Nintendo 64 ei jatkanut NES:n ja SNES:n maailmanvalloituslinjaa, mutta myi kuitenkin 30 miljoonaa kappaletta. Sillä sai viidennessä konsolisukupolvessa hopeamitalin: Sony PlayStation viiletti kaukana edellä (100 miljoonaa), mutta Sega Saturn oli selvästi takana (9,5 miljoonaa).

Suurin este isommille myyntimäärille taisi olla laitteen tekniikka. Nintendo piti tiukasti kiinni pelimoduuleista, kun kilpailijat loikkasivat joukolla CD-asemien pariin. Se oli väärä valinta, sillä peleistä tuli kalliita valmistaa ja sitä kautta kalliita ostaa. Itse laitteen esittelykin viivästyi alkuperäisestä suunnitelmasta, mikä ei auttanut markkinatilannetta ja suututti mm. SquareSoftin. Koneesta tuli se virallinen toisinajattelijan valinta, jolle ilmestyi paljon Nintendon omaa laatua.

Nipakuusnepa nousi esiin tällä viikolla parissakin yhteydessä: Awesome Games Done Quick -tapahtumassa tehtiin speedruneja monestakin N64-pelistä ja toisekseen sovimme kaveriporukan kesken, että kokoonnumme pitkästä aikaa pelaamaan parhaita neljän pelaajan pelejä. Tällaista tapahtumaa ei voi ilman Nintendo 64:ää järjestää. Siksi listalla on omia muistojani N64:stä, ja nopeimmat huomaavat välittömästi, että Super Mario 64 puuttuu niiden joukosta. En päässyt tuon pelin makuun uutena enkä ole innostunut siitä myöhemminkään, niin paljon mainetta kuin se onkin kerännyt. Täydentäkää omia suosikkejanne taas kommentteihin!





Itselleni edelleen konsoliräiskintöjen huippua. Tunnelmallisen juonitehtävän lisäksi tästä jäi mieleen hysteerisen hauska neljän pelaajan split-screen. Teknisesti moni peli meni tästä ohi piankin, mutta Bond-lisenssi toi GoldenEyehen sellaista menoa ja meininkiä, jota Perfect Dark ei oikein koskaan silmissäni saavuttanut.





Taisin hankkia tämänkin aika pian konsolin oston jälkeen. Melko mielenkiintoisena ideana on, että ydinpommia kuljettava ajoneuvo on juuttunut reitilleen ja sen edestä pitää raivata esteet... kuten esimerkiksi talot. Monenlaista kalustoa pääsee kokeilemaan ja pelin parissa viihtyy, mutta loppupään kentät ovat jo melkoisen vaikeita. Videolla on maailmanennätysaika, joten mutkia oiotaan melkoisesti.





Nelinpeliä varten N64 tuli hankittua, eikä se tuottanut pettymystä. Diddy Kong Racing oli muuten tavanomainen karting-peli, mutta kaveriporukan peli-iltoihin se nousi yllä näkyvän Fire Mountain -kentän ansiosta. Munien ryöstely lentokoneella toisten pesistä oli järjettömän hauskaa.

DKR:n ja GoldenEyen lisäksi neljän porukalla pelattiin muun muassa Pokemon Stadiumin minipelejä sekä tietenkin Mario Kart 64:ää.





Myin N64:n peleineen vähäksi aikaa pois vuosituhannen vaihteessa, kun nelinpeli-illat laantuivat ja iski muutenkin akuutti rahantarve. En kuitenkaan Manua kauemmaksi, ja hankin sen häneltä paria vuotta myöhemmin takaisin. Silloin ostin tämän mukavan autopelin, jota pidän yhtenä N64:n parhaista - enkä vain siksi, että kunnollisia autopelejä tälle konsolille on turhan vähän. Beetle Adventure Racing on sopivasti haastava ja ajotuntumaltaan mukava arcade-ajelu.





Tämä on itselleni tuorein N64-ihastus. Olin ostanut pelin vuosia sitten erään tukkurin loppuerästä, mutta se jäi hyllyyn. Jokin aika sitten etsiskelin kokoelmistani peliä, jota voisimme pelata lasten kanssa yhdessä, ja löysin tämän. Kokeilin ja ihastuin välittömästi: juuri sopiva syvyys, kiireetön eteneminen ja hitaasti nouseva vaikeustaso. Dialogin määräkin on pidetty japanilaisella mittapuulla kohtuullisena.





Star Fox -pelisarja nimettiin Euroopassa uudelleen aivan viime vuosiin asti (syy on selitetty täällä), joten tämä omituisen niminen peli on itse asiassa Star Fox 64. Erään ystäväni rutiineihin kuului tämän pelin säännöllinen läpipeluu. Pelillä on myös edelleen melko aktiivinen high score run -yhteisö, ja siitä julkaistiin versio Nintendo 3DS:llekin.





Tämä peli oli aikanaan melkoinen tekninen tapaus: se oli ensimmäisiä, joka hyödynsi silminnähtävästi N64:n muistinlaajennusta. Nopea näyttömuisti oli konsolin valmistushetkellä sen verran tyyristä, ettei Nintendo malttanut paketoida sitä mukaan, vaan myi laajennuksen jälkikäteen.

Teknisen briljeerauksen lisäksi Turok 2 oli muutenkin ihan pelattava FPS, joskaan en kovin montaa kenttää tainnut siinä läpäistä.