Star Trek: Discovery -putki, osa 3: naurettavinta sontaa sitten Gornin?

Elättelen yhä toivoa, että sarja pääsee vauhtiin selitettyään perusasiat, mutta tämä jakso on niin huono, että nauroin ääneen kertaalleen, mikä ei ole erityisen yleistä.

Okei. Michael Burnhamin maanpetos vaikutti unohtuvan heti, joten oli jännittävää, kun hänet tuomittiinkin elinkautiseen. Tekijät mainostivat sen olevan tuoretta, ettei päähenkilö ole kapteeni, vaan försti, mutta ettäkö kaava tuhotaan täysin ja pääsemme avaruusvankilaan ex-förstin seurassa? Mahtavaa. Ei kun nyt hänet siirretäänkin heti uuteen tähtirekeen, jossa on tuttu kanamies, joten se siitä sivujuonesta.

Kun asia selittämällä selitetään, ymmärtäähän sen, että tuomittu upseeri avaa kerronnallisia mahdollisuuksia. Alustus on koko universumin logiikan fotonitorpedoivaa sähellystä. Tämä on selkeä vankilajakso, joka kirjoitettiin uusiksi pikkutunneilla: kahakka kahvilassa, "selliin" tutustuminen ja nihkeät henkilökemiat työpisteessä ovat sataprosenttisen kliseisiä vankilakohtauksia, vaikka muut kuin Burnham ovat normaaleja Star Trek -upseereita. Miehistön jäsen saa kämppäkaveriksi elinkautisvangin, eikä hänelle edes selitetä tilannetta! Ja samaan jaksoon on tungettu mysteerisieniä ja Doom 3 -versio pinkkidemonista.

Muutamat sivunäyttelijät ovat kömpelöitä amatöörejä. Pääosatytön Sonequa Martin-Greenin Spock-jäykkyyden takana itävät tunteet manifestoituvat hullunkiiltona silmissä, mikä on kevyesti sarjan vetoavin piirre: suoritus tukee draamaa ja tahatonta komediaa yhtä lailla, joskin saatat tarvita hullu ämmä -fetissin. Kun Burnham yritti järkeistää elämänsä viittaamalla tarkoituksella järjettömään Liisa Ihmemaassa -romaaniin, en tajunnut paljoa, mutta hymyilin.

(Gorn on Kirkin mätkimä luolamieslisko.)


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >