Kirjalähde: tältä kaoottinen Doorsin kohukeikka näytti kitaristin silmin: 'Jouduimme Johnin kanssa pakenemaan, kun osa lavasta romahti'
Robby Kriegerin & Jeff Alulisin kirjassa "Set The Night On Fire - Elämää, kuolemaa ja kitaransoittoa The Doorsissa" (Like Kustannus) legendaarisen The Doorsin kitaristi Robby Krieger kirjoittaa The Doorsin viimeisen testamentin.
Näin Krieger muistelee kohukeikkaa Miamissa maaliskuussa 1969. Morrisonia syytettiin jälkikäteen säädyttömästä käytöksestä lavalla ja myös rokkarin vahva humalatila aiheutti suurta pahennusta.
"En todellakaan ajatellut, että Miamin keikkamme olisi ollut mikään suuri juttu. Toki ilmastointi oli rikki ja salissa oli sietämättömän kuuma, kun siellä velloi kymmenen tuhannen hengen levoton ja hikinen ihmismassa. Mutta olimme soittaneen surkeissa mestoissa ennenkin. Toki Bill Siddons riiteli promoottorien kanssa, koska he olivat myyneet liikaa lippuja konserttiin eivätkä halunneet maksaa meille osaamme ylimääräisistä myyntituloista, ja promoottorit puolestaan yrittivät painostaa meitä takavarikoimalla soittokamamme. Mutta Billillä oli aina kriisi tai pari työn alla, joten minä keskityin virittämään kitaraani. Toki Jim oli missannut jatkolennon ja vetänyt kännit lentosasemalla ja oli nyt myöhässä. Mutta hän oli tulossa eikä hänen kännäillyssään ollut enää kenellekään mitään uutta. Kaikki oli kieltämättä yhtä kaaosta, mutta niinhän se oli aina.
Toki Jim oli tavallista kovemmassa humalassa, ja toki Jim huusi ja kiroili ja alkoi jaaritella niitä näitä kesken biisien, ja toki Jim kannusti tapansa mukaan yleisöä kiipeämään lavalle, ja toki ystävämme Lewis Beach Marvin III Moon Fire Templestä oli jostain syystä paikalla ja ojensi Jimille kesken keikan ilmielävän karitsan edistääkseen eläinten oikeuksia, ja toki Jim vitsaili aikovansa paljastaa itsensä, ja toki laiteteknikkomme Vince Treanor joutui tarttumaan hänen housuihinsa, jottei hän olisi vetänyt niitä alas, ja toki Jim paiskautui jossain vaiheessa yleisön sekaan, ja toki yleisö ryntäsi lavalle, ja toki jouduimme Johnin kanssa pakenemaan, kun osa lavasta romahti, ja toki sen jälkeen kaatuivat kajarit niin ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia soittaa encorea. Mutta minulle se oli vain yksi kreisi Doors-keikka muiden joukossa".
Lainatut kohdat ovat Robby Kriegerin & Jeff Alulisin kirjasta "Set The Night On Fire - Elämää, kuolemaa ja kitaransoittoa The Doorsissa" (Like Kustannus).
Näin Krieger muistelee kohukeikkaa Miamissa maaliskuussa 1969. Morrisonia syytettiin jälkikäteen säädyttömästä käytöksestä lavalla ja myös rokkarin vahva humalatila aiheutti suurta pahennusta.
"En todellakaan ajatellut, että Miamin keikkamme olisi ollut mikään suuri juttu. Toki ilmastointi oli rikki ja salissa oli sietämättömän kuuma, kun siellä velloi kymmenen tuhannen hengen levoton ja hikinen ihmismassa. Mutta olimme soittaneen surkeissa mestoissa ennenkin. Toki Bill Siddons riiteli promoottorien kanssa, koska he olivat myyneet liikaa lippuja konserttiin eivätkä halunneet maksaa meille osaamme ylimääräisistä myyntituloista, ja promoottorit puolestaan yrittivät painostaa meitä takavarikoimalla soittokamamme. Mutta Billillä oli aina kriisi tai pari työn alla, joten minä keskityin virittämään kitaraani. Toki Jim oli missannut jatkolennon ja vetänyt kännit lentosasemalla ja oli nyt myöhässä. Mutta hän oli tulossa eikä hänen kännäillyssään ollut enää kenellekään mitään uutta. Kaikki oli kieltämättä yhtä kaaosta, mutta niinhän se oli aina.
Toki Jim oli tavallista kovemmassa humalassa, ja toki Jim huusi ja kiroili ja alkoi jaaritella niitä näitä kesken biisien, ja toki Jim kannusti tapansa mukaan yleisöä kiipeämään lavalle, ja toki ystävämme Lewis Beach Marvin III Moon Fire Templestä oli jostain syystä paikalla ja ojensi Jimille kesken keikan ilmielävän karitsan edistääkseen eläinten oikeuksia, ja toki Jim vitsaili aikovansa paljastaa itsensä, ja toki laiteteknikkomme Vince Treanor joutui tarttumaan hänen housuihinsa, jottei hän olisi vetänyt niitä alas, ja toki Jim paiskautui jossain vaiheessa yleisön sekaan, ja toki yleisö ryntäsi lavalle, ja toki jouduimme Johnin kanssa pakenemaan, kun osa lavasta romahti, ja toki sen jälkeen kaatuivat kajarit niin ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia soittaa encorea. Mutta minulle se oli vain yksi kreisi Doors-keikka muiden joukossa".
Lainatut kohdat ovat Robby Kriegerin & Jeff Alulisin kirjasta "Set The Night On Fire - Elämää, kuolemaa ja kitaransoittoa The Doorsissa" (Like Kustannus).
Keskustelut (1 viestiä)
Rekisteröitynyt 18.01.2015
14.02.2023 klo 22.40