Cobra Kai, erä 7: kaikki käy järkeen, paitsi jos nyrkeillä on parempi puheenvuoro

Nämä ovat pätevimpiä jaksoja sitten ensimmäisten. Kärjistykset ja harmaan sävyt ovat tasapainossa ja jokaisella idealla on vastavoima kiitos alustuksen. Karate Kid -leffojen muistelu menee eksoottiseksi, kun LaRusso kääntää myönteiseksi sanomaksi pöhkön jatko-osaidean, jossa hän liittyi Cobra Kaihin. Nykyinen konflikti saa muotoa, kun eri dojoihin päätyneet pojat riitelevät ajan kanssa. Senseit Johnny & LaRusso välttelevät sotaa, mutta paha sensei tukee pahinta pukaria, joten dojot ovat törmäämässä, tarvittiinpa siihen ensin sisällissota tai ei.

Se alleviivataan osuvasti, että öyhöpunkkariksi ryhtynyt hiljainen arpihuuli on Johnnyn kamikaze-filosofian menestystarina ja varoittava esimerkki siitä. Entisen kaverin turhautunut sarkasmi karatekulttuuria kohtaan saa "voimaantuneen" arpihuulen kihisemään kiukusta. Sitä ei tarvitse sanoa, että jo nössön olemassaolo muistuttaa menneestä kipeästi.

Pidin eritoten siitä, että nössö suhtautuu sarkasmilla myös LaRusson harmoniseen filosofiaan. Kömpelö sössöttäjä ottaisi karate-taidot, jos ne kätevästi saisi, mutta kaikki eivät voi syöksyä kamikaze-tyyliin tai muutoin inspiroituneina kohti ylvästä kohtaloa, jos soveltuvia intohimoja ei esiinny. Se on kiva fantasia, jos nössö oppii pieksemään jonkun, mutta toivon sarjan pitävän kiinni näiden jaksojen signaaleista.

Johnny yrittää palauttaa kurin, mutta hänen onkin lähdettävä tapaamaan kuolemansairasta kaveria. Sivuraide on nostalgiaa, jolla on tarkoitus, kun Johnny haastetaan terävöittämään näkökulmansa, ja toisaalta käpyjen viimeinen reissu on teinien kähinää hilpeämpi tilaisuus harrastaa asiatonta leffakaratea, jota ei puida oikeudessa jälkikäteen.


Keskiarvo 16 jakson jälkeen:


< Kausi 2 - Jaksot 3 ja 4 --- Kausi 2 - Jaksot 7 ja 8 >

Katsottu: Netflix