Asioilla on taipumus järjestyä. Mietiskelin tässä jo päätäni puhki, että minkä päässä pyörivistä listaehdokkaista toteuttaisin tänään, kun Facebook räjähti hehkutuksesta - Kimi on näköjään voittanut Formula 1 -osakilpailun. Otetaanpa sitten villillä kortilla F1-asiaa (ja pahoitellaan voiton spoilaamista niille, jotka ajattelivat odottaa jälkilähetykseen asti). Itse en ole enää aikoihin ollut järin kiinnostunut autourheilun kuninkuusluokan seuraamisesta, mutta formulapeleistä sen sijaan on monta rakasta muistoa.





Monenlaisia kevytformuloita oli tehty jo ammoisista ajoista asti, mutta vasta Geoff Crammond, joka esiintyy listalla myöhemminkin, lisäsi keittoon runsaasti realismia. Revsiä voikin perustellusti kutsua ensimmäiseksi kotimikrolle tehdyksi formulasimulaattoriksi. Alkuperäinen versio oli BBC-tietokoneelle, mutta yllä pyörivä C64-painos (Revs+) on täkäläisille tutumpi.





Tämäkin Amiga-formulapeli otti asiansa varsin vakavasti. Tarkoitus ei ollut suinkaan loikata suoraan rattiin rässimään, vaan auton kehitys aloitettiin Fioranon radalta, jossa etsittiin parhaita mahdollisia säätöjä auton tekniikkaan. Tämän jälkeen kilpailtiin tarkasti oikeiden sääntöjen mukaisesti. Peli käännettiin erittäin monelle muullekin alustalle.

Pelistä ei valitettavasti ole YouTubessa kunnollista videota. Nappasin kuvan itse emulaattorilla.





Indycar-sarja ei ole Formula 1, mutta tämä peli vetosi silti saman tyylilajin faneihin. Upea täytetty vektorigrafiikka, realistiset törmäykset, auton asetukset ja mahdollisuus ajaa täydet 500 mailia maistuivat makealta, ainakin kunnes listan seuraava peli pääsi valloilleen...





Revsin tekijän Geoff Crammondin seuraava realistisempi autopeli (väliin mahtui hauska Stunt Car Racer) olikin sitten sellainen paukku, että oksat pois. Grafiikka on toki nykysilmään karua ja hidasta, mutta F1GP sisälsi siinä määrin tarkasti mallinnettuja ratoja, että oikeat kilpa-ajajat saattoivat harjoitella sillä. PC-käännöksen lisäksi peli sai kolme jatko-osaa, joista viimeisintä, vuonna 2002 julkaistua Grand Prix 4:ää fanit jaksavat edelleen päivittää.





GPL kertoo ajasta, jolloin F1-kuljettajien henki oli huomattavasti herkemmässä kuin nykyään. Vuonna 1967 ei turvakoreja, slicksejä tai aerodynamiikkaa tunnettu, mutta autot kulkivat silti miltei yhtä kovaa kuin nykyään, joten ajaminen oli todellisten kylmähermojen laji. Grand Prix Legends tuli nopeasti tunnetuksi ehkä vaikeimpana ajopelinä koskaan, mutta samalla Papyrus Softwaren pelin tinkimätön realismi yhdistettynä ahkerien harrastajien tehtailemiin modeihin on tehnyt siitä ikiklassikon, jolla riittää pelaajia tänäkin päivänä.





90-luvun loppupuolella F1-lisenssin nappasi itselleen Psygnosis, jolle formulapelejä teki ensin menestyksekkäästi Bizarre Creations, sittemmin huomattavasti vähemmän menestyksekkäästi Visual Science. Muuten huonoja arvosteluja saanut vuoden 1998 versio oli suomalaisittain merkittävä, sillä siihen saatiin mukaan ensimmäistä kertaa Matti Kyllösen innostunutta, joskin ajoittain faktoja ohittavaa selostusta. Sony teki puolestaan Formulaa FOA:n lisenssillä v. 2003-2007, sen jälkeen virallisista peleistä on vastannut Codemasters.





Viimeisenä eniten viime vuosina pelaamani formulapeli. Satunnaiselle katsojalle Namcon kolikkoautomaatti vuodelta 1982 näyttää typerältä väistelypeliltä, jossa menestyminen on tuurinkauppaa. Mikään tästä ei ole totta. Hyvä suoritus tässä loistopelissä vaatii täydellistä keskittymistä ja salamannopeita refleksejä sekä pelin optotunnistimiin perustuvan ratin hallintaa.