Ismo Alanko ei ollut yksin – Tampere 20.8.2021

Suomalaisen rock- ja pop-musiikin kävelevä merkkiteos Ismo Alanko nousi perjantai-iltana Tampereen Viikinsaaren lavalle aivan yksin. Pian hänen seuranaan siellä olivat kuitenkin kaikki ne korvamadot, joita hän on loitsinut musiikkinsa ystäville vuosikymmenten aikana. Vaikka äänentoistosta kuului vain Ismon laulu ja hänen kulloinkin soittamansa instrumentti, niin laajempaa äänimaailmaa kaipaaville mielikuvat täydensivät kuvan – tähän kertsaria, tuohon rumpuja, tuohon nostetta. Fanit ovat jo kuulleet useimmat näistä biiseistä aika monta kertaa.

Mutta kukapa siellä olisi kaivannut suurempia äänimaailmoja, sillä Alanko on itsessään äänimaailma. Jotkut osaavat laulaa. Alanko osaa laulamisen lisäksi käyttää ääntään instrumenttina. Vaikka lavalla on vain Ismo, aivan yksin, voi hänen omalaatuista lauluaan kuvata vaikkapa säkenöiväksi voimaksi. Sen kuuleminen riittää täyttämään sielun maljan.

Olihan Ismolla soittimiakin. Välillä. Joskus kitara. Välillä piano. Harva osaa loitsia yhdellä soittimella niin laajaa, niin suureellista äänellistä kuvaa. Miten pelkkä piano voikin riittää luomaan upean äänivallin, jonka harjalle Ismon laulu nousee?

Ehkä Ismo oli lavalla yksin, mutta Viikinsaaressa hänen tukenaan oli rakastava yleisö, jolle oli tarjolla upean trubaduuriesityksen lisäksi myös hämmentäviä, ilahduttavia ja hymyn korviin venyttäviä tulkintoja. Olkoonkin, että monia biiseistä on kuunneltu neljänkin vuosikymmenen ajan, niin Alanko yllättää yhä edelleen. Vaikka hän on esiintynyt aiemminkin yksin, niin vanhoista kappaleista on luotu tälle kiertueelle aivan uusia sovituksia, jotka parhaimmillaan saivat lähes repeämään huvittuneisuudesta, kun viimein tajusi mikä kappale siellä soi. Alanko ei ole niitä miehiä, joiden mielestä kappale on levytyksen jälkeen valmis ja muuttumaton. Paikoitellen rock-mopo keuli ihan kunnolla, mistä voinee päätellä että myös yksinäisellä oli hauskaa.

Konsertteja ylistetään usein maagisiksi. Se on aivan liian yliampuva, liian tunteellinen termi. Onhan moni keikka hieno ja tunteisiinkin vetoava. Mutta Viikinsaaressapa koettiin myös oikeasti maaginen hetki, kun Taiteilija himmenteli Laulua ja nostatti yleisön hiljaiseen, Sielun veljien klassikon yhteislauluun. Lavan valot himmenivät pimenneen yön keskellä ja maestronsa ohjauksella Laulu vaiettiin kauniisen loppuunsa. Tätä maagisempaa keikan lopetusta ei olisi kukaan voinut tehdä. Mitä eihän veto siihen loppunut. Ismo pomppasi takaisin lavalle ja nostatti keikan uudelle vaihteelle. On se melkoinen ketku, jopa muusikoksi.



Ei ihme, että illan aikana nähtiin tunteikas kyynel jos toinenkin. Ja monella ne olivat herkässä. Ismo Alanko löytää suomalaisen sydämen ja sielun ytimen, ja pusertaa sieltä niin ne kaikkein synkimmät, syvimmät kuin kauneimmatkin ja toiveikkaimmatkin tunteet. Kiitos tästä illasta. Kyllä tämä Ruotsin- ja Viron-laivojen trubaduurit voittaa.

Vaikken mä aina jaksa
Uskoo ja rakastaa
Niin on täällä vielä helvetisti
Kaunista katseltavaa

Yksin-kiertue nähdään vielä mm. Turussa, Lappeenrannassa, Joensuussa ja Oulussa. Herran keikoille pääsee vielä tänä vuonna muissakin merkeissä, tsekatkaa linkki!

Lisätietoja: https://www.ismoalanko.com/esiintymiset/

Teksti: Jukka O. Kauppinen
Kuva: Arttu Kokkonen via Ismoalanko.com