Joukkorahoitettu, indie-ystävällinen pelikonsoli OUYA saapui toimitukseen - Kickstarterille poikkeuksellisesti jopa suurin piirtein alkuperäisessä aikataulussaan. Jos ehdimme, teemme koneesta vielä videotakin, mutta muutaman päivän aikana olen jo ehtinyt testailemaan laitteen pelitarjontaa. Tänään Listasunnuntaissa siis pikkuarvostelut seitsemästä pelistä, joita kannattaa ainakin kokeilla.

Syy siihen, että osa internetistä on päättänyt ottaa OUYAn silmätikukseen, on että sen yhteisö ja osa kehittäjistäkin puhui läpiä päähänsä kehitystyön aikana. Konsoli on tehoiltaan verrattavissa ylikellotettuihin mobiililaitteisiin, eikä se siksi koskaan tule tarjoamaan mitään "oikeisiin" olohuoneviihdelaitteisiin verrattavaa kokemusta. On kuitenkin syytä muistaa, että se on ohjaimineen alle 100 euron hintainen laite, joka on tarkoitettu ennen kaikkea helpoksi astinlaudaksi oman pelin kehittämisestä haaveileville. Pelit ovat myös todella halpoja ja kaikkia saa ainakin kokeilla ilmaiseksi. Osittain siksi sille myös on ilmestynyt jo nyt kaikenlaista hassua. OUYAn sydämenä sykkii Android, jolta osa peleistä on käännöksiä, mutta niitäkin konsolin vallan mukava ohjain parantaa huomattavasti.





NBV:n idea on juuri sellainen, josta koukuttavat pikkupelit syntyvät. Tarkoitus on pysäköidä ruutuihin 20 autoa, jotka "laukaistaan" parkkipaikan reunoilta. Vauhdin hidastamiseen on käytössä ainoastaan ohjaus ja jarrut - osassa autoja ei sitäkään. Loppua kohti parkkipaikka on hupaisa sekasotku. Ei pitkäikäisintä huvia, mutta eipä maksakaan mitään.





Nintendo-emulaattori on niitä ensimmäisiä monelle koneelle sovitettavia asioita, eikä sinällään enää tässä vaiheessa kovin mielenkiintoinen. OUYAllekin on tarjolla käännökset kaikista tunnetuimmista emulaattoreista. Emuya kuitenkin eroaa joukosta edukseen, sillä sen ideana on tarjota emuloidulle NES:lle homebrew-pelejä. Valikoima vaihtelee tällä hetkellä superkarusta kohtalaiseen, mutta idea on omaperäinen ja erittäin kannatettava.





Käytin yllättävän paljon aikaa tähän hassuun 3D-fysiikkapuzzleen, joka tuo hieman mieleen Rekkaturvat ja muut vastaavat PC-tuotokset. Vaikka nosturin moottori kuulostaa kaksitahtimopolta ja sen ohjaus voisi olla intuitiivisempikin, esineiden nostelu ja kääntely oikeaan järjestykseen huvitti varsin kauan. Pelivideo on PC-versiosta, joten kontrollit ovat hieman erilaiset.





Streets of Rage -henkinen, vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva pikseligrafiikkamätkintä yrittää melkein jo vähän liikaa olla hauska ja retroiluun vetoava. Tästä huolimatta se on varsin pelattava ja innostava, musiikki rokkaa, eikä "retrohenkinen" tällä kertaa tarkoita samaa kuin "masentavan vaikea".





Tämä nyrkkeilypeli sitten taas onkin aikamoisen hankala, mutta sekin on hyvässä mielessä vanhanaikainen peli, nimittäin taidolla on merkitystä. Oikean tekniikan opettelu kestää, mutta vaikean pelin selättäminen on sekin omalla tavallaan tyydyttävää. Video taas PC-versiosta, OUYAn kontrollit ovat paremmat.





Rytmiräiskintöjä on ollut aiemminkin, mutta Dub Warsin idea on aika ainutlaatuinen. Pelaajan avaruusalus ampuu vain, kun (dubstep-)ääniraidalla kuuluu sopivaa soitinta. Peli tuntuu hieman keskeneräiseltä ja tekeminen loppuu varsin pian, mutta ajatus on virkistävän erilainen.





Tätä suomalaistuotosta joku jo kutsui OUYAn killer appiksi, vaikka se on saatavana muillekin laitteille. Täysin oikeuksiinsa peli kuitenkin pääsee vasta, kun molemmilla pelaajilla on oikea ohjain ja näytöllä on riittävästi kokoa. Itse peli on äärimmilleen yksinkertaistettu jääkiekko muinaisen Hat Trickin hengessä - siis takuuhupia kahdelle pelaajalle. Muitakin pelimoodeja on tarjolla. Video on iPad-versiosta, OUYAlla on siis tikkuohjaus.