Listasunnuntai #155
Yhteisön pelikonsolit
Raspberry Pi -videoartikkelista heräsi ihmisillä monenlaisia ideoita. Kuka halusi siitä IRC-shellin, kuka pikkuisen koodailualustan. Eräs ehdotti RPi-pohjaista pelikonsolia. Periaatteessahan Raspin pitäisikin jaksaa pyörittää peruskännykkäpelejä, mutta noin muuten ennuste yhteisölliselle pelikoneelle ei ole hääppöinen. Muistellaanpa taas seitsemää.
Pandyn piti olla SE juttu, mitä tulee emulaattorien pelaamiseen ja avoimen lähdekoodin pelien pyörittelyyn. Innokkaat odottajat mainostivat laitetta vuosikausia etukäteen, ja konsepti vaikutti ihan tuettavalta. Valitettavasti raudan lopullinen suunnittelu ja valmistus eivät olleetkaan ihan niin triviaaleja hommia, joten valmiin tuotteen saapumisessa kesti yllättävän kauan, ja kun se lopulta saatiin ulos, hinta yllätti. Tuorein painos laitteesta maksaa 666 euroa ilman postikuluja. Ei varsinainen ihme, ettei näitä kävele ihan jonoksi asti vastaan.
Korealaisella GameParkilla oli sinällään ihan mielenkiintoinen ajatus. Se teki koneen, julkaisi sille muutaman pelin, ja antoi kehitystyökalut yhteisölle vapaaseen käyttöön. Etenkin ensimmäinen laite, GP32, sai tällä päätöksellä paljon positiivista huomiota. Näin varmistettiin myös ainakin niiden perinteisten emulaattorien käännökset, mutta mitään varsinaista kehittäjäryntäystä laitteelle ei silti tullut. Malleja väsättiin muutama erilainen, ja itse firmakin ehti jossain vaiheessa jakautua kahtia. Katso lisätietoa Markku Reunasen blogista.
Sony ei tarkoittanut PlayStation Portablea avoimeksi pelikoneeksi, mutta hakkerit päättivät toisin. Yksinkertaisen akkuun perustuneen exploitin avulla päästiin käsiksi laiteohjelmistoon, jonka jälkeen alkoikin sitten vuosia jatkunut virallisen firmwaren ja custom firmwaren kilpajuoksu. Kun ostava yleisö latasi pelejä minuuttitolkulla hitaalta UMD-levyltä, piraatit kopioivat pelit muistitikulle ja nauttivat samalla mm. emulaattoreista ja scenedemoista. Ja tästä olisi sitten ilmeisesti pitänyt vielä potea huonoa omaatuntoa.
Kiinalaiset ovat tehokkaita tuottamaan erilaisia kannettavia pelilaitteita, mutta vain harvoin osuvat ominaisuudet niin kohdalleen kuin Dingoon kanssa, ja vielä harvemmin joku pätevä virittelijä viitsii vaivautua tutkimaan koneen sielunelämää tarkemmin. Ihan pätevästä Dingoo A320 -emulaattorikonsolista saatiin vielä pätevämpi, kun sille käännettiin oma Linux-kernelin versio. Myös virallista firmwarea on sittemmin paranneltu. Edukkaalla laitteella (noin 70 dollaria) on varsin aktiivinen harrastajakunta tänäkin päivänä, vaikka testasimme sitä jo miltei kolme vuotta sitten.
Suuri kysymysmerkki. Android-pohjainen "olohuonekonsoli" keräsi miljoonia dollareita Kickstarter-rahoitusta, vaikka monet epäilivät että koko juttu on enemmän tai vähemmän linssiin viilaamista. Luvassa pitäisi olla pikkuinen purkki, jolle tulee käännöksiä netin suosituista pikkupeleistä sekä vanhemmista tuotoksista, ja jonka kaikkien ominaisuuksien pitäisi olla varsin avoimia. Innokkaat Kickstarter-fanit hehkuttivat koneelle jo suunnilleen uutta Call of Dutya, mutta se tuskin tulee toteutumaan.
Itse en usko, että OUYA:n tekijät ainakaan tietoisesti valehtelivat kenellekään. Visioinnit tehokonsolien peleistä tulivat tukijoilta, eivät tiimiltä. Laitteen valmistus voi kuitenkin yllättää työryhmän vielä moneen kertaan, joten katsellaan. V2.fi laittoi 99 dollaria likoon sen puolesta, että naula vetää. Jos näin käy, videotesti nähdään tulevaisuudessa.
Dotcom-buumin huumassa erilaisia vaporware-laitteita syntyi ja kuoli. Indrema L600:n piti olla jouluksi 2000 markkinoille tuotava DVD-soitin, kodin multimediakeskus ja lisäksi Linux-pohjainen pelikone, jolle kuka tahansa voisi tehdä pelejä. Linux-piirit kohisivat, muut pelasivat PS2:lla ja jättivät puuhastelut omaan arvoonsa.
Sony PlayStation oli monessa suhteessa parasta, mitä modernille konsolipelaamiselle oli tapahtunut. Paikalleen nuutuneita markkinoita 90-luvun puolivälissä ravistellut laite oli myös kotikoodarimyönteinen: halukkaat saivat ostaa - vaikkakaan eivät halvalla - tyylikkään mustan Net Yaroze -konsolin, jossa seurasi mukana perustason kehitystyökalut ja vempeleet laitteen kytkemiseksi tietokoneeseen. Sillä ei vielä saanut peliään myyntilistojen kärkeen, koska ominaisuuksia oli rajoitettu tarkoituksella, mutta mm. Official PlayStation Magazine julkaisi kansilevyllään parhaita paloja Net Yaroze -yhteisön tuotoksista. Sony myös ylläpiti keskustelupalstoja kehittäjien välillä.
OpenPandora
Pandyn piti olla SE juttu, mitä tulee emulaattorien pelaamiseen ja avoimen lähdekoodin pelien pyörittelyyn. Innokkaat odottajat mainostivat laitetta vuosikausia etukäteen, ja konsepti vaikutti ihan tuettavalta. Valitettavasti raudan lopullinen suunnittelu ja valmistus eivät olleetkaan ihan niin triviaaleja hommia, joten valmiin tuotteen saapumisessa kesti yllättävän kauan, ja kun se lopulta saatiin ulos, hinta yllätti. Tuorein painos laitteesta maksaa 666 euroa ilman postikuluja. Ei varsinainen ihme, ettei näitä kävele ihan jonoksi asti vastaan.
GamePark-koneet
Korealaisella GameParkilla oli sinällään ihan mielenkiintoinen ajatus. Se teki koneen, julkaisi sille muutaman pelin, ja antoi kehitystyökalut yhteisölle vapaaseen käyttöön. Etenkin ensimmäinen laite, GP32, sai tällä päätöksellä paljon positiivista huomiota. Näin varmistettiin myös ainakin niiden perinteisten emulaattorien käännökset, mutta mitään varsinaista kehittäjäryntäystä laitteelle ei silti tullut. Malleja väsättiin muutama erilainen, ja itse firmakin ehti jossain vaiheessa jakautua kahtia. Katso lisätietoa Markku Reunasen blogista.
PSP
Sony ei tarkoittanut PlayStation Portablea avoimeksi pelikoneeksi, mutta hakkerit päättivät toisin. Yksinkertaisen akkuun perustuneen exploitin avulla päästiin käsiksi laiteohjelmistoon, jonka jälkeen alkoikin sitten vuosia jatkunut virallisen firmwaren ja custom firmwaren kilpajuoksu. Kun ostava yleisö latasi pelejä minuuttitolkulla hitaalta UMD-levyltä, piraatit kopioivat pelit muistitikulle ja nauttivat samalla mm. emulaattoreista ja scenedemoista. Ja tästä olisi sitten ilmeisesti pitänyt vielä potea huonoa omaatuntoa.
Dingoo A320
Kiinalaiset ovat tehokkaita tuottamaan erilaisia kannettavia pelilaitteita, mutta vain harvoin osuvat ominaisuudet niin kohdalleen kuin Dingoon kanssa, ja vielä harvemmin joku pätevä virittelijä viitsii vaivautua tutkimaan koneen sielunelämää tarkemmin. Ihan pätevästä Dingoo A320 -emulaattorikonsolista saatiin vielä pätevämpi, kun sille käännettiin oma Linux-kernelin versio. Myös virallista firmwarea on sittemmin paranneltu. Edukkaalla laitteella (noin 70 dollaria) on varsin aktiivinen harrastajakunta tänäkin päivänä, vaikka testasimme sitä jo miltei kolme vuotta sitten.
OUYA
Suuri kysymysmerkki. Android-pohjainen "olohuonekonsoli" keräsi miljoonia dollareita Kickstarter-rahoitusta, vaikka monet epäilivät että koko juttu on enemmän tai vähemmän linssiin viilaamista. Luvassa pitäisi olla pikkuinen purkki, jolle tulee käännöksiä netin suosituista pikkupeleistä sekä vanhemmista tuotoksista, ja jonka kaikkien ominaisuuksien pitäisi olla varsin avoimia. Innokkaat Kickstarter-fanit hehkuttivat koneelle jo suunnilleen uutta Call of Dutya, mutta se tuskin tulee toteutumaan.
Itse en usko, että OUYA:n tekijät ainakaan tietoisesti valehtelivat kenellekään. Visioinnit tehokonsolien peleistä tulivat tukijoilta, eivät tiimiltä. Laitteen valmistus voi kuitenkin yllättää työryhmän vielä moneen kertaan, joten katsellaan. V2.fi laittoi 99 dollaria likoon sen puolesta, että naula vetää. Jos näin käy, videotesti nähdään tulevaisuudessa.
Indrema
Dotcom-buumin huumassa erilaisia vaporware-laitteita syntyi ja kuoli. Indrema L600:n piti olla jouluksi 2000 markkinoille tuotava DVD-soitin, kodin multimediakeskus ja lisäksi Linux-pohjainen pelikone, jolle kuka tahansa voisi tehdä pelejä. Linux-piirit kohisivat, muut pelasivat PS2:lla ja jättivät puuhastelut omaan arvoonsa.
Net Yaroze
Sony PlayStation oli monessa suhteessa parasta, mitä modernille konsolipelaamiselle oli tapahtunut. Paikalleen nuutuneita markkinoita 90-luvun puolivälissä ravistellut laite oli myös kotikoodarimyönteinen: halukkaat saivat ostaa - vaikkakaan eivät halvalla - tyylikkään mustan Net Yaroze -konsolin, jossa seurasi mukana perustason kehitystyökalut ja vempeleet laitteen kytkemiseksi tietokoneeseen. Sillä ei vielä saanut peliään myyntilistojen kärkeen, koska ominaisuuksia oli rajoitettu tarkoituksella, mutta mm. Official PlayStation Magazine julkaisi kansilevyllään parhaita paloja Net Yaroze -yhteisön tuotoksista. Sony myös ylläpiti keskustelupalstoja kehittäjien välillä.
Keskustelut (10 viestiä)
Rekisteröitynyt 16.04.2012
23.09.2012 klo 14.39
Dingoo on hieno kapistus. :3
On tosiaan.
23.09.2012 klo 16.48 4
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
23.09.2012 klo 20.03 1
23.09.2012 klo 20.59
Tilasin minäkin Ouyan, mutta en pelikäyttöön. Toivon, että siihen saa asennettua linuxin ja sitä voisi käyttää kotipalvelimena. Olisi ehkä ainakin vähän nopeampi kuin tuo nykyinen mk802. Ensi vuonnahan sen näkee millainen hakkerointikulttuuri tuon ympärille muotoutuu.
Rekisteröitynyt 26.10.2010
23.09.2012 klo 21.07 2
23.09.2012 klo 21.13 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
23.09.2012 klo 21.28 6
Katsoin tuossa, että mitäs väärää nyt tein? :(
Tarkoitus oli tykätä kommentista, mutta kosketusnäyttö oli sitä mieltä että se pitää poistaa. Koska olin omalla tunnuksella sisällä, ns. godmode ei paljon kysellyt.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
23.09.2012 klo 21.41 1
23.09.2012 klo 22.19 1
Äänestän, että mikäli OUYA tulee, siitä voisi tulla pilvipelien striimaamiseen soveltuva kapine.
Ensin voisi OnLive/Gaikai saada palveluaan laajennettua, ettei tarvitsisi pelata kauhealla viiveellä.
Rekisteröitynyt 16.01.2012
02.10.2012 klo 10.14
Äänestän, että mikäli OUYA tulee, siitä voisi tulla pilvipelien striimaamiseen soveltuva kapine.
Ensin voisi OnLive/Gaikai saada palveluaan laajennettua, ettei tarvitsisi pelata kauhealla viiveellä.