Retrosunnuntai 2: Nintendo GameCube
Katsahdus kuution sisään
Nintendon kotikonsolien historiaan kuuluu ylä- ja alamäkiä enemmän kuin tulee ajatelleeksikaan. NES valloitti maailman, SNES teki hyvän tilin sekin, mutta Nintendo 64 ei enää ollut niiden kaltainen de facto -standardi. Sitä seurannutta GameCubea on monesti kutsuttu jonkinlaiseksi flopiksikin – ja olihan se toki sitä reilun 20 miljoonan kappaleen myynnillään, jos vertailukohtana on PlayStation 2 (155 miljoonaa) tai seuraaja Wii (100 miljoonaa). Ensimmäinen Xbox keräsi myyntiä muutaman miljoonan enemmän ja Dreamcastkin sentään sai 10 miljoonaa rikki.
GameCube oli kuitenkin Nintendolle aikanaan merkittävä avaus. Siihen asti ROM-moduuleihin vakaasti luottanut yritys kokeili GC:n kanssa ensimmäistä kertaa vakavissaan optista mediaa, vaikkakin sitten omilla ehdoillaan: täyttä DVD-tukea ei tehty, vaan Cuben levyt olivat sinkun kokoisia pikku-DVD:itä omalla salauksellaan ja niille mahtui 1,5 gigatavua tietoa normaalin DVD:n jopa 8,5 gigan sijaan.
Formaattivalinta kertoo siitä, miten huolissaan firmassa oltiin piratismista, eikä murhe toki aiheeton ollutkaan. Valitettavasti levyn pienuus vain saattoi GC-pelaajat samaan tilanteeseen kuin Xbox 360:llä on nähty myöhemmin: ei ollut lainkaan tavatonta, että laajemman pelin kotelossa oli kaksi erillistä levyä (eikä GC:ssä ollut kiintolevyä tasaamaan tilannetta). Tämä vaikeutti pelien kääntämistä muilta koneilta ja nosti tuotantokustannuksia, puhumattakaan siitä, että kilpailijoita saattoi käyttää DVD-soittimena.
Muilta osin GameCube ei kuitenkaan ollut teknisesti vaatimaton; sen tekniikka oli täysin vertailtavissa mm. mainittuun PS2:een ja etenkin grafiikkarauta oli osin parempaakin. Pieni konekanta yhdistettynä hankalaan formaattiin tarkoitti kuitenkin, että suurten multiplatform-hittien puutteessa GameCubesta tuli nopeasti eräänlainen friikkikonsoli, jonka etenkin Suomessa omistivat lähinnä kovat Nintendo-fanit. Minusta tämä oli aina sääli. Vaikka en itse ole mikään nintskamies, Cubella oli minusta jo tuolloin tekniselle laitteelle harvinainen ominaisuus: se oli sympaattinen.
Osin pienen levyformaattinsa ansiosta GameCube oli todella kompaktin kokoinen. Hädintuskin CD-koteloa suurempi pinta-ala ja muutenkin kevyt rakenne tekivät siitä erinomaisen siron: yhden Xboxin tilaan olisi mahtunut nelisen pelikuutiota. Designin kruunasi kantokahva, joka houkutteli ottamaan laitteen mukaan kaverille. Neljä peliohjainporttia vielä tehosti bilepelikoneen vaikutelmaa.
Niihin portteihin saattoi liittää ohjaimia, jotka sopivat hyvin käteen — jos olit lapsi tai korkeintaan keskimittainen länsimaalainen. Suuremmat karpaasit kokivat kapulan alimittaiseksi. Muutenkaan ohjain ei ollut täydellinen, mm. keltaiselle "kameratikulle" keksi harva peli järkevää käyttöä, mutta etenkin Nintendo 64:n helposti särkyvän häkkyrän jälkeen se oli kuin tervetullut kotiinpaluu monia hyviä ohjaimia tehtailleelta firmalta. Wavebird taas oli ensimmäisiä virallisesti tarjottuja langattomia ohjaimia ja vieläpä luotettavasti toimiva sellainen, vaikkei mikään kaunotar ollutkaan.
Mielenkiintoinen lisälaite oli GC:n pohjaan tökättävä Game Boy Player, joka oli samankaltainen kuin SNES:lle aikanaan julkaistu Super Game Boy, mutta tuki Game Boy Advancen pelejä. Koska ensimmäinen GBA kärsi surkeasta taustavalaisemattomasta näytöstä, pelasin itsekin aikanaan tämän lisälaitteen avulla Advance-pelejäni.
GameCubelle julkaistiin sen kuusivuotisen taipaleen aikana kuutisensataa peliä. Niistä iso osa oli huonoja käännöksiä muilta koneilta sekä pikaisen rahastuksen toivossa väsättyjä kammotuksia, mutta mukana oli paljon tavaraa, joka teki aikanaan vaikutuksen eri tavoilla. Olen maininnutkin jokusia näistä aiemminkin Listasunnuntai-juttusarjassa, mutta kertaus on tuskin pahitteeksi: Luigi's Mansion, Rogue Squadron, Super Mario Sunshine, Paper Mario, Mario Party 4–7, Viewtiful Joe 1–2, Eternal Darkness, The Legend of Zelda: The Wind Waker, F-Zero GX, Pikmin 1–2 ja Metal Gear Solid: The Twin Snakes jäivät kaikki mieleeni ensiluokkaisena viihteenä. Doshin the Giant ja Donkey Kong Jungle Beat olivat hassua outoilua, jota harva yhtiö olisi edes julkaissut. Kasapäin jätin mainitsemattakin, jotta näiden pelien fanit saavat hehkuttaa vielä erikseen kommenteissa.
Ennustan, että historia tulee vielä korottamaan GameCuben sille kuuluvaan arvoon. Se oli toistaiseksi viimeinen kone, jossa Nintendo meni "tekniikka edellä", ja sen pelit ovat ikäisekseen kauniita. Jotain kertoo sekin, että Wii oli käytännössä sama konsoli pienillä muutoksilla ja uudella ohjaimella.
Käytettyjen koneiden hinnat ovat tällä hetkellä pohjalukemissaan, osittain siksi, että Cuben pelejä voi pelata vanhemmalla Wiilläkin. Ehjän koneen laatikossaan saa muutamalla kympillä, ja jopa DVD-soittimen sisältävä outolintu Panasonic Q on varsin kohtuuhintainen Japanin verkkohuutokaupoissa. Hieman paremmissa hinnoissa ovat erilaiset erikoisversiot: niitä ilmestyi Euroopassa ja Suomessakin muutamia, mutta varsinaiset herkut nähtiin tietenkin Nipponissa. Pelien hinnassa nousupainetta näkyykin jo, vain muutama vuosi sen jälkeen kun Cube-pelit oksennettiin ulos kauppojen hyllyiltä alelaareihin.
Jos GameCube jäi sinulta väliin, nyt on hyvä vaihe korjata puute sivistyksessä ennen kuin pelien hinnat karkaavat (Nintendo 64:n kohdalla näin on jo osin käynyt). Mainion Freeloader-levyn ansiosta edes aluekoodaus ei estä Cube-parhaudesta nauttimista.
GameCube oli kuitenkin Nintendolle aikanaan merkittävä avaus. Siihen asti ROM-moduuleihin vakaasti luottanut yritys kokeili GC:n kanssa ensimmäistä kertaa vakavissaan optista mediaa, vaikkakin sitten omilla ehdoillaan: täyttä DVD-tukea ei tehty, vaan Cuben levyt olivat sinkun kokoisia pikku-DVD:itä omalla salauksellaan ja niille mahtui 1,5 gigatavua tietoa normaalin DVD:n jopa 8,5 gigan sijaan.
Formaattivalinta kertoo siitä, miten huolissaan firmassa oltiin piratismista, eikä murhe toki aiheeton ollutkaan. Valitettavasti levyn pienuus vain saattoi GC-pelaajat samaan tilanteeseen kuin Xbox 360:llä on nähty myöhemmin: ei ollut lainkaan tavatonta, että laajemman pelin kotelossa oli kaksi erillistä levyä (eikä GC:ssä ollut kiintolevyä tasaamaan tilannetta). Tämä vaikeutti pelien kääntämistä muilta koneilta ja nosti tuotantokustannuksia, puhumattakaan siitä, että kilpailijoita saattoi käyttää DVD-soittimena.
Muilta osin GameCube ei kuitenkaan ollut teknisesti vaatimaton; sen tekniikka oli täysin vertailtavissa mm. mainittuun PS2:een ja etenkin grafiikkarauta oli osin parempaakin. Pieni konekanta yhdistettynä hankalaan formaattiin tarkoitti kuitenkin, että suurten multiplatform-hittien puutteessa GameCubesta tuli nopeasti eräänlainen friikkikonsoli, jonka etenkin Suomessa omistivat lähinnä kovat Nintendo-fanit. Minusta tämä oli aina sääli. Vaikka en itse ole mikään nintskamies, Cubella oli minusta jo tuolloin tekniselle laitteelle harvinainen ominaisuus: se oli sympaattinen.
Kumppanikuutio jo ennen Portalia
Osin pienen levyformaattinsa ansiosta GameCube oli todella kompaktin kokoinen. Hädintuskin CD-koteloa suurempi pinta-ala ja muutenkin kevyt rakenne tekivät siitä erinomaisen siron: yhden Xboxin tilaan olisi mahtunut nelisen pelikuutiota. Designin kruunasi kantokahva, joka houkutteli ottamaan laitteen mukaan kaverille. Neljä peliohjainporttia vielä tehosti bilepelikoneen vaikutelmaa.
Mielenkiintoinen lisälaite oli GC:n pohjaan tökättävä Game Boy Player, joka oli samankaltainen kuin SNES:lle aikanaan julkaistu Super Game Boy, mutta tuki Game Boy Advancen pelejä. Koska ensimmäinen GBA kärsi surkeasta taustavalaisemattomasta näytöstä, pelasin itsekin aikanaan tämän lisälaitteen avulla Advance-pelejäni.
Kultaa sille, ken osaa kaivaa
GameCubelle julkaistiin sen kuusivuotisen taipaleen aikana kuutisensataa peliä. Niistä iso osa oli huonoja käännöksiä muilta koneilta sekä pikaisen rahastuksen toivossa väsättyjä kammotuksia, mutta mukana oli paljon tavaraa, joka teki aikanaan vaikutuksen eri tavoilla. Olen maininnutkin jokusia näistä aiemminkin Listasunnuntai-juttusarjassa, mutta kertaus on tuskin pahitteeksi: Luigi's Mansion, Rogue Squadron, Super Mario Sunshine, Paper Mario, Mario Party 4–7, Viewtiful Joe 1–2, Eternal Darkness, The Legend of Zelda: The Wind Waker, F-Zero GX, Pikmin 1–2 ja Metal Gear Solid: The Twin Snakes jäivät kaikki mieleeni ensiluokkaisena viihteenä. Doshin the Giant ja Donkey Kong Jungle Beat olivat hassua outoilua, jota harva yhtiö olisi edes julkaissut. Kasapäin jätin mainitsemattakin, jotta näiden pelien fanit saavat hehkuttaa vielä erikseen kommenteissa.
Vahva ostosuositus
Ennustan, että historia tulee vielä korottamaan GameCuben sille kuuluvaan arvoon. Se oli toistaiseksi viimeinen kone, jossa Nintendo meni "tekniikka edellä", ja sen pelit ovat ikäisekseen kauniita. Jotain kertoo sekin, että Wii oli käytännössä sama konsoli pienillä muutoksilla ja uudella ohjaimella.
GameCube Hanshin Tigers Limited Edition |
Jos GameCube jäi sinulta väliin, nyt on hyvä vaihe korjata puute sivistyksessä ennen kuin pelien hinnat karkaavat (Nintendo 64:n kohdalla näin on jo osin käynyt). Mainion Freeloader-levyn ansiosta edes aluekoodaus ei estä Cube-parhaudesta nauttimista.
Keskustelut (41 viestiä)
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.09.2013 klo 21.19 2
WarioWare-minipelikokoelma oli varmaan vuoden ajan säännöllisenä perjantai-illan viihdenumerona kaveriporukassa ennen ulos viihteelle siirtyessä. Ja ainoat pelimuodot mitä pelattiin oli paperilentokone-peli ja kilpparipeli. Peliä pelanneet tunnistavat.
Hieno konsoli, joka tarjosi paljon kivoja hetkiä. Jos konsolin ulkoasu oli Mikon mielestä sympaattinen, niin oli myös konsolin käynnistystunnarikin. http://www.youtube.com/watch?v=ctYQ08gxkqA
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.09.2013 klo 21.27 3
WarioWarea pelattiin meillä viimeksi eilen illalla, aidolla Jet Black Cubella.
29.09.2013 klo 21.35 12
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
29.09.2013 klo 21.56
Oli mahdoton olla kovin myrtsinä, kun tuo luritus tervehti virrat kytkiessä.
Sanotaan kuitenkin, että menumusiikki ei sitten enää olekaan kovin pirteä. Keskellä yötä, pimeässä huoneessa GameCuben boottivalikon musiikki on kunnon kauhukamaa. Toisaalta niin oli myös Xboxin huminat ja satunnaiset robottipuheet.
Jos joku näitä ei ole kuulostellut, niin...
Gamecube - http://www.youtube.com/watch?v=OUHJUJkbv-k
Xbox - http://www.youtube.com/watch?v=Z9wiuYDSDHQ
GameCubea en jotenkin osaa vielä retroksi laskea, mutta keräilytavaraksi kylläkin. Hyllyssä taitaa notkua 40 peliä, rumpuohjain, 4 muistikorttia, originaaliohjaimia, Wavebird, muutamat alkuperäisen näköiset tarvikeohjaimet, Gameboy player ja vastaavaa roinaa. Muutama ihan kiinnostava hankintakin konsolille yhä löytyisi. Osa hyllyssä olevista peleistäkin edelleen ihan alkutekijöissään.
Omat parhaimmat muistot lienevät Resident Evileistä (kaikki 0-4), Luigi's Mansionista ja Metroid primesta.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.09.2013 klo 22.02 3
GameCubea en jotenkin osaa vielä retroksi laskea, mutta keräilytavaraksi kylläkin.
Niin se vain aika kuluu, että koneen julkaisusta tulee tänä syksynä kuluneeksi 12 vuotta. Lukijatutkimuksemme perusteella hyvin todennäköisesti tämänkin jutun lukee joku, jonka motoriikka ei ole tuossa vaiheessa vielä riittänyt pelien pelaamiseen.
Retron raja on häilyvä, kuten aina. Retrosunnuntaissa paneudun ilmiöihin, jotka ovat vanhempia kuin nykyinen konsolisukupolvi. Kasari alkaa olla jo hierottuna monesta kulmasta ja kiinnostavinta vain ikäryhmälle 30+, joten otan useammin aiheita 90-00-luvuilta.
29.09.2013 klo 22.02 1
29.09.2013 klo 22.28 3
Rekisteröitynyt 12.02.2013
29.09.2013 klo 22.37 1
Olen syttynyt enempi pelaamiselle näin vanhalla iällä, kun rahaa (viikkoraha ei ollut meillä käytössä) ei oikein ollut eikä vanhempani minulle pelejä ostelleet - enkä kyllä edes kehdannut kysyä niitä lahjaksi.
Joten olen vasta nyt alkanut ostelemaan GCn pelejä ja vähän on kyllä hinnat lähteneet lapasesta jo nyt... joskus välillä törmää vielä hyviin diileihin, ostin vitosella täysin uudet Metroid Primen sekä F-Zeron.
Harmaa langaton ohjain on ehdoton, mieteinkin miksi ps2:lla oli niin outo pelata, mutta olin jo kovin tottunut langattomiin ohjaimiin ;)
Mario Kart Double Dash on parhautta, vaikka Mario Kartit aina ovat olleet loistavia pelejä, DDssä on vaan sitä jotain. Varsinkin co-op moodi.
Soul Calibur 2 on myös oma suosikkini, vaikka se julkaistiin myös muille - mutta vihulaisten piekseminen Linkillä on vaan coolimpaa.
29.09.2013 klo 22.42 1
Rekisteröitynyt 06.08.2007
29.09.2013 klo 22.59
Ironisesti itseeni iski juuri nyt loppu kesästä nostalgia piikki ja GC kamaa on alkanut kertymään lähes uhkavaasti. Tosin oli jo aikaisemminkin omassa kokoelmassa muutamia helmiä, kuten Tales of Symphony, Twin Snakes, The Wind Waker, Soul Calibur 2, Viewtifull Joe ja Mario Kart. Viime aikoina on tulut hankittua Baten Kaitos, Luigi's Mansion, Twilight Princess ja Skies of Arcadia. Näiden lisäksi vielä kaksi Wavebird ohjainta. Ja taukoa hankintoihin tulee vain silloin kun tili alkaa vähenemään uhkaavasti. Vielä kuumottaa ainakin RE:t, Metroidit, Zelda Collectors Edition, Eternal Darkness ja Super Mario Sunshine.
Tosin näitä tulee koko ajan lisää listalle. Esim. Prince of Persia tuli hankittua kun sai 8€:lla. Ei voinut vastustaa. Tälläkin hetkellä lähtisi useampi mukaan jos lompakko vaan kestäisi.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
29.09.2013 klo 23.07 10
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
29.09.2013 klo 23.12 2
GameCubea en jotenkin osaa vielä retroksi laskea, mutta keräilytavaraksi kylläkin.
Niin se vain aika kuluu, että koneen julkaisusta tulee tänä syksynä kuluneeksi 12 vuotta.
Tätä on jotenkin vaikea ymmärtää, jonka vuoksi minun onkin se niin hankala retroksi mieltää. Toinen syy lienee se, että pelaan GameCubella oikeastaan useammin kuin nykykonsoleilla, ja vielä vaikeampi minun on ajatella, että kohta taas saapuu uudet pelit ja vehkeet.
Ehkä olen vain jotenkin jämähtänyt teinivuosiini. Ikää kysyttäessäkin meinaa aina ajattelamatta vastata 18, vaikka ollaan jo kohta parikymppisyyden puolivälissä.
Rekisteröitynyt 28.11.2008
29.09.2013 klo 23.39 1
Rekisteröitynyt 11.04.2007
30.09.2013 klo 00.13 3
Ehkä olen vain jotenkin jämähtänyt teinivuosiini. Ikää kysyttäessäkin meinaa aina ajattelamatta vastata 18, vaikka ollaan jo kohta parikymppisyyden puolivälissä.
Tai sitten iän myötä aika vain menettää merkityksensä. Monasti olen huomannut kuinka jään nolosti jumiin jonkun kysyessä ikää :D
30.09.2013 klo 01.25
Kaikki Xbox versiot peleistä oli parempia ja vielä verkkopelin kanssa sekä ohjain, tehot, kiintolevy, dvd soitin, xbox live ja paremmat pelit teki Xbox:sta paljon paremman.
Silti kyllä GC oli ostamisen arvoinen kun sen 99€ hintaan sai uutena koska sille oli muutamia hyviä pelejä joita ei muille saanut.
Metroid Prime
Metroid Prime 2: Echoes
WWE Day of Reckoning
WWE WrestleMania XIX
Rekisteröitynyt 06.08.2007
30.09.2013 klo 09.11 1
Ehkä tämä tekee GC:stä nykyään niin arvostetun. Laite on yllättävän kykenevä. Twilight Princessiä olen tässä viime aikoina pelaillut GC:llä (paljon parempi kuin Wii -versio), niin ei tule yhtään mieleen että pelaisi 12 vuotta vanhalla konsolilla. Onhan tämä osin Wiinkin ansiota, mutta ei se sitä muuta että GC -pelit eivät tunnu mitenkään erityisen "rumilta" tai teknisesti heikoilta. Vaikka myönnän, että ainakin omalta osalta tässä on nostalgian vaikutustakin. Vieläkin muistan kun GC tuli lopulta ostettua ja Luigi's Mansion tuli ensimmäistä kertaa laitettua pyörimään. Peli vain oli upea ja vangitseva.
Ja varsinkin kun nykypelivalikoimaa vertaa GC -peleihin, se on todella piristävä tuulahdus. Nintendonkin nykypeleissä on aina jotain *waglewagle* -toimintoja tai muuta pelaamista hankaloittavaa ominaisuutta, niin GC:llä pelaaminen on todella virkistävän rehellistä pelaamista.
Rekisteröitynyt 19.04.2007
30.09.2013 klo 09.57 2
Gamecube ei tule jäämään historian kirjoihin laajalla pelivalikoimalla. Mutta se mitä pelikuutiolla pelattiin... voi juku.
Rekisteröitynyt 25.09.2011
30.09.2013 klo 11.37
30.09.2013 klo 11.56 1
Paljon tuli pelattua. Ihan en allekirjoita moitteita ohjaimesta. Tai kai se on mihin tottuu. Itsellä on sellainen 9-9,5 koon hanska ja mielestäni kuution ohjain oli ihan sopiva, toisin kuin orkkis-Xboxin joka oli ihan liian iso yhtään mihinkään.
Eniten tuli pelattua;
-NBA 2K3:sta, en tiedä miksi, varmaan sain halvalla. Tätä ennen tai tämän jälkeen en ole pelannut yhtäkään korispeliä.
-Import-Ikarugaa Freeloaderilla: Oli kova, on vieläkin. Olin/olen huono siinä ja peli oli vaikea mutta olihan se visuaalinen ja auraalinen tykitys jotain unohtumatonta.
-F-Zero GX:ää. Pirun vaikea tämäkin, mutta yhtä hyvään tunnelmaan ja vauhdin tuntuun ei moni nykypeli yllä (Trackmania-sarja yltää ja sitä pelaankin nykyään eniten)
-Soul Calibur 2:sta. Tämä oli bilepelien ykkönen. Aikanaan kaikki baari-illat alkoivat kaljoittelulla ja SC2 turnauksella.
30.09.2013 klo 12.01 1
30.09.2013 klo 13.07
Twin snakes maksoi liikaa jo silloin, nyt vielä enemmän, eli sitä ei ole tullut ostettua. On kyllä artikkelin arvoinen ja legendaarinen laite. Alla vielä kevennykseksi kokoelman ehdoton "helmi".
http://cdn0.spong.com/pack/m/a/marykatean83240/_-Mary-Kat
30.09.2013 klo 13.27
Täytyy sanoa että paljon melua tyhjästä. Super Mario Sunshine ja Wind Waker oli lähinnä rasittavia, Metroid Prime oli ok tasoräiske joka ei pärjännyt kunnon räiskeelle eikä kunnon 2d-metroidille. Paljon muutakin oli mutta vaikutelma suurimmasta osasta niistä on "plääh". Iso osa peleistä menikin saman tien myyntiin. Nyt jäljellä on enää Super Smash Bros Melee ja F-Zero GX ja niitä tuleekin sitten pelattua.
On se vaan paljon mukavampaa kiinnittää SNES ja pelata Super Mario Worldia kuin grindata jotain Sunshinea.
30.09.2013 klo 13.54
Muistaakseni Gamecube oli itselläni ensimmäinen tuon sukupolven konsoleista. EIku tais se sittenkin olla Dreamcast :D
Mutta siis, mielestäni CG on hieno laite. Ja aliarvostettu. Sympaattisuuden lisäksi koneesta huokuu laadukkuus. Kone on vahvaa tekoa, kestävä, varma ja teknisesti pätevä. En tiedä toista pelikonsolia, jonka levyaseman luukun (toploader) sulkeminen toisi mieleen sanan "laatu" eikä "halpa".
Ehkä CG:n taakkana oli juuri sen sympaattinen olemus ja pieni koko yhdistettynä Nintendon lapsekkaaseen imagoon. Suorituskyvyn osalta kone oli kyllä lähempänä Xboxia kuin PS2:ta. Jos kilpailusta pudonnut Dreamcast unohdetaan, niin PS2 oli kyllä selkeästi tuon sukupolven mopoin pelikonsoli. Mutta mielikuvilla on hirveästi valtaa, ja mielikuvat eivät yleisesti ottaen tainneet olla Cuben puolella...
Mutta Cuben pelivalikoimissa on todellisia helmiä, ja ne ovat nimenomaan niitä pelejä, jotka on juuri Cubelle tehtyjä. Ja niiden kanssa kone loistaa!
Rekisteröitynyt 26.09.2007
30.09.2013 klo 15.58 2
On niin paljon hyviä muistoja tuosta konsolista.
MGS Twin Snakes
F-Zero GX (paras avaruuskaahailu edelleen)
P.N.03
Viewtiful Joe
Metroid Prime 1 (juu kakkonenkin oli mutta ei ole ykkösen voittanutta)
Paper Mario: Thousand Year Doors
Ja tietenkin Soul Calibur 2.
30.09.2013 klo 17.39 1
Kiitos tosiaankin artikkelista. Olisin voinut lukea vielä 2-3 kertaa pidemmänkin artikkelin mieluusti. GameCube oli aikanaan ensimäinen itseostamani konsoli, jota varten säästin vuosia. Cube oli tosiaan aikanaan todella aliarvostettu konsoli, vaikka sille tosiaan löytyy läjäpäin helmiä. Olen itseasiassa alkanut etsimään kavereiden kokoelmista helmiä, mitä voisin lainata. Luigi's Mansion ja Twilight Princess ovat vielä koluamatta, Metroideista puhumattakaan. Nyt näkee sen hyvän puolen sille asialle, että lapsuudessa kaverini haalivat enemmän pelejä muunmuassa varakkaampien vanhempien takia.
Uskon, että GC:n arvoi tulee nousemaan paljon, sekä rahallisesti, että tunteellisesti. Kuten kommenteistakin huomaa, lähes kaikki muistelevat Cubea silkalla lämmöllä.
Okei, nyt alan pelamaan.
30.09.2013 klo 18.06
GameCube jatkoi N64:n vahvojen pelien strategiaa. Wind Waker, F-Zero GX ja Metroid Prime (joista viimeisintä pelasin uudelleen kesäkuussa) tarjosivat addiktoivia yksinpelihetkiä, kun taas SSBM on mielestäni paras moninpeli ikinä. En ole pelannut SSBB:tä, mutta videoista olen päätellyt adhd-tehosteiden ja -liikkeiden kasvaneen ja musiikit ovat menneet sinfoniasovituksista tekno/dubstep suuntaan.
Ainoa miinus oli, että parhaat pelit julkaistiin jo konsolin alkuvuosina. 2005 laite oli jo jäänyt pölyttymään.
Rekisteröitynyt 04.09.2011
30.09.2013 klo 18.35 3
Minulla oli Gamecube Xboxin lisäksi.
Kaikki Xbox versiot peleistä oli parempia ja vielä verkkopelin kanssa sekä ohjain, tehot, kiintolevy, dvd soitin, xbox live ja paremmat pelit teki Xbox:sta paljon paremman.
Silti kyllä GC oli ostamisen arvoinen kun sen 99€ hintaan sai uutena koska sille oli muutamia hyviä pelejä joita ei muille saanut.
Metroid Prime
Metroid Prime 2: Echoes
WWE Day of Reckoning
WWE WrestleMania XIX
Xboxin ohjain parempi kuin Gamecuben? Huutonaurua.
30.09.2013 klo 18.42
muuten cuben ohjaimessa ei olekaan vikaa
01.10.2013 klo 11.45
GameCubella oli aivan loistavia nelinpelejä, esim. GameCuben WarioWare on mielestäni edelleen se paras WarioWare monipuolisten pelimoodiensa ja split screen challengen ansiosta. Four Swords on myös mahtava, jos nurkista löytyy 4kpl Game Boy Advanceja ja kaapelit.
01.10.2013 klo 11.48
01.10.2013 klo 11.55
Xboxilla jaksaa pelata vaikka 12 tuntia ja koverilla tateilla saa ohjattua tarkasti missä vaan. Gamecubessa on jotain homopaskaa pallokarhennusta joka kipeyttää sormen vartissa ja sitten on se keltatikku joka on varmaan saanut inspiraationsa japsien vehkeistä
Laita laastari hermanni? Aika herkät nakit saa olla jos ei pysty tolla pelaileen, ei kai tässä nyt mistään sokerista olla tehty. Mun mielestä ehkä miellyttävin ohjain ever, alkuperäisen Xboxin padi naurettavine Skittles-karkkinappeineen ain't got shit on this.
01.10.2013 klo 12.35
Rekisteröitynyt 11.04.2007
01.10.2013 klo 13.18
01.10.2013 klo 18.40
Xboxilla jaksaa pelata vaikka 12 tuntia ja koverilla tateilla saa ohjattua tarkasti missä vaan. Gamecubessa on jotain homopaskaa pallokarhennusta joka kipeyttää sormen vartissa ja sitten on se keltatikku joka on varmaan saanut inspiraationsa japsien vehkeistä
Laita laastari hermanni? Aika herkät nakit saa olla jos ei pysty tolla pelaileen, ei kai tässä nyt mistään sokerista olla tehty. Mun mielestä ehkä miellyttävin ohjain ever, alkuperäisen Xboxin padi naurettavine Skittles-karkkinappeineen ain't got shit on this.
Miksei saman tien lätkähanskat?
Rekisteröitynyt 13.02.2012
03.10.2013 klo 10.54
04.10.2013 klo 19.46
tuohon artikkeliin voisi ehdotella muitakin xbox vs gamecube pelejä helposti
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
05.10.2013 klo 10.56
todellakin tekniikka edellä http://www.purevideogames.net/blog/?p=479
Vaikka pointteja ja faktatietoa varmasti löytyykin, niin vaikuttaa aika fanipoikaisalta tekstiltä, jota oli huomattavan ärsyttävä lukea.
Seasta löytyy myös aivan selkeästi väärään tietoa. " -- Luigi’s Mansion and Metroid Prime, which are impossible on Xbox because they HAVE NO LOADTIMES".
Metroid Prime lataa joka ikisen oven avauksen yhteydessä (jonka vuoksi toisinaan ovet eivät suostu heti avautumaan kun niitä ampuu) ja jokaisen hissin aikana voisi yhtä hyvin liikkua latauspalkki. Yhtä hyvin voi vastaesimerkiksi sitten ottaa Ninja Gaidenin tai Halon, jotka lataavat pitemmästi vain massiivisten tasojen välissä ja todella pikaisesti kenttien keskellä. Etenkin Ninja Gaidenin ensimmäisen massiivisen latauksen jälkeen latausajat ovat aika mielettömät, vaikka kyseessä on samalla ehkä Xboxin parhaimman näköisiä pelejä.
Myös Resident Evil (remake/Zero) on huono tuoda vertailuun, kun Resident Evil pyörittää stillikuvia ja videoita taustoina, jollon ei liene ihmekään, jos hahmoihin jää puserrettavaksi tehoja.
Mutta tekstin pointti kuitenkin oli varmaan se, josta olen samaa mieltä: Jos tekijät olisivat yrittäneet, olisi monet Xboxin kauniit olisi varmaan saaneet halutessaan väännettyä samanlaisina (parempina? hieman heikompina?) myös GameCubelle.
Oikeastaan voisi sanoa seuraavaa: Jos Halo, Ninja Gaiden ja Kung Fu Chaos olisivat ilmestyneet GameCubelle, ja Super Mario Galaxy/DK Country returns olisi julkaistu jo kuutiolla, olisi Xboxin ja Wiin voinut oikeastaan ohittaa hankinnoissa.
Miksi Super Mario Galaxy gamecubelle? Siksi, etten varsinaisesti pidä Super Mario Sunshinesta. Jotain kertoo, että Mario peli jäi vain 60 tähden saaliiseen - kaikkia en lähtenyt yrittämään. GameCubella pelasin oikeastaan mieluummin esimerkiski Rayman 3:sta.
Ja asiasta vielä kukkaruukkuun (tuli mieleen Sunshinesta): GameCuben yksi huonoimpia puolia oli se, että jostain käsittämättömästä syystä Nintendolla luotettiin ihmisten usein haluavan ohjata inverttinä, eikä valinnan mahdollisuutta anneta asetuksissa. Tämän vuoksi esimerkiksi Sunshinen, Luigi's Mansionin sekä Rogue Squadronin pelaaminen ovat varsin rasittavaa minulle, joka en halua pelata edes lentopelejä invertillä.
06.10.2013 klo 00.58
todellakin tekniikka edellä http://www.purevideogames.net/blog/?p=479
Vaikka pointteja ja faktatietoa varmasti löytyykin, niin vaikuttaa aika fanipoikaisalta tekstiltä, jota oli huomattavan ärsyttävä lukea.
kyllä minustakin oli hieman puolueellista tekstiä...xboxilla on on monta hyvin vakuuttavaa peliä kuten amped 1 & 2 rallisport challenge 1 & 2, halo 1 & 2, splinter cellit oli vakuuttavempia xboxilla jne.
GameCubeen jäi paljon piileviä kykyjä joita vain yksinoikeuspelit pystyivät hyödyntämään, kun ps2:n ja xboxin arkkitehtuuria suosittiin enemmän. Rogue squadron 3:n grafiikka valaistuksineen ja tekstuureineen piti sanoa wow aikoinaan ääneen pelatessani sitä ja cooppina pystyi menemään läpi rogue squadron 2:n myös. artikkelissa sanottiin tämä "Simply put, there’s not one effect Xbox can do that GCN can’t, while this can go the other way since Xbox lacks half of GCN’s hardware lights and texture layers onboard."
GameCuben prossu on underclocked jostakin ehkä jäähdytyssyistä ja se vastaa ehkäpä jotain apple powermacin g3 -g4 perhettä vaikkakin se on custom made
metroid primestähän sanottiin jo tuo " (the game is constantly streamed from the GameCube disc in burst packets)" purkeisuuden takia ne ovet ei aukene heti ja olihan super nintendollakin pieni viive oven avauksessa super metroidissa eihän tuota perinnettä voi rikkoa?!.
Resident Evil näyttää tosiaankin huipulta still taustojen ansiosta jolloin jää muuhun resursseja paljon, mahtavia pelejä molemmat remake ja zero. baten kaitos pelit voi laittaa varmaan samaan kategoriaan näitten ressojen kanssa kun niissäkin on taustat tehty valmiiksi ja fixed camera angle myös
f zero gx:n olisi voinut tuossa artikkelissa mainita myös mahtavana gamecuben kykyjen näyttäjänä. (ja ehkä myös wave race blue stormin)
Rekisteröitynyt 25.09.2011
06.10.2013 klo 14.24
10.10.2013 klo 00.43
Noh, erään henkilön houkuttelun saattelemana innostuin sitten Cubestakin taannoin (reilusti ennen v2:n artikkelia, huom.) ja lapasestahan se lähti. Yksi japsispesiaalirevikka tavallista Cubea, eurooppamallin tusinajulkaisu sekä useampi Panasonic Q tuli osteltua rivakkaan tahtiin "kun halvalla sain" (yeah, right).
Semmoinen varoituksen sana Q:n himoajille - kone on aivan sikamaisen hieno kyllä päällä ollessaan, mutta sen DVD-aseman ripustuksien muovin laatu ja kiinnitystornien vahvuus on täysin epäonnistunutta suunnittelua. Muovin laatu on reilusti vielä heikompaa kuin Dreamcastin europelien koteloissa ja tornit taas... onnettoman rimpulat ja kiinnitysruuvit hyvin pienet. Seurauksena se, että vähänkin reilummassa postin käsittelyssä kiinnitystornit menevät kirjaimellisesti murskaksi ja tippuvat ruuveineen ympäri konetta.
Jaa, miten niin kokemusta aiheesta? Kaksi konetta noilta osin uudelleen rakennettuna ja kolmas työn alla... Yksi jäämässä itselle, toinen varattu ja jos kolmannen saan ehjäksi asti, niin se olisi kyllä joutilas myytäväksikin.
Rekisteröitynyt 25.09.2011
24.10.2013 klo 12.38
Olen saavuttanut pisteen, jossa kovinkin mies romahtaa ja muuttuu itkeväksi ihmisraunioksi. Vitutukseni on suunnaton, se repii sieluni riekaleiksi ja saa minut vuodattamaan tulikuumia raivon kyyneleitä. Tästä en pääse yli, elämällä ei ole enää mitään arvoa minulle. Antakaahan kun selitän.
Hankin tuossa jokin aika sitten hienon ja ihastuttavan GameCube-konsolin. En halunnut käytettyä, vaan yritin löytää uuden ja korkkaamattoman laitteen. UK-Amazonista sellainen löytyikin, varsin suolaiseen hintaan kylläkin. No, päätin tehdä tilauksen, olenhan sentään intohimoinen pelimies. Jonkin ajan päästä sain sähköpostiin viestin, ettei laitetta voikaan lähettää Suomeen, se vain ei tuotetiedoista ilmennyt. Mutta jos todella haluan, konsoli voidaan kyllä postittaa, mikäli runsaat postikulut eivät haittaa. Muutaman viestin jälkeen sovin kauppiaan kanssa, että maksamme postikulut puoliksi, joten laite pääsi lähtemään matkaan.
Yllättävän nopeasti postimies toikin pelikuution ovelleni. Avasin paketin kädet täristen ja huomasin, että minunhan pitää hankkia vielä muistikortti, RGB-kaapeli sekä oikeanmallinen virtalähde, jonka voisi kytkeä suomalaiseen pistorasiaan. Tuli taas lisäkuluja, mutta mitäs pienistä, rahaahan se vain on. Sitten kun tarvittavat lisävarusteet olivat kasassa, sain konsolin viimeinkin toimintakuntoon. Pelejäkin olin jo ehtinyt tämän prosessin aikana hankkia muutamia, joten ei muuta kuin aivot viihdeasentoon ja pelihetki käyntiin.
No, kesken pelailun jokin aiheutti yllättäen sähkökatkon. Konsoli sammui, kuten moni muukin sähkölaite. Valot napsahtivat heti takaisin päälle, samoin telkkari ja muut elektroniset vempaimet. Mutta ei GameCube, se oli ja pysyi hiljaa. Tunsin, miten kauhu alkoi kasvaa mielessäni. Rämpytin virtanappia, mutta kuutio ei herännyt. Hirveä paniikki valtasi minut kokonaan, sydän alkoi takoa voimakkaasti ja epäusko sumentaa järkeäni. Tällaista ei voi tapahtua, ei kaiken tämän vaivannäön jälkeen.
Mutta kyllä se oli todellisuutta. Maksoin konsolista lopulta yli 500 euroa, kun kaikki kulut otetaan huomioon. 500 vitun euroa ja nyt se helvetin kuutio on käyttökelvoton, rikki ja hajalla. Toista samanlaista en saa, sen tiedän, vaikka ottaisin pankkilainan sitä varten. En tiedä, mitä oikein tekisin, olen täysin shokissa, en pysty hyväksymään tätä mitenkään. Kaikukoon tuskanhuutoni kautta taivaiden aina universumin pimeimpään kolkkaan asti.