Doom Patrol, osa 9: hyvä jakso on pelkkää kuvitelmaa

Pöpi-Janen aggressiivisen romanttinen sivupersoona on taltutettu, mutta Janella ei ole kiire ohjaksiin, joten ruumis on katatonisessa tilassa kuin allekirjoittanut näiden juttujen välissä. Pääsemme kurkistamaan mielipalatsiin, jossa hullut persoonallisuudet ovat yksilöitä, eikä kaikkia ole vielä tavattu. Tosi jees. Nyt sitä jaksaa katsoa muiden sankareiden satunnaiset takaumat - mutta ettäkö niitä ei tule? Jakso keskittyy yhteen asiaan?!


Simppelin juonen pääpiirteet ovat varhain selvät. Nuorena hyväksikäytetty Jane seikkailee muistoissaan kohdatakseen tosielämän hirviön visuaalisena örkkinä. Teemaa voitaisiin käsitellä reippaasti rikkaammin ja luovemmin ja veikkaan monen kokevan, että luonnostelmallisuus on jollain tasolla loukkaavaa. Yhteen asiaan keskittymisessä on kuitenkin torvensoiton väärtiä juhlavuutta 8 tunnin poukkoilun jälkeen. Iso osa täytemateriaalista todennäköisesti johtaa johonkin. On kiinnostavaa, että vain osa Janen persoonista näyttää häneltä.

Negative Manin sähkösielu ampuu Robotmanin Janen päähän ja turha sitä on miettiä, sillä sallisin telepaatin tehdä saman. Robotman on ihmismuodossaan, joten lihava Brendan Fraser palaa. Elän yhä fantasiaa, jossa Hollywood-komistus lihotti itseään komediaa Karvaturrit vastakarvaan varten ja on jatkanut lohtusyömistä siitä lähtien, joten Fraser ilahduttaa. Robotmanin ja Janen ystävyys kehittyy takkuillen, mikä itsessään on ominaisuus, mutta on klassinen virhe käsitellä naisen tragediaa ulkopuolisen miehen näkökulmasta.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Osa 8 --- Osa 10 >