Barry / Kausi 2 / Jaksot 1-2 - palkkamurhaaja etsii itseään, HBO:n komediasarja ei

Otsikko on tavallaan kehu. Tavallaan kehun perin keskinkertainen & varsin katsomiskelpoinen komediasarja ansaitsee. Käyn toisen kauden läpi neljässä erässä, joista tämä ensimmäinen lähinnä muistuttaa, että sarja on käynnissä: muuta eivät tee jaksotkaan. Viime kauden huipentuma kärjisti mustaa huumoria, mutten aluksi edes muistanut sitä, sillä status quo on palautunut.

Vaivautunut ja puiseva palkkamurhaaja Barry jatkaa harrastelijateatterissa hengailua. Päällysmies Fonzie neuvoo oppilaita etsimään voimaa omista kokemuksista: Barry pärjäilee tekniikalla, mutta hän ei tahtoisi rypeä mädässään ja mätä hän totisesti on, vaikka hän pyrkii parempaan. Kausi alkaa hupaisasti ajoitetulla paukuttelulla, joka ilmaisee Barryn entisen murhamanagerin olevan pulassa, mikä tekee äijästä myös uhan. Veikeän neitimäinen ja kulmakarvoja myöten sheivattu tšetšeenigangsteri on nykyään Barryn puolella, mutta kun rikosimperiumin lupsakka rakentelu vaarantuu, hänkin yrittää vetää Barryn takaisin suohon. Kytät tutkivat vanhaa. Kaiken tämän olisi arvannut jaksoja näkemättä.

Kaikki ovat karikatyyrejä, mutta itsestään liikoja luulevan teatteriväen parodioinnin sekaan mahtuu empatiaa, kertoohan taru taiteilijoista jotakin tekijöistäänkin, yleensä. Tirehtööri Fonzie ei ole hyödytön, mutta hän on asemastaan ylpeä narsisti, joten ymmärrät vitsin, kun hän on valmis luopumaan sotanäytelmästä, kun Barry tahtoo tehdä näytelmän siitä, kuinka hän mahtavan Fonzien tapasi. Tähän kuitenkin tartuin. Vitsi on liian nopea ja ontto. Se sopii, että 4 tunnin kausi on puolet hitaampi versio sarkastisista rikoskomediaelokuvista, joten mennään tiukasti hahmojen ehdoilla, tattis.

Keskiarvo näille jaksoille:


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< 1. kauden arvostelu --- Jaksot 3-4 >