Kiitos runsaasta palautteesta viimeviikkoiseen listaan. Pääosa kirjoittajista oli sitä mieltä, että Listasunnuntain pitäisi jatkua jokseenkin nykyisellään, mutta että jotakin muutakin saa välillä sunnuntaina julkaista. Aionkin toimia juuri näin jatkossa.

Aloittelin pitkästä aikaa uutta japanilaista roolipeliä tässä viikonloppuna - lajin harrastajat arvannevatkin, mistä pelistä on kysymys. Oli rentouttavaa palata peligenreen usean vuoden jälkeen ja havaita, että aika vähän on muuttunut: mukaan mäiskeeseen pääsi varsin vähällä uuden opettelulla. Muutamat asiat tosin olisivat saaneet jäädäkin matkan varrelle. Listalla tänään siis seitsemän ärsyttävää ja etenkin japanilaisia konsoliropeja vaivaavaa perinnettä.





Minustakin on kiva katsella nättejä tyttöjä, mutta en ole täysin vakuuttunut, että naishahmojen suunnittelu on enää varsinaisesti eduksi genrelle. Lolita-henkisten teinityttöjen huorahtavat minihameet, jättirinnat, tiimalasivartalot ja järjettömät hiuslaitteet tuntuvat juuttuneen jo kilpavarustelukierteeseen. Ihan tavallisenkin näköinen päähahmo kelpaisi, vaikka sitten anime-tyyliin toteutettuna muuten.





Perinteiseen tapaan roolipelissä nostetaan tasoa ja jaetaan sitten taitopisteitä eri ominaisuuksille. Jostain syystä tästä kehityssysteemistä on tarpeen tehdä aina pintapuolisesti älyttömän monimutkainen, vaikka lopputulos on yleensä täsmälleen sama: lopulta kaikki ominaisuudet kehittyvät, kyse on vain siitä, mihin pisteitään haluaa panostaa. Olisi aivan sama jakaa suoraan pisteitä. Kun tasot vielä nousevat kohtalaisen usein, on silkkaa riemua rampata jatkuvasti aktivoimassa jotain pallukoita kolmiulotteisessa matriisinäkymässä.





Jää ja tuli, ilma ja maa, aina vaan. Tätä virtuaalimaailman kivi-sakset-paperia on leikitty niin kauan, että alkaa jo tosissaan kaivata jotain muutakin lähestymistapaa taikomiseen. Sama koskee ikiaikaisia "status ailmenteja", eli myrkkyjä ja kumppaneita.





Nykyisissäkin pelikonsoleissa on jo kiintolevytilaa vaikka kuinka, tulevissa malleissa sitä vasta onkin. Yhä edelleen useimmissa JRPG:issä odotellaan, koska seuraava tallennushäkkyrä tulisi vastaan. Kilteimmät suunnittelijat lätkäisevät tallennuspisteitä miltei joka ruutuun, kun yhtä hyvin voisi kai tallentaa automaattisesti tai antaa pelaajan valita, missä kohtaa tilanne tallennetaan.





Naishahmojen stereotyyppisyys käy ilmi jo ulkokuoresta, mutta paljon paremmin asiat eivät ole miehilläkään. Huokaus pääsee huulilta joka kerta, kun sisäisten ristiriitojen repimä sankarimme ottaa lopulta harteilleen maailman pelastamisen pitkän kiukuttelun jälkeen. Puhumattakaan siitä, kun sankari(e)n hengen moneen kertaan pelastanut tyyppi osoittautuukin petturiksi.

Kuvan lähde





Koko elämäpisteiden käsite on lähinnä välttämätön paha, ja niiden käyttö alkaa olla liian kaavoihin kangistunutta. Väsyä alkaa jo siihen, että pelaaja saa aluksi "tutorialin" nimissä kokeilla hahmoa, jolla on hurja määrä elämäpisteitä ja/tai äärimmäisen tehokkaita taikoja. Hetken päästä sitten taidot napsaistaankin pois, milloin milläkin tekosyyllä. Variaationa tästä voidaan pitää sitä, että tietyillä reunaehdoilla saakin vastaansa aivan käsittämättömän voimakkaan vihollisen, jolle on juonen mukaan "tarkoitus" hävitä.





Kuolema taistelussa on "KO", ei siis oikea kuolema, vaan pois ko. ottelusta joutuminen. Meteorisateen ja myrkkyä niskaansa saanut hahmo voi käppäillä muun tiimin mukana ja tehdä muuten vaikka mitä, mutta taisteleminen ei onnistu ennen kuin on juotu jonkinlainen taikajuoma. Toisaalta pelaajan "tappamat" juonihahmot eivät useinkaan kuole, ainakaan lopullisesti. Vaan jos jonkun pelaajan seurueessa olevan hahmon kuoleminen on käsikirjoituksessa, on aivan sama millaisen tappokoneen siitä on kehittänyt - lähtö tulee, eikä mukana roikkuva armeijakaan sitä voi estää.

Miksi sitten edelleen pelaan JRPG:itä? Koska huolimatta näistä kliseistä ne ovat edelleen hauskoja pelejä. Pidän niiden värikkyydestä, taianomaisesta tunnelmasta, tarinoiden hulvattomasta eeppisyydestä ja etenkin taikojen maukkaista ylilyönneistä. Ja vaikka jutussa on paljon Final Fantasy -kuvia, se ei ole lainkaan ainoa peli, joka tätä samaa kaavaa pyörittää. Onpahan vain niin suosittu, että internet on pullollaan kuvia siitä.