Se tapahtui taas. Jäin nysväämään jotakin täysin epäoleellista videopelissä. Kun sain itseni ravisteltua irti uusimmasta koukusta, aloin miettiä, kuinka usein tätä tapahtuu muille – siis että jokin pelin "oheistoiminta" muuttuu tärkeämmäksi kuin itse juoni. Päätimme Manun kanssa listata seitsemän omaa hullunhommaamme ja toivomme, että kerrotte taas lisää.




Luulin, että Grand Theft Auto - etenkin nelonen - liioittelee kerättävien asioiden määrää. En ollut vielä tuolloin pelannut The Saboteuria, joka sisältää sadoittain räjäytettäviä natsitukikohtia jokaisessa kaupunginosassa. Ja minä raukka tietysti lähdin niitä kaikkia sitten tuhoamaan. Valitettavasti, tai onneksi, Xboxin kiintolevy hajosi ja tallennus hävisi. Silti välillä mietin, aloittaisinko uudestaan. (Mikko)




Ei erityisen paha esimerkki, mutta tyypillinen. Ensimmäisen kerran kun näin, kuinka monella tiellä olen ajanut, oli tietysti pakko lähteä etsimään niitä loppuja. Etenkin koska lukumäärä oli kierosti asetettu sellaiseksi, että kerääminen on sentään mahdollista. Muutama taitaa vielä puuttua, kun tuli muuta kirjoitettavaa - onneksi Need for Speed: Most Wantedissa on samanlaisia täkyjä. (Mikko)




Tältä säästyin itse, mutta sukulaiseni se vei mennessään. On kalastettavia kaloja, pyydystettäviä hyönteisiä ja kerättäviä kasveja. Ne kaikki pitää kiikuttaa pöllölle museoon, ja osan saaminen edellyttää taidon lisäksi myös huomattavaa kärsivällisyyttä. (Mikko)




Joskus keräilyn päätteeksi tulee kylmää vettä niskaan. Kunnon OCD-tapauksena tietenkin valloitin kaikki mahdolliset naapurustot muilta jengeiltä... kunnes juonenkäänteen myötä menetin ne kaikki. (Mikko)




Tämä oli se peli, joka innoitti koko listan. Peter Molyneuxista voi olla monta mieltä, mutta joitakin asioita hän aina oivaltaa. Androidille ja iOS:lle ilmaiseksi ladattava Curiosity on virtuaalista kuplamuovia, jota riittää paukuteltavaksi tuhansia, miljoonia, miljardeja kuplia. Nimi on tosin väärä: kyse ei ole niinkään uteliaisuudesta tai sen "arvokkaan palkinnon" himosta kuin ihan vain obsessiivis-kompulsiivisesta halusta rikkoa... kaikki... kuutiot... (Mikko)




Crackdown on genreltään toimintapeli, jossa pitäisi räiskiä ja rankaista rikollispomoja. Ympäri kaupunkeja on kuitenkin siroteltu strategisiin paikkoihin kerättäviä Orb-palloja ja kun niiden keräämiseen jää koukkuun, pelistä tuleekin tasoloikkaa, eikä pyssyn varteen palaaminen välttämättä enää kiinnosta. Blingg! (Manu)




Autopelien ystävää Forza-pelit miellyttävät oikeistakin syistä, mutta graafisesti suuntautuneemman yksilön saattaa autojen koristelu viedä mennessään. Kakkos-Forzassa minulla on muistaakseni ajotunteja hieman toistakymmentä, tarraeditorissa nelisenkymmentä. (Manu)