhoja pelejä löytyy yllin kyllin joo mutta en näe miten sitä voi sanoa hellimiseksi. Sama kuin sanoisi että leffafriikillä on hyvin asiat kun kaikki 60-luvun leffat on olemassa etkä varmana ole niitä kaikkia nähnyt.
17.02.2014 klo 02.56 3
17.02.2014 klo 03.14
Harmi, etteivät tunnit vuorokaudessa lisäänny tarjonnan kanssa samassa suhteessa.
Olen eri mieltä. Nykyään ihmisten vapaa-aika on lisääntynyt runsaasti. Varsinkin yksinpelipainotteisissa peleissä "läpi pelaaminen" kestää hatusta heitettynä n. 6-15h. Vaikeustaso lähes aina helppo. Jos tätä verrataan entisajan peleihin niin peli kestää kauemmin pituuden ja vaikeustason ansiosta plus kaikkiu lataustauot jne. Täten pelien ikä nykyään on lyhyempi ja vapaa aika lisääntynyt. Tätä tasoittaa vain pelien tarjonnan lisääntyminen. Vuorokaudessa on kyllä enemmän tunteja peleihin.
17.02.2014 klo 09.01 1
Ihmisenä jonka konsolit ei ole kiinni netissä juuri koskaan täytyy sanoa että pelaaminen on viittä vaille kuollut.
No ihan oma asiasi jos haluat elää 1900-luvulla kun muu maailma menee menojaan. Ei niitä pelejä ennää toimiteta C-kaseteillakaan.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.02.2014 klo 09.55 3
Vanhoja pelejä löytyy yllin kyllin joo mutta en näe miten sitä voi sanoa hellimiseksi. Sama kuin sanoisi että leffafriikillä on hyvin asiat kun kaikki 60-luvun leffat on olemassa etkä varmana ole niitä kaikkia nähnyt.
Taisi mennä tämä indie-argumentti nyt vallan ohi sinulta? Retropelejä on ollut aina hankittavissa, niitä on korkeintaan enemmän ja helpommin saatavilla nykyään. Myös konsolipuolella on Live Arcadet sun muut PSN:t, joista irtoaa muutamalla eurolla pienempää nimikettä.
Jos pelaaminen on sinusta viittä vaille kuollut niin kannattaa kyllä tarkistaa asennetta.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
17.02.2014 klo 11.48
Vanhoja pelejä löytyy yllin kyllin joo mutta en näe miten sitä voi sanoa hellimiseksi. Sama kuin sanoisi että leffafriikillä on hyvin asiat kun kaikki 60-luvun leffat on olemassa etkä varmana ole niitä kaikkia nähnyt.
17.02.2014 klo 15.40 1
Ihmisenä jonka konsolit ei ole kiinni netissä juuri koskaan täytyy sanoa että pelaaminen on viittä vaille kuollut.
No ihan oma asiasi jos haluat elää 1900-luvulla kun muu maailma menee menojaan. Ei niitä pelejä ennää toimiteta C-kaseteillakaan.
Lampaan lailla voisi tietty hypätä bandwagoniin kun tuote menee sellaiseen suuntaan joka ei vastaa omia tarpeita. No jos sanotaan klassisesti niin jääpä rahat muuhun
Rekisteröitynyt 25.09.2011
17.02.2014 klo 23.14