The Sandman 1-5: todellinen Saatana

Saatanaa ei esitellä siten, että vihreän kankaan edessä virnistelevää fetissihujoppia väitetään erääksi mahtavimmista olennoista, vaikka hän häviää ajatusleikin, jonka säännöt hän keksi itse (viime jakso). Saatana esitellään näin:

Nukkumatin taikakiven varastanut huru-ukko ryhtyy hommiin. Hän istahtaa kahvilaan. Silmissä on uhkaavaa pilkettä, vaikka hän on suorapuheinen ja kohtelias. Hän haastaa maailmanjärjestyksen koettamalla uneksia rehellisen utopian. Pysymme kahvilassa, jonka työntekijät ja asiakkaat alkavat käyttäytyä impulsiivisemmin varsinkin mitä tulee "romantiikkaan". Sen ymmärtää, mitä ukko ajaa takaa, mutta hän ylimielisesti pitää itsensä jalustalla ja suhtautuu piittaamattomasti seuraamuksiin.

Oletettavasti se on harkittua, että Helvetti näytti lelukaupalta verrattuna siihen, kun ihmiset ryhtyvät viiltelemään itseään ja toisiaan.

Kun Nukkumatti saapuu paikalle ja selittää mutkattomasti "valheiden" eli unien merkityksen, "saatana" julistaa avoimen sodan. Siinä on sitten Jobin kirjan menoa, kun Nukkumatti jyrähtää, miten paljon mahdikkaampi hän on (erinäisestä törttöilystään huolimatta).

Sivumaininnan mukaan maailma palaa. Masa on nyt saanut vehkeet takaisin, joten eheytyminen voi alkaa, ellei uusin ihme tyyppi eli tohtori Frank-N-Furter tee jotakin. Näin tv-sarjojen pitäisi toimia: edistystä tapahtui, vaikka jakso on rajattu kuin luku tai novelli. Vaikkei jakso olisi terävin näkemäni pala runollista satanismia suljetussa tilassa, siunaamani kaava on hyvin ymmärretty.


Keskiarvo 5 jakson jälkeen:


< Jakso 1-4 --- Jakso 1-6 >

Katsottu: Netflix