Listasunnuntai #179
Nämäkin voisi Kickstartata
Nyt kun tulossa on entisten kierrätysten - Leisure Suit Larry, Wasteland, Elite, Carmageddon ja monia muita - lisäksi myös Planescape:Tormentin jatko-osa ja Lord Britishiltä uusi RPG ja vielä Yu Suzukikin kiusoittelee Shenmuella, aletaan jo olla siinä pisteessä että miltei kaikki vanhat helmet on jo laitettu uusiksi tekoon. Mutta ei sentään ihan kaikkia!
Tekohengitettävien pelien löytämisen helpottamiseksi Listasunnuntai antaa tänään seitsemän omaa suositustaan. Aivan kaikkia ei ole tarkoitettu otettavaksi vakavasti.
Point & Click -seikkailut myyvät edelleen, tämän ovat todistaneet niin Larry kuin Double Fine Adventurekin. Onkin siis aika viedä homma seuraavalle tasolle ja kickstartata klassinen tekstiseikkailu. Grafiikkahan on pelkkä mielikuvituksen rajoite, kun pelissä on kunnollinen parseri.
Yleisurheilupelien nykytila on surullinen. Käytännössä olympialaisten lisenssipelit tekee kuka sattuu ja tuloksetkin ovat panostusta vastaavia. Tarvittaisiin Epyxin kulta-aikojen kaltainen tiimi tekemään koukuttavaa ja nopeasti omaksuttavaa urheilutoimintaa. Miekkailun saa tosin jättää poiskin.
Kaikkien asepervojen suosikkipelin uusimmasta osasta on kulunut 6 vuotta, eikä sekään päässyt missään määrin alkuperäisen tasolle. SoF:ssä oli se mukava puoli, että se ei kaunistellut väkivaltaa, vaan irti ammuttu pää paitsi lensi irti, myös aiheutti melkoisen sotkun. 2010-luvun loputtomien covershootterien joukossa tästä voisi tulla jopa virkistävä poikkeus.
John Carmack ei ole enää teinipoika, mutta miettikääpä, jos hän saisi avoimen sekin tehdä ehkä se kaikkien aikojen paras FPS uudestaan omilla ehdoillaan ja oman tiiminsä kanssa, ilman julkaisijoiden paineita. Tuloksena olisi joko alkukantaisen raivokasta toimintaa tai käsittämättömän hieno grafiikkarutiini, joka ei sisällä peliä. Kummasta vaan voisin muutaman taalan maksaa.
Microsoftille valunut Rare on aika kalvakka varjo entisestään, mutta sillä on tallissaan mielenkiintoisia juttuja, joihin ei ole palattu vuosiin. Tämä Nintendo 64:n hassu räjäyttelypeli on yksi sellainen, johon voisin oikeastikin palata kympin-kahden pikkupelinä. Jos sen oikeudet ovat edes päätyneet MS:lle, ne tuskin maailmoja maksaisivat; Nintendo voi olla kovempi neuvottelija.
Myöntäkää pois, olisi se ainakin yllättävää.
Manu kysyi tuossa viikolla, että kuka oikein ostaa näitä tuhansien dollareiden tukipaketteja. Totesin, että jos Yu Suzuki laittaisi Shenmuen lisäksi myös uuden OutRunin Kickstarteriin, ainakin harkitsisin asiaa erittäin vakavasti. Siitäkin huolimatta, ettei minulla ole tuhansia dollareita irtorahaa.
Tekohengitettävien pelien löytämisen helpottamiseksi Listasunnuntai antaa tänään seitsemän omaa suositustaan. Aivan kaikkia ei ole tarkoitettu otettavaksi vakavasti.
Zork
Point & Click -seikkailut myyvät edelleen, tämän ovat todistaneet niin Larry kuin Double Fine Adventurekin. Onkin siis aika viedä homma seuraavalle tasolle ja kickstartata klassinen tekstiseikkailu. Grafiikkahan on pelkkä mielikuvituksen rajoite, kun pelissä on kunnollinen parseri.
Summer Games
Yleisurheilupelien nykytila on surullinen. Käytännössä olympialaisten lisenssipelit tekee kuka sattuu ja tuloksetkin ovat panostusta vastaavia. Tarvittaisiin Epyxin kulta-aikojen kaltainen tiimi tekemään koukuttavaa ja nopeasti omaksuttavaa urheilutoimintaa. Miekkailun saa tosin jättää poiskin.
Soldier of Fortune
Kaikkien asepervojen suosikkipelin uusimmasta osasta on kulunut 6 vuotta, eikä sekään päässyt missään määrin alkuperäisen tasolle. SoF:ssä oli se mukava puoli, että se ei kaunistellut väkivaltaa, vaan irti ammuttu pää paitsi lensi irti, myös aiheutti melkoisen sotkun. 2010-luvun loputtomien covershootterien joukossa tästä voisi tulla jopa virkistävä poikkeus.
Doom
John Carmack ei ole enää teinipoika, mutta miettikääpä, jos hän saisi avoimen sekin tehdä ehkä se kaikkien aikojen paras FPS uudestaan omilla ehdoillaan ja oman tiiminsä kanssa, ilman julkaisijoiden paineita. Tuloksena olisi joko alkukantaisen raivokasta toimintaa tai käsittämättömän hieno grafiikkarutiini, joka ei sisällä peliä. Kummasta vaan voisin muutaman taalan maksaa.
Blast Corps
Microsoftille valunut Rare on aika kalvakka varjo entisestään, mutta sillä on tallissaan mielenkiintoisia juttuja, joihin ei ole palattu vuosiin. Tämä Nintendo 64:n hassu räjäyttelypeli on yksi sellainen, johon voisin oikeastikin palata kympin-kahden pikkupelinä. Jos sen oikeudet ovat edes päätyneet MS:lle, ne tuskin maailmoja maksaisivat; Nintendo voi olla kovempi neuvottelija.
Half-Life 3
Myöntäkää pois, olisi se ainakin yllättävää.
OutRun 3
Manu kysyi tuossa viikolla, että kuka oikein ostaa näitä tuhansien dollareiden tukipaketteja. Totesin, että jos Yu Suzuki laittaisi Shenmuen lisäksi myös uuden OutRunin Kickstarteriin, ainakin harkitsisin asiaa erittäin vakavasti. Siitäkin huolimatta, ettei minulla ole tuhansia dollareita irtorahaa.
Keskustelut (19 viestiä)
Rekisteröitynyt 15.09.2008
10.03.2013 klo 19.37 8
Rekisteröitynyt 17.01.2012
10.03.2013 klo 19.38 3
Mutta joo, Soldier Of Fortune ansaitsee arvoisensa rebootin. Sille voisin antaa muutaman kympin.
Rekisteröitynyt 09.08.2009
10.03.2013 klo 19.39 4
Itse tulee kummasteltua miten sitä kaiken maailman codit mohit bäfät yms romantisoi tappamista sillä ettei toisen ampuminen edes välttämättä saa vertakaan aikaan puhumatta irtoraajoista jotka ovat varmasti aika normaali näky sotarintamalla...
Kunnon sotapelissä veriset suolet lentäisivät pitkin taistelu kenttää ja sotilaat huutaisivat äitiään tuskissaan.
Sota ei oikeasti ole hauskaa.
Rekisteröitynyt 06.02.2013
10.03.2013 klo 19.45 1
miks hitos mun hymiötä ei voi tehä loppuu? opettele koodaa mikko
Rekisteröitynyt 10.04.2007
10.03.2013 klo 19.49 9
Rekisteröitynyt 13.02.2011
10.03.2013 klo 20.06 2
Eka soldier fortune oli oikeasti hyvä seuraavat kaksi melko kehnoja.
Itse tulee kummasteltua miten sitä kaiken maailman codit mohit bäfät yms romantisoi tappamista sillä ettei toisen ampuminen edes välttämättä saa vertakaan aikaan puhumatta irtoraajoista jotka ovat varmasti aika normaali näky sotarintamalla...
Kunnon sotapelissä veriset suolet lentäisivät pitkin taistelu kenttää ja sotilaat huutaisivat äitiään tuskissaan.
Sota ei oikeasti ole hauskaa.
SoF2 oli ainakin omasta mielestäni varsin laadukas ja viihdyttävä tekele. Viimeisinpään Soldier of Fortuneen tutustuin viitisen minuuttia ja sekin oli liikaa..
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.03.2013 klo 20.16 5
kaikki jtn vanhoja pelei (>.
miks hitos mun hymiötä ei voi tehä loppuu? opettele koodaa mikko
Kickstarterissa on ollut nimenomaan trendi, että rahoitusta haetaan 10-20-30 vuotta vanhoille pelilegendoille.
Hymiöitä siivoaa automaattinen tietoturvamokko.
10.03.2013 klo 20.22 1
Sota ei oikeasti ole hauskaa.
Miksiköhän realistisia pelejä ei oikein näy...
Lätkä ja futispelitkin on paljon kivempia kun niissä on tietty arcademaisuus eikä peli muutu pelkäksi kahvaamiseksi ja eestaas avausten kokeilemiseksi. En ymmärrä miksi peleistä pitäisi tehdä simulaattoreita.
Toki joku voisi huolestua että sotaa romantisoivat pelit tekevät pelaajista kieroutuneita sotahulluja. Ainakin aika jänskästi punaniskajenkit ovat vetäneet herneen nenään Washingtonin Tyranniasta, kun puolestaan Borgian sun muiden demonisointi ei herättänyt mitään vastareaktiota.
10.03.2013 klo 21.13
10.03.2013 klo 21.35
Itse tulee kummasteltua miten sitä kaiken maailman codit mohit bäfät yms romantisoi tappamista sillä ettei toisen ampuminen edes välttämättä saa vertakaan aikaan puhumatta irtoraajoista jotka ovat varmasti aika normaali näky sotarintamalla...
Ei ne kyllä enää ole. Tietenkin jotkut tienvarsipommit ja kraanatinheitiniskut saavat rumaa jälkeä aikaan mutta ei me enää eletä mitää toista maailmansotaa jossa räjähtävät luodit oli arkipäivää ja vatsalaukkuja puhkottiin pistimillä.
Rekisteröitynyt 07.12.2012
10.03.2013 klo 21.39 6
Nykylapsilla ei ole mielikuvitusta
10.03.2013 klo 21.44 1
Itse tulee kummasteltua miten sitä kaiken maailman codit mohit bäfät yms romantisoi tappamista sillä ettei toisen ampuminen edes välttämättä saa vertakaan aikaan puhumatta irtoraajoista jotka ovat varmasti aika normaali näky sotarintamalla...
Ei ne kyllä enää ole. Tietenkin jotkut tienvarsipommit ja kraanatinheitiniskut saavat rumaa jälkeä aikaan mutta ei me enää eletä mitää toista maailmansotaa jossa räjähtävät luodit oli arkipäivää ja vatsalaukkuja puhkottiin pistimillä.
Rynnäkkökiväärillä käteen tai jalkaan ammuttaessa raaja menee poikki. Oikein osuessaan irtipoikkipoikki.
10.03.2013 klo 23.12 2
Tekstiseikkailut ovat kuolleet syystä...
Nykylapsilla ei ole mielikuvitusta
10.03.2013 klo 23.19 1
Tekstiseikkailu olis kyllä ihan mielenkiintoinen mutta sen pitäisi olla aivan järisyttävän laaja. Enää ei riitä mikään Doomin tai Alone in The Darkin tarinan kertominen tekstinä kun ne voi kokea ihan grafiikoidenkin kanssa.
11.03.2013 klo 09.54 3
Itse tulee kummasteltua miten sitä kaiken maailman codit mohit bäfät yms romantisoi tappamista sillä ettei toisen ampuminen edes välttämättä saa vertakaan aikaan puhumatta irtoraajoista jotka ovat varmasti aika normaali näky sotarintamalla...
Missä maailmassa sinä oikein elät? Pelaajat nauttivat goresta. Kriitikot nauttivat goresta. Peli kuin peli saa miinusta, jos siinä ei ole riittävästi gorea. Vuosiin ei ole yhtäkään peliä haukuttu goren liiallisuudesta. Gore on hauskaa.
Irtoraajat on hauskoja. Veri on hauskaa. Suolet on hauskoja. Se että vastustajat huutaisivat äitiään tuskissaan on hauskaa.
Ainakin niin kauan kun se tapahtuu tietokoneen ruudulla. Sekin on hauskaa jos se tapahtuu "omien" vastapuolelle tosielämässä. Jos se tapahtuu omalle puolelle, se on tottakai perseestä. Ja jos se tapahtuu omalle kohdalle, se on yhtä helvettiä. Mutta näin se nyt vaan on. Älä odota sympatiaa vastustajille.
11.03.2013 klo 12.32
Ei ne kyllä enää ole. Tietenkin jotkut tienvarsipommit ja kraanatinheitiniskut saavat rumaa jälkeä aikaan mutta ei me enää eletä mitää toista maailmansotaa jossa räjähtävät luodit oli arkipäivää ja vatsalaukkuja puhkottiin pistimillä.
Hellfiret, .50 tarkkuuskiväärin luodit ja alikaliiperiset panssarivaunukranaatit köyhdytetystä uraanista tappavat kaikki oikein siististi, ei tule irtojäseniä tai muuta silpomista.
11.03.2013 klo 13.30 1
Peleissä voitaisiin tosiaan siirtyä sellaiseen moderniin sotaan jossa ruumis häviää heti osuman saatuaan, kuten Obi Wan.
Rekisteröitynyt 15.02.2013
11.03.2013 klo 16.02 1
Yksinpelinä eka SoF oli mitä mainioin tekele, Multiplayerina SoF2 veti pidemmän korren.
Rekisteröitynyt 04.09.2011
11.03.2013 klo 17.20 2