Star Trek: Discovery, osa 24: parasta Star Trekiä sitten Ensimmäisen yhteyden

Robottineiti klikkasi linkkiä, jossa luvattiin Datan nuolevan jakorasiaa, joten nyt virus on aivopessyt hänet. Se, että hän tekee omaa hämärää juttuaan samalla, kun muut heiluvat maanpetoksen rajalla ja yrittävät päästä miinakentän ohi mystiselle avaruusasemalle, tekee standardienmukaisesta kohelluksesta oikeaa, huomion naulitsevaa jännitystä. Homma ei lähde siitä, mitä robottineiti voi tehdä muille (useimmilla on itsestäänselvästi juonihaarniska), vaan mitä tragedia voi tehdä hänelle: hän on ainoa kaltaisensa komentosillalla, enkä tahdo hänen menettävän mainettaan. Satueläinten tasa-arvo on symbolisesti tärkeää.

Rytmi on ollut haussa, mutta suunnitelmallisuus yllätti toisinaan kökköydenkin keskellä. En muista sarjan esitelleen hahmoa, jolla ei aiota jotakin tehdä: robottineidin kaltaiset taustaupseerit ovat luontevasti työskennelleet ilman pakotettuja sivujuonia. Jos leffat ehtivät kertoa tarinan, 50 minuutin jakso ehtii ylentää taustakoristeen hahmoksi. Robottineidin yksityisasiat kiinnostivat roolin selkeydyttyä ja huipennukseen mennessä uskoin saaneeni tuntuman hänen, Silly-Tillyn ja muiden ystävyydestä.

Jos neiti sitten ystäviensä vuoksi taistelisi virusta vastaan ja jalosti uhrautuisi, se olisi normaalia Screenwriting for Dummies -kamaa, jolle nyökyttelisin samalla, kun mietin huomisen ostoslistaa. Tässä tapauksessa sankarit yrittävät tehdä jotakin hämyagenteille, kun he ymmärtävät hämytietokoneen olevan uhka, joka kytkeytyy suoraan hämyenkelin ennustuksiin maailmanlopusta ja Baabelin valopalloon. Sarjalla on täysi huomioni. Siihen päälle kun saadaan tunteellinen lopetus, niin taputan.

Lisäys otsikkoon: "tietääkseni". Ohjaaja on sama. Esitä protesti vinkin muodossa.


Keskiarvo 24 jakson jälkeen:


< Jakso 2-8 --- Jakso 2-10 >