Star Wars: The Acolyte 1-3: virallisia noita-akkoja. Itseään kunnioittava miesasiamies laskee alleen.

Jätin kiinnostuneille liki 2 viikkoa aikaa oppia itse, että sarja kertoo identtisistä kaksosista, joista toinen on tuhma ja toinen kiltti. Nyt asia on yleissivistystä, joten kommentoidaan sitä. Öh. Kampaukset saisivat olla erilaisia?

Konkretiaa on tulossa. Tämä jakso on takauma, joka selittää alkeet siitä, mistä tytöt ovat peräisin ja miksi he ajautuivat erilleen. He olivat ainoita lapsia noitayhteisössä. Noidilla on omat käsityksensä Voimasta. He ovat arveluttavia, mutta heidän arkensa normalisoidaan. Jedit ovat tunkeilijoita, jotka kehtaavat mölistä, ettei lapsia saa kouluttaa, vaikka he kinuavat lapsia omaan kulttiinsa.

Esiosaelokuvat eivät esittäneet yhtäkään järjestöä järkevänä. Valikoidut hyväntahtoiset hahmot olivat fiksuja, mutta heistäkään kukaan ei nähnyt kokonaisuutta. Aistin samoja aromeita 2. jaksosta, ja on ilmeistä, että ne yhä vahvistuvat. Kaksoset on mahdollisesti luotu samalla tempulla kuin Anakin Skywalker, joten sarjalla on kaikki mahdollisuudet telakoitua esiosaelokuviin sisällökkäästi. En usko, että Disneyn tekele onnistuu, mutta joutessani toivon.

Hahmot ja heidän suhteensa ovat luonnosteltuja, joten puhelias jakso on puolikuiva lyhyestä kestostakin huolimatta. Se on annettavissa anteeksi, jos perään saadaan ehtaa avaruusoopperaa, kuten perjantaina viimeksi katsomani Kloonien hyökkäys muistuttaa (lähinnä itselleni). Pikainen lopputragedia ylläpitää mysteeriä, joten luokittelen sen keskinkertaiseksi versioksi välähdyksestä, jossa Anakin ryhtyi pätkimään äitinsä murhaajia, enkä kaikeksi mihin ooppera kykenee.

Internetin numeroiden mukaan jakso on heikoin Star Wars -juttu koskaan, mikä johtuu pieniltä osin laadusta ja esiosa-allergiasta ja pääasiassa monikulttuurista naisyhteisöä pelkäävistä inceleistä.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: Disney+