Lanterns 2-3: sankari selitetään, harvoin näin hyvin

Tavallaan tarpeeton mutta käytännössä kiintoisa usean aikatason takauma selventää, miksi John Stewart on seuraava Vihreä lyhty. Sormus valitsee kantajansa, paitsi ehkä Maassa. Avaruusötökätkin ovat hieman pihalla. Johnin isä oli ehdolla lyhdyksi, mutta hän mokasi kysymyksen "pelottaako" ja traumatisoitui. Avaruusötökät järkeilivät, että myös taapero-Johnilla on hyvät geenit, joten Johnin vanhemmat ryhtyivät valmentamaan hänestä pelotonta pienestä pitäen hyvin kyseenalaisesti - kuten jo tiedämme.

Kiintoisaa on (yhä) se, että John on persoonallisuus ollakseen superhömpän päähenkilö. Hän ei ole vastentahtoinen sankari (tai jos on, hän tajuaa sen myöhemmin). Hän ei sano woohoo. Hän tekee töitä. Jo se on kiinnostavaa, mitä hän tekee sitten, kun hän saa ja osaa käyttää sormusta, jolla voi tehdä lähes mitä tahansa oman maun mukaan. Jos sankari sanoo woohoo, hän spedeilee sormuksella, mikä on ilmeisin viihteellinen versio.

Se, mikä on selkeimmin pääjuoni, on tauolla, mutta Vihreiden lyhtyjen arkkivihollinen Sinestro vilahti viimeksi ja mainitsi olevansa kiinnostunut Johnista, joten nyt John tarkemmin selitetään. Romaanimaista.

Johnin vanhemmat ovat glorifioituja sosiopaatteja, jotka esitetään heidän omasta näkökulmastaan. Jos John on kaunainen, se ei ole häntä selkeimmin ajava voima. Robotti hän ei ole, mutta hän on Spock ja sitä, mitä universumi tilasi. Kun kerronnassa on tasoja, on mahdollista kääntää sanoma kyseenalaiseen suuntaan taktisessa vaiheessa. Katsojalle annetaan eväät olla oikeaakin mieltä sokeasta virkainnosta, lapsisotilaista ja projisoivista vanhemmista.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2

Katsottu: HBO Max