The Last of Us 1-9: pelille yhtä uskollista Duke Nukemia odotellessa

Juonipaljastuksia.

Pelit ovat psykopaattimainen taidemuoto, jolle annetaan tietyt asiat anteeksi impressionismin nimissä. Jos virnistelevä tonttu talloo tuhat söpöeläintä tomuksi lastenpelissä ja sen elokuvaversiossa, leffa missasi pointin.

"Oikeiden aikuisten peleissä" päähenkilö ramboilee nurin kymmeniä vihollisia ottaen singosta ja kiikarikivääristä osumaa silmiensä väliin ja parantuen joko automaattisesti tai astumalla lääkelaukkuun. The Last of Us -pelissä sitä tehdään ottotytärtä suojellen. Se on tympeä klisee, että tyttö on avain ihmiskunnan pelastukseen, kunnes olennainen valkenee: sankari ja kukaties pelaaja eivät välitä siitä. Kun sankaria lopussa pyydetään uhraamaan "tytär" yhteisen hyvän nimissä, hänelle on luontevaa tappaa liittolaisetkin kuin skorpionille sammakko. Pelien standardeilla lopetus on korkeaa taidetta.

Sama toimii tässä tv-sarjassa niin huonosti kuin oletin edellisen jakson jälkeen. Takana ei ole yhtä pitkää eikä varsinkaan raskasta matkaa. Päähenkilöiden side kehittyi tuntuvasti vain jaksoissa 4-6. Jaksot 7-8 "pelattava hahmo" nukkui. Takana on vain murto-osa pelin toiminnasta. Kun Pedro kouluammuskelee nurin kaikki, käänne ei mene läpi, vaikka tiesin sen tulevan ja täten bongasin pohjustuksen. Päähenkilö on traaginen hirviö, kuten on tarkoitus, mutta tällä kertaa en tuntenut minkääntasoista sympatiaa sekopäätä kohtaan, vaikka häntä tulkitsee Pedro.

Vähäeleisessä epilogissa äijä salaa tapahtuneen tytöltä, joka selvästi aistii muuttuneen tunnelman, vaikka tyttö kukaties valitsee itsepetoksen tien. Hyvin se näytellään: laatu olisi kohdillaan, jos sitä katsoisi vain epilogin pelistä tietoisena. Tv-sarjojen ja elokuvien standardeilla epilogi olisi perusteltu jo tilanteessa, jossa sankari on räkäisesti nyyhkien uhrannut yhden (1) kaverin (ja niitä teoreettisia asioita) toisen vuoksi. Pelissä tunnelataus tarvitsi interaktiivista paisuttelua.

90-luvulla huhuttiin, että Arnold Schwarzenegger näyttelee Duke Nukemia. Kuvittele Arskan maksavan stripparille tissien näyttämisestä. Sitten hän tunkee putkipommin stripparin kitaan ja räjäyttää viattoman naisen ihan vain kokeillakseen, onko se mahdollista. Nyt Arska pelastaa maailman avaruusolennoilta saadakseen pesää. Aivan kuten fani visioi?

Sivuhuomioita. "Maailman pelastavan messiaan" "origin story" on täsmälleen sama kuin Marvelin Bladella. Jos tahdot toimivan version siitä, mikä on olennaisempaa, mutta et aio pelata, katso Léon.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


Keskiarvo on 2,88. Jos kaudelle pitää antaa arvosana, se on 2,5, mutta kausi on kohtauskokoelma, joten miksi tuhlata hyvää koodia?

< Jakso 1-8

Katsottu: HBO Max