Listasunnuntai #162
Isin pelisuosikit
Listan ilmestymispäivästä johtuen isänpäivää on tullut nyt käsiteltyä jo kertaalleen siitä näkökulmasta, millaisia isähahmoja peleissä esiintyy. Tällä kertaa ajattelin listata asioita, joita olen oppinut arvostamaan peleissä etenkin sen jälkeen, kun kotinurkkiin ilmestyi jälkikasvua.
Pelaan edelleen myös GTA:ta sun muuta hurmejuhlaa, mutta vain lasten nukkumaanmenon jälkeen. En kannata sensuuria viihteessä enkä missään muussakaan, mutta nykyisten väkivaltapelien realistinen grafiikka menee jo kevyesti yli siitä tikku-ukko lyö toista tikku-ukoa -tasosta, jota itse lapsena sai nähdä. Pidän siis ikärajoja järkevänä käytäntönä ja noudatan niitä myös omien lasteni kanssa. Yhdessä pelailemme tasohyppelyitä, urheilua, vanhan ajan pystysuuntaan vieriviä räiskintäpelejä ja autoilua.
Aina välillä käy niin, että kesken tiukimman väännön toisella onkin kakka vaipassa ja toiselle pitää mennä antamaan joku leikkikalu ylähyllyltä. Tässä kohtaa alkaa hyvin nopeasti arvostaa vanhaa kunnon konstailematonta taukotoimintoa, joka kytkeytyy milloin tahansa päälle ja pois. Valitettavasti tämä hiukan rajoittaa moninpelaamista, mutta asiaa korjaa itsestään se, että vakiopeliseura on samassa tilanteessa ja siten harvinaisen ymmärtäväistä.
Myöhään illalla pelattaessa (ks. yllä) on melkoisen mahdotonta säätää äänenvoimakkuutta siten, että voisi kuunnella pelihahmojen keskustelua sujuvasti, mutta samalla olla herättämättä koko ruokakuntaa kun aseet alkavat laulaa. Tällöin tilanteen pelastaa englanninkielinen tekstitys, joka onneksi löytyy miltei kaikista paljon puhetta sisältävistä peleistä.
Aivan omanlaistaan hauskaa on se, kun voi pelata jälkikasvunsa kanssa yhdessä. Pelejä, joihin voi ottaa helposti mukaan kokemattoman kaverin, ei kuitenkaan ole riesaksi asti. Ylittämätön alalla on edelleen Sonic the Hedgehog 2, jossa Tailsilla pelaava voi ainoastaan auttaa peliä, ei oikein mitenkään haitata sitä. Myös Lego-sarjan pelit sopivat hyvin pehmeäksi laskuksi oikeaan videopelaamiseen.
Useimmilla lapsilla ei ole kovinkaan pitkää kärsivällisyyttä. Aikuisen mielestä 10 minuutin asennus tai päivitys pelin aluksi ei ole isokaan odottelu, mutta pikkuihmiselle se on pieni ikuisuus.
Opin itse ensimmäiset sanani englantia, kun kaikki VIC-20:n pelit olivat lontoonkielisiä. Myöhemmin kielen kääntämisestä muodostui ammatti, joka on tarjonnut taloudellisen vapauden jatkaa peleistäkin kirjoittamista. Mutta siinä missä tuolloin keskimääräinen peli todella oli käsitettävissä noin yhdellä lauseella, nykyiset konsolipelitkin ovat niin monimutkaisia, että kömpelökin lokalisointi helpottaa kummasti. Lapselle on voimaannuttava kokemus saada tutkia peliä itse, ilman että isi tai äiti seisoo vieressä ja kääntää jokaisen ruututekstin.
Itse en ole mikään ruudun lääppimisen suuri ystävä, puhelimeeni kosketusnäytön huolin vasta kun mitään kunnollista QWERTY-malliakaan ei ollut. Lapseni ovat tässä kuin eri planeetalta. Kaksivuotias poikani osaa paitsi käynnistää Android-tabletin, myös etsiä sieltä suosikkipelinsä (Angry Birds ja Bad Piggies) ja vieläpä saada niissä jotain järkevää aikaiseksi. Välillä saan hänet kiinni tökkimästä sormellaan kannettavan tietokoneen näyttöä, ihmetellen miksi mitään ei tapahdu.
Väkivallattomuus
Pelaan edelleen myös GTA:ta sun muuta hurmejuhlaa, mutta vain lasten nukkumaanmenon jälkeen. En kannata sensuuria viihteessä enkä missään muussakaan, mutta nykyisten väkivaltapelien realistinen grafiikka menee jo kevyesti yli siitä tikku-ukko lyö toista tikku-ukoa -tasosta, jota itse lapsena sai nähdä. Pidän siis ikärajoja järkevänä käytäntönä ja noudatan niitä myös omien lasteni kanssa. Yhdessä pelailemme tasohyppelyitä, urheilua, vanhan ajan pystysuuntaan vieriviä räiskintäpelejä ja autoilua.
Kunnollinen pause
Aina välillä käy niin, että kesken tiukimman väännön toisella onkin kakka vaipassa ja toiselle pitää mennä antamaan joku leikkikalu ylähyllyltä. Tässä kohtaa alkaa hyvin nopeasti arvostaa vanhaa kunnon konstailematonta taukotoimintoa, joka kytkeytyy milloin tahansa päälle ja pois. Valitettavasti tämä hiukan rajoittaa moninpelaamista, mutta asiaa korjaa itsestään se, että vakiopeliseura on samassa tilanteessa ja siten harvinaisen ymmärtäväistä.
Tekstitys
Myöhään illalla pelattaessa (ks. yllä) on melkoisen mahdotonta säätää äänenvoimakkuutta siten, että voisi kuunnella pelihahmojen keskustelua sujuvasti, mutta samalla olla herättämättä koko ruokakuntaa kun aseet alkavat laulaa. Tällöin tilanteen pelastaa englanninkielinen tekstitys, joka onneksi löytyy miltei kaikista paljon puhetta sisältävistä peleistä.
Helppo kaksinpeli
Aivan omanlaistaan hauskaa on se, kun voi pelata jälkikasvunsa kanssa yhdessä. Pelejä, joihin voi ottaa helposti mukaan kokemattoman kaverin, ei kuitenkaan ole riesaksi asti. Ylittämätön alalla on edelleen Sonic the Hedgehog 2, jossa Tailsilla pelaava voi ainoastaan auttaa peliä, ei oikein mitenkään haitata sitä. Myös Lego-sarjan pelit sopivat hyvin pehmeäksi laskuksi oikeaan videopelaamiseen.
Nopea käynnistyminen
Useimmilla lapsilla ei ole kovinkaan pitkää kärsivällisyyttä. Aikuisen mielestä 10 minuutin asennus tai päivitys pelin aluksi ei ole isokaan odottelu, mutta pikkuihmiselle se on pieni ikuisuus.
Suomenkielisyys
Opin itse ensimmäiset sanani englantia, kun kaikki VIC-20:n pelit olivat lontoonkielisiä. Myöhemmin kielen kääntämisestä muodostui ammatti, joka on tarjonnut taloudellisen vapauden jatkaa peleistäkin kirjoittamista. Mutta siinä missä tuolloin keskimääräinen peli todella oli käsitettävissä noin yhdellä lauseella, nykyiset konsolipelitkin ovat niin monimutkaisia, että kömpelökin lokalisointi helpottaa kummasti. Lapselle on voimaannuttava kokemus saada tutkia peliä itse, ilman että isi tai äiti seisoo vieressä ja kääntää jokaisen ruututekstin.
Kosketusnäyttö
Itse en ole mikään ruudun lääppimisen suuri ystävä, puhelimeeni kosketusnäytön huolin vasta kun mitään kunnollista QWERTY-malliakaan ei ollut. Lapseni ovat tässä kuin eri planeetalta. Kaksivuotias poikani osaa paitsi käynnistää Android-tabletin, myös etsiä sieltä suosikkipelinsä (Angry Birds ja Bad Piggies) ja vieläpä saada niissä jotain järkevää aikaiseksi. Välillä saan hänet kiinni tökkimästä sormellaan kannettavan tietokoneen näyttöä, ihmetellen miksi mitään ei tapahdu.
Keskustelut (18 viestiä)
Rekisteröitynyt 23.11.2010
11.11.2012 klo 18.38 5
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
11.11.2012 klo 18.41 13
Lisättäköön vielä, että kaikesta muusta äänimateriaalista saa yleensä selvän varsin hiljaisellakin äänitasolla, mutta puhe menee ensimmäisenä semmoiseksi puuroksi, ettei siitä pysy kärryillä vaikka kieltä osaisikin.
11.11.2012 klo 18.57 9
Ei pahalla, mutta en tiedä onko tämä välttämättä hyvä asia. Luin tässä jokin aika sitten jutun jossa myös jokin lapsi (alle kouluikäinen, vissiin 3-5 pintaan) oli oppinut käyttämään älypuhelinta/tablettia, ja kun hänelle nakattiin käteen vanha kunnon kirja, ei raukka osannut tehdä mitään koska sivut eivät kääntyneet samalla tavalla kuin tableteissa eli vierittämällä (vai mikäköhän se oikea termi nyt on). Se mikä minua tässä huolestuttaa on se että kuinka digitaalisia jälkipolvesta tulee (tarkoittaen sitä että se mikä ei ole kosketusnäyttöllinen tai koneella, en osaa käyttää). Toki poikkeus vahvistaa säännön mutta itseäni henkilökohtaisesti huolettaa tulevaisuus juuri näiden laitteiden kanssa. Itsellä onkin suunnitelmissa jos ikinä saan jälkikasvua, heti kun tajuavat mitä tekevät tai osaavat puhua nakkaan heidän kouraansa pleikka ykkösen ohjaimen, pistän Crash 1:sen sisään ja alan pelata heidän kanssaa sitä. TAI mennä vielä taaksepäin kehityksessä ja pelata SNES:illä. Mutta se alkaa olla taas offtopicina minun pointtiini.
Oho, tulipas tekstiä. Noh, ehkä joku saa pointtini siitä kuitenkin selville.
Oikein hyvää isienpäivää kaikki isät!
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
11.11.2012 klo 19.06 4
Lisättäköön vielä, että kaikesta muusta äänimateriaalista saa yleensä selvän varsin hiljaisellakin äänitasolla, mutta puhe menee ensimmäisenä semmoiseksi puuroksi, ettei siitä pysy kärryillä vaikka kieltä osaisikin.
Minua häiritsee se, ettei juuri missään pelissä ole useata äänenvoimakkuuden säätöä.
Ei se voi olla liian hankalaa tehdä kolme eri äänenvoimakkuuden säätöä:
- Puhe
- Muut ääniefektit
- Musiikki
Tuo mahdollistaisi pelkkään puheeseen keskittymisen lisäksi myös oman musiikin käytön. Myös nettivideoiden väsääjät olisivat varmasti mehuissaan, kun videoissa olisi erikseen mahdollista korostaa haluamaansa asiaa, kunhan vaivautuu pelaamaan nauhoittamista vaativan kohdan tietyillä ääniasetuksilla.
11.11.2012 klo 19.07 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
11.11.2012 klo 19.18 6
"Välillä saan hänet kiinni tökkimästä sormellaan kannettavan tietokoneen näyttöä, ihmetellen miksi mitään ei tapahdu. "
Ei pahalla, mutta en tiedä onko tämä välttämättä hyvä asia.
Eipä tuo arvottavaksi lausunnoksi ollut tarkoitettukaan. Samainen muksu kylläkin osaa myös "peaa Pekkeä" eli pelata Peggleä Xboxin ohjaimella, mutta yli kaiken hän rakastaa paperisia kirjoja, joita äiti tai isä lukee, ja joita voi itsekin katsella aikansa kuluksi. Etten ole sikäli kovin huolissani.
Yleensäkään en ole kovin vahva sen kannattaja, että pakotan lapseni tekemään X tai Y. Pikemminkin yrittää rajata selvästi yksipuolista toimintaa ja tarjota jotain muita virikkeitä tilalle. Etenkin pienimmän kanssa meillä on aina välillä digitaukopäiviä, jolloin keskitytään vain esim. Legoilla leikkimiseen, ja isommallakin peliaikoja valvotaan.
11.11.2012 klo 19.21
Monet arvostavat alkuperäisiä laitteita, mutta emulaattorit joidenkin pelien kohdalla kosketusnäytöllä ovat mielestäni olleet ihan toimivia. Mm. Sonic the Hedgehog 2 ja Urban Strike hakattu HTC Desire HD:llä läpi, sekä aika paljon hakkailtu vanhempia Final Fantasyjä.
11.11.2012 klo 19.27 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
11.11.2012 klo 19.31 3
Omasta mielestä lokalisointi on huono asia. Itse mainitsit myös tekstissä, että opit ensimmäiset englannin kieliset sanasi peleistä. Minä opin myös rutkasti peleistä englantia. Siksi pidän lokalisointia passivoivana asiana.
Digiviihdettä kulutetaan nykyisin nuorempana. Kun opin englantia, olin 8-vuotias ja osasin jo lukea. Lukemaan vasta opettelevan lapsen olisi aika mahdoton päästä pelistä lainkaan perille, jos se vielä olisi englanniksi.
11.11.2012 klo 20.11
Gearsissa on vaan koomista että ruumiiden pilkkoutumisen saa kytkettyä pois mutta muuten pelissä säilyy sama synkkä ulkokuori ja tarina. Ja eräät vielä sanovat että peli on okei tämän asetusvaihtoehdon vuoksi lol.
Ja tuosta Murrerin murheesta: Ainahan se on sama juttu. Sukupolvet unohtavat eivätkä opi niitä asioita joita ei tarvita. Monessa scifissäkin kirjoista on tullut muinaismuistoja joita muutamat sekopäät keräilevät.
Rekisteröitynyt 15.09.2008
11.11.2012 klo 21.02 1
Ja tuosta Murrerin murheesta: Ainahan se on sama juttu. Sukupolvet unohtavat eivätkä opi niitä asioita joita ei tarvita. Monessa scifissäkin kirjoista on tullut muinaismuistoja joita muutamat sekopäät keräilevät.
Enkä nyt ihan tajua miksi kaikki vanha pitäisi säilyttää. Ei se kirja oo se juttu vaan se, että osataan lukea ja ymmärtää mitä luetaan. Miten esim. tabletilta romaanin lukeminen on huonompi kuin paperisesta kirjasta lukeminen?
Rekisteröitynyt 04.09.2011
11.11.2012 klo 23.19 3
12.11.2012 klo 00.14
Murrerin tarina taas kuullosti aikamoiselta urbaani legendatuubalta. Ei esim. tabletin käyttämisen oppiminen sulje pois jonkun muun taidon oppimista. Jos osaa kosketusnäyttöä käyttää niin ihan varmasti osaa/oppii myös kirjasta sivuja kääntämään.
12.11.2012 klo 19.10
Paitsi, että kirja on muinainen keksintö, eikä koskaan vanhene samalla lailla kun 1900-luvun tegnologia. Sen sijaan tabletit on tän ajan muotivirtaus ja niitä tuskin enään 30-vuoden päästä kukaan käyttää. Kirjat on vielä yhä silloinkin.
Ai niinkuin hevoset, rattaat, miekat yms joita kyllä käytettiin vuosisatojen tai tuhansien ajan, mutta kun keksittiin jotain parempaa niin aika helppoa oli päästää irti.
Toki todennäköistä on että yhteiskunta romahtaa jossain vaiheessa, jolloin paluu menneisyyteen on mahdollista.
Rekisteröitynyt 01.10.2011
12.11.2012 klo 20.33
12.11.2012 klo 22.08
Paitsi, että kirja on muinainen keksintö, eikä koskaan vanhene samalla lailla kun 1900-luvun tegnologia. Sen sijaan tabletit on tän ajan muotivirtaus ja niitä tuskin enään 30-vuoden päästä kukaan käyttää. Kirjat on vielä yhä silloinkin.
Ai niinkuin hevoset, rattaat, miekat yms joita kyllä käytettiin vuosisatojen tai tuhansien ajan, mutta kun keksittiin jotain parempaa niin aika helppoa oli päästää irti.
Toki todennäköistä on että yhteiskunta romahtaa jossain vaiheessa, jolloin paluu menneisyyteen on mahdollista.
Puhumattakaan kivitauluista, papyruksista jne. Kirjoitustaito säilyy, mutta muoto muuttuu tekniikan kehittyessä. Kirjat ovat raskaita sotkuisia möykkyjä, jotka sitovat tarpeettomasti luonnonvaroja.
14.11.2012 klo 11.45
Enkä nyt ihan tajua miksi kaikki vanha pitäisi säilyttää. Ei se kirja oo se juttu vaan se, että osataan lukea ja ymmärtää mitä luetaan. Miten esim. tabletilta romaanin lukeminen on huonompi kuin paperisesta kirjasta lukeminen?
On se kirjojakin hyvä lukea. Ja on se jokseenkin parempi kuitenkin kirjasta lukea. Silmillekin parempi. Ja kyllä siitä elektroniikasta on hyvä välillä taukoa pitää hyvän kirjan parissa.
Olis kyllä kiva jos näihin hyperrealistisiin räiskintöihin saataisiin joku sarjismoodi tms että väkivaltaisistakin peleistä tulisi lapsiystävällisiähköjä. Vaikka GTAssa voisi olla laseraseet, asukkaat alieneita ja jonkun kuollessa ruumis katoaa saman tien.
Niin tai sitten vain hyväksytään se, että K18 pelit on väkivaltaisia ja tarkoitettu täysi-ikäisille eikä niihin tarvi lisätä mitään tuollaista ylimääräistä joka pidentäisi kehitysaikaa ja nostaisi budjettia. Lastenpelit lapsille ja aikuisten pelit aikuisille. Eihän mitään Nalle Puhin hunajapartio peliäkään lähdetä väkivaltaistamaan jotta se maistuisi aikuisille paremmin ?
Loistava artikkeli! Osui niin tarkasti omaan elämään, että melkein olisi voinut itse sen kirjoittaa. Varsinkin viimeinen kohta, meillä on myös 2-vuotias pikku gamer joka osaa itse käynnistää tabletin ja pelit päälle. Ja isä on ylpeä.
Kannattaa sitten katsoa, että se "pikku gameri" saa oikeasti muutakin aktiviteettia kuin sähkövempeleet. Ettei siis kokoajan vain pelaa. Muuten voi käydä, että 10-vuotiaana pelaa vain päivät pitkät eikä käy ulkona ollenkaan. Kaverin veli morsmaikkunsa kanssa kasvatti lapsestaan ns. "gameria" ja nyt se skidi ei muuta tee kuin istu sisällä ja vanhemmat yrittävät saada ulos liikkuumaan ja harrastamaan jotain liikuntaa, mutta ei. Sisällä istuu vain. Ja ei ole muute terveen näkönen mukula.
En nyt oleta, että itse olet tälläinen vanhempi. Tuli vain sellainen kuva.
15.11.2012 klo 13.35 1
Kannattaa sitten katsoa, että se "pikku gameri" saa oikeasti muutakin aktiviteettia kuin sähkövempeleet. Ettei siis kokoajan vain pelaa.
En nyt oleta, että itse olet tälläinen vanhempi. Tuli vain sellainen kuva.
Huoh. "Tuli vain sellainen kuva" eli idioottimaisesti oletat että tässä nyt lapsi pakotetaan tuoliin sidottuna pelaamaan päivät pitkät. Niin kuin Mikkokin kirjoitti, ei pakoteta ja oma vapaa tahto tehdä sitä mikä kiinnostaa. Kyseessä on vielä tyttö joten ihan varmasti myös muita mielenkiinnon kohteita löytyy.
Ylpeyden aihe oli se että pieni lapsi joka ei vielä osaa edes kunnolla puhua, oppi käyttämään kosketusnäyttöä ja avaamaan ohjelmia vierestä seuraamalla ilman opettamista.