Listasunnuntai #194
OUYAn tarjontaa
Joukkorahoitettu, indie-ystävällinen pelikonsoli OUYA saapui toimitukseen - Kickstarterille poikkeuksellisesti jopa suurin piirtein alkuperäisessä aikataulussaan. Jos ehdimme, teemme koneesta vielä videotakin, mutta muutaman päivän aikana olen jo ehtinyt testailemaan laitteen pelitarjontaa. Tänään Listasunnuntaissa siis pikkuarvostelut seitsemästä pelistä, joita kannattaa ainakin kokeilla.
Syy siihen, että osa internetistä on päättänyt ottaa OUYAn silmätikukseen, on että sen yhteisö ja osa kehittäjistäkin puhui läpiä päähänsä kehitystyön aikana. Konsoli on tehoiltaan verrattavissa ylikellotettuihin mobiililaitteisiin, eikä se siksi koskaan tule tarjoamaan mitään "oikeisiin" olohuoneviihdelaitteisiin verrattavaa kokemusta. On kuitenkin syytä muistaa, että se on ohjaimineen alle 100 euron hintainen laite, joka on tarkoitettu ennen kaikkea helpoksi astinlaudaksi oman pelin kehittämisestä haaveileville. Pelit ovat myös todella halpoja ja kaikkia saa ainakin kokeilla ilmaiseksi. Osittain siksi sille myös on ilmestynyt jo nyt kaikenlaista hassua. OUYAn sydämenä sykkii Android, jolta osa peleistä on käännöksiä, mutta niitäkin konsolin vallan mukava ohjain parantaa huomattavasti.
NBV:n idea on juuri sellainen, josta koukuttavat pikkupelit syntyvät. Tarkoitus on pysäköidä ruutuihin 20 autoa, jotka "laukaistaan" parkkipaikan reunoilta. Vauhdin hidastamiseen on käytössä ainoastaan ohjaus ja jarrut - osassa autoja ei sitäkään. Loppua kohti parkkipaikka on hupaisa sekasotku. Ei pitkäikäisintä huvia, mutta eipä maksakaan mitään.
Nintendo-emulaattori on niitä ensimmäisiä monelle koneelle sovitettavia asioita, eikä sinällään enää tässä vaiheessa kovin mielenkiintoinen. OUYAllekin on tarjolla käännökset kaikista tunnetuimmista emulaattoreista. Emuya kuitenkin eroaa joukosta edukseen, sillä sen ideana on tarjota emuloidulle NES:lle homebrew-pelejä. Valikoima vaihtelee tällä hetkellä superkarusta kohtalaiseen, mutta idea on omaperäinen ja erittäin kannatettava.
Käytin yllättävän paljon aikaa tähän hassuun 3D-fysiikkapuzzleen, joka tuo hieman mieleen Rekkaturvat ja muut vastaavat PC-tuotokset. Vaikka nosturin moottori kuulostaa kaksitahtimopolta ja sen ohjaus voisi olla intuitiivisempikin, esineiden nostelu ja kääntely oikeaan järjestykseen huvitti varsin kauan. Pelivideo on PC-versiosta, joten kontrollit ovat hieman erilaiset.
Streets of Rage -henkinen, vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva pikseligrafiikkamätkintä yrittää melkein jo vähän liikaa olla hauska ja retroiluun vetoava. Tästä huolimatta se on varsin pelattava ja innostava, musiikki rokkaa, eikä "retrohenkinen" tällä kertaa tarkoita samaa kuin "masentavan vaikea".
Tämä nyrkkeilypeli sitten taas onkin aikamoisen hankala, mutta sekin on hyvässä mielessä vanhanaikainen peli, nimittäin taidolla on merkitystä. Oikean tekniikan opettelu kestää, mutta vaikean pelin selättäminen on sekin omalla tavallaan tyydyttävää. Video taas PC-versiosta, OUYAn kontrollit ovat paremmat.
Rytmiräiskintöjä on ollut aiemminkin, mutta Dub Warsin idea on aika ainutlaatuinen. Pelaajan avaruusalus ampuu vain, kun (dubstep-)ääniraidalla kuuluu sopivaa soitinta. Peli tuntuu hieman keskeneräiseltä ja tekeminen loppuu varsin pian, mutta ajatus on virkistävän erilainen.
Tätä suomalaistuotosta joku jo kutsui OUYAn killer appiksi, vaikka se on saatavana muillekin laitteille. Täysin oikeuksiinsa peli kuitenkin pääsee vasta, kun molemmilla pelaajilla on oikea ohjain ja näytöllä on riittävästi kokoa. Itse peli on äärimmilleen yksinkertaistettu jääkiekko muinaisen Hat Trickin hengessä - siis takuuhupia kahdelle pelaajalle. Muitakin pelimoodeja on tarjolla. Video on iPad-versiosta, OUYAlla on siis tikkuohjaus.
Syy siihen, että osa internetistä on päättänyt ottaa OUYAn silmätikukseen, on että sen yhteisö ja osa kehittäjistäkin puhui läpiä päähänsä kehitystyön aikana. Konsoli on tehoiltaan verrattavissa ylikellotettuihin mobiililaitteisiin, eikä se siksi koskaan tule tarjoamaan mitään "oikeisiin" olohuoneviihdelaitteisiin verrattavaa kokemusta. On kuitenkin syytä muistaa, että se on ohjaimineen alle 100 euron hintainen laite, joka on tarkoitettu ennen kaikkea helpoksi astinlaudaksi oman pelin kehittämisestä haaveileville. Pelit ovat myös todella halpoja ja kaikkia saa ainakin kokeilla ilmaiseksi. Osittain siksi sille myös on ilmestynyt jo nyt kaikenlaista hassua. OUYAn sydämenä sykkii Android, jolta osa peleistä on käännöksiä, mutta niitäkin konsolin vallan mukava ohjain parantaa huomattavasti.
No Brakes Valet
NBV:n idea on juuri sellainen, josta koukuttavat pikkupelit syntyvät. Tarkoitus on pysäköidä ruutuihin 20 autoa, jotka "laukaistaan" parkkipaikan reunoilta. Vauhdin hidastamiseen on käytössä ainoastaan ohjaus ja jarrut - osassa autoja ei sitäkään. Loppua kohti parkkipaikka on hupaisa sekasotku. Ei pitkäikäisintä huvia, mutta eipä maksakaan mitään.
Emuya
Nintendo-emulaattori on niitä ensimmäisiä monelle koneelle sovitettavia asioita, eikä sinällään enää tässä vaiheessa kovin mielenkiintoinen. OUYAllekin on tarjolla käännökset kaikista tunnetuimmista emulaattoreista. Emuya kuitenkin eroaa joukosta edukseen, sillä sen ideana on tarjota emuloidulle NES:lle homebrew-pelejä. Valikoima vaihtelee tällä hetkellä superkarusta kohtalaiseen, mutta idea on omaperäinen ja erittäin kannatettava.
The Little Crane That Could
Käytin yllättävän paljon aikaa tähän hassuun 3D-fysiikkapuzzleen, joka tuo hieman mieleen Rekkaturvat ja muut vastaavat PC-tuotokset. Vaikka nosturin moottori kuulostaa kaksitahtimopolta ja sen ohjaus voisi olla intuitiivisempikin, esineiden nostelu ja kääntely oikeaan järjestykseen huvitti varsin kauan. Pelivideo on PC-versiosta, joten kontrollit ovat hieman erilaiset.
Fist of Awesome
Streets of Rage -henkinen, vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva pikseligrafiikkamätkintä yrittää melkein jo vähän liikaa olla hauska ja retroiluun vetoava. Tästä huolimatta se on varsin pelattava ja innostava, musiikki rokkaa, eikä "retrohenkinen" tällä kertaa tarkoita samaa kuin "masentavan vaikea".
Beast Boxing Turbo
Tämä nyrkkeilypeli sitten taas onkin aikamoisen hankala, mutta sekin on hyvässä mielessä vanhanaikainen peli, nimittäin taidolla on merkitystä. Oikean tekniikan opettelu kestää, mutta vaikean pelin selättäminen on sekin omalla tavallaan tyydyttävää. Video taas PC-versiosta, OUYAn kontrollit ovat paremmat.
Dub Wars
Rytmiräiskintöjä on ollut aiemminkin, mutta Dub Warsin idea on aika ainutlaatuinen. Pelaajan avaruusalus ampuu vain, kun (dubstep-)ääniraidalla kuuluu sopivaa soitinta. Peli tuntuu hieman keskeneräiseltä ja tekeminen loppuu varsin pian, mutta ajatus on virkistävän erilainen.
Ice Rage
Tätä suomalaistuotosta joku jo kutsui OUYAn killer appiksi, vaikka se on saatavana muillekin laitteille. Täysin oikeuksiinsa peli kuitenkin pääsee vasta, kun molemmilla pelaajilla on oikea ohjain ja näytöllä on riittävästi kokoa. Itse peli on äärimmilleen yksinkertaistettu jääkiekko muinaisen Hat Trickin hengessä - siis takuuhupia kahdelle pelaajalle. Muitakin pelimoodeja on tarjolla. Video on iPad-versiosta, OUYAlla on siis tikkuohjaus.
Keskustelut (11 viestiä)
23.06.2013 klo 19.14 26
23.06.2013 klo 20.50 1
Rekisteröitynyt 23.04.2007
23.06.2013 klo 20.51 14
23.06.2013 klo 21.13
Rekisteröitynyt 16.06.2013
23.06.2013 klo 22.23
Rekisteröitynyt 12.01.2011
23.06.2013 klo 23.11 10
Tässä kahden päivän aikana olen tullut seuraavaan tulokseen:
Pelit ovat sysipaskoja. Ainoa todellisesti kiintoisa peli, bards tale, kaatuili jatkuvasti. Ostin pelin tabletilleni ja homma toimii mainiosti.
Toinen, wipeout-tyylinen, vaikutti mukavalta. Ongelmana oli naurettavan alhainen ruudunpäivitys ja yleinen paska ohjattavuus.
Jonkinlainen CS 1.1-kopiokin löytyi. CS ei toimi pädillä.
Paria avaruuslentelysimua, retropeliä ja emuhärdelliä pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että 95% peleistä toimii paremmin kiinaihmeandroidtabletillani, sillä moni peleistä on suoria tablet-käännöksiä. En olisi maksanut satasta pelkästä emuvehkeestä.
Loppuajan olen katsonut twitch.tv:stä streameja. Hurraa.
Kyseessä on kieltämättä alkuvaihe, mutta se vaikuttaa konsolin kannalta kehnolta. Pelit ovat keskeneräisiä, tylsiä ja ennen nähtyjä. Kai modaaja/indie/oldschool-kansa tulee tästä jotain saamaan irti. Valitettavasti tabletin lyöminen kiinni telkkariin hoitaa tilanteen paremmin.
24.06.2013 klo 04.01 11
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
24.06.2013 klo 09.23 1
Tässä kahden päivän aikana olen tullut seuraavaan tulokseen:
Pelit ovat sysipaskoja. Ainoa todellisesti kiintoisa peli, bards tale, kaatuili jatkuvasti. Ostin pelin tabletilleni ja homma toimii mainiosti.
En ota ihan näin jyrkkää kantaa, mutta kyllä, listoilla on paljon kauniisti sanottuna "puolivillaista" tavaraa. Konsolin saapuessa pari viikkoa sitten jopa sen firmware oli niin keskeneräinen, että peleistä poistuminen ym. tuotti kauheita vaikeuksia. Tämä on jo nyt parantunut huomattavasti, joten katsellaan vielä hetki. Konsoleita on nyt vasta lähinnä devauspaketista lisähinnan maksaneilla, normaalit tukijat ovat vasta alkaneet saada niitä tässä juhannuksen alla.
Tavallaan valitettavaa on se, että OUYA on tällaisenaankin Kickstarter-projektiksi todella hyvin johdettu. Tuotos valmistui ajoissa ja muistuttaa sitä mitä luvattiin - samaa ei voi sanoa monesta muusta, jota olen tukenut, etenkin toimitusajat ovat venyneet ja paukkuneet pahemman kerran.
24.06.2013 klo 19.23
Eikös tälle povattu Skyrimiäkin alkuvaiheissa? Ei taida ihan tehot riittää :D. Vaikuttaa täysin turhalta laitteelta.
Itse en ainakaan ole odottanut että Ouya jaksaisi pyörittää sellaista itse, mutta pilvessä sitäkin ehkä voi myöhemmin pelata.
http://www.hardware.fi/uutiset/artikkeli.cfm/2013/06/18/n
24.06.2013 klo 22.18 2
Rekisteröitynyt 16.06.2012
25.06.2013 klo 12.46