Tammerfest 2017: Nyrkkitappelusta Huoraan - uuden aallon suomipunk on melkein valtavirtaa

Keskiviikkona Tampereella alkanut kaupunkifestivaali Tammerfest toi kaupungin klubeille ja lavoille monia maamme eturivin artisteja ja nousevia lupauksia Erinistä Lauri Tähkään. Mutta yksi päivän kiinnostavimmista esityksistä löytyi YO-talon lavalta, sillä Tammerfestin viralliset punkkarit tarjoilivat viihdyttävän annoksen menevää, lähes valtavirtamaista punkkarointia.


Nyrkkitappelu

Tamperelaiset Nyrkkitappelu ja Huora täyttivät tehokkaasti YO-Talon salin takaseinää myöten, eikä ihme. Yhtyeet ovat saaneet alkunsa enemmänkin hupi- ja bilepunkbändeinä, mutta niiden soitannollinen taso ja musiikillinen tyyli ovat kaukana rämärokkailusta ja kiljupunkista. Kummankin soitanto ja esiintyminen tuo tietyllä tapaa mieleen ne menneet vuosikymmenet, kun monen suomalaisen punkbändin kappaleet kimposivatkin valtakunnallisille hittilistoille tai iskelmä/pop-artistit coveroivat niistä itselleen hittejä.


Huora

Etenkin 2010 perustetun viisipäisen Nyrkkitappelun musiikki on yllättävän poppunkkia. Yhtye kuvailee soittavansa irtosuhteisiin yllyttävää nuorisomusiikkia, ja siinä missä vanhempien levyjen asialistalla olivatkin vahvasti pimut ja viina, uusimman kolmoslätyn kappaleissa mennään jo vähän syvemmillä ja monin paikoin ironisemmilla vesillä.

Mainioiden sanoitusten taustalla elää kuitenkin ennen kaikkea oiva soitto ja esiintyminen, eikä Nyrkkitappelun punkbändiksi kova suosio näkemisen jälkeen yllätäkään. Melkein voisi vitsailla, että yhtye on jo pettänyt punkjuurensa ja ryhtynyt valtavirtasuosikiksi, sen verran paljon keikalla näki bändipaitoja sekä myynnissä että fanien päällä. Mutta eihän se varsinaisesti yllättäne, bändi on saanut aikaan myös tiivistä radiosoittoa ja tehnyt ahkerasti keikkaa, joten jos näillä eväin ei faneja kerry, niin ei sitten millään. Siihen päälle hyväntuulinen ja reipas esiintyminen, joiden myötä Nyrkkitappelulle voi povata vielä pitkää uraa kotimaisen punkin populaarilipun kantajina.



Mutta vaikka Nyrkkitappelulla onkin jo vähän enemmän historiaa takanaan, niin viime vuosien suurin punk-hittibändi on toinen tamperelainen, nimittäin Huora. Vasta toissavuonna perustettu bändi sai alkunsa punkbändin luonnollisimmalla tavalla, vitsinä. Vitsi kuitenkin muovautui todeksi ja sai ympärilleen lihaa sekä kokeneista että täysin ensikertalaisista muusikoista. Ja sen verran hyvä vitsi se olikin, että Huora keuli hetimiten niin ensimmäisellä EP:llä kuin Spotify-viraalilistoilla, napaten heti perään levytyssopimuksen ja nousten Soundin vuoden 2016 tulokas -äänestyksen kymppikärkeen.

Eikä mikään ihme, sillä livenä Huora toimi oikein hienosti. Meininki oli Nyrkkitappelua rockpunkimpaa, mutta yhä aika kaukana räkäisen perinteisestä soitetaan jos osataan -krustimeiningistä. Nelikon yksinkertaista mutta toimivaa soitantoa oli ilo sekä katsoa että kuunnella, ja biisit toimivat kerrassaan mainiosti perinteisellä kiljua-bileitä-darraa-linjalla. En suoraan sanoen olisi kovinkaan hämmästynyt, jos Huoraa kosiskeltaisiin lähivuosina jo isommillekin festarilavoille.

Sitä ennen bändi tosin tarvitsisi vähän enemmän biisejä, sillä vajaan tunnin setissä taidettiin soittaa jotakuinkin kaikki sävelletyt ja osatut kappaleet. Tai ehkä tämä mahtuisi just hienosti Sannin ja Apulannan väliin. Sitten vain mittaamaan Annin ja Tonin lavakarismaa.

Ja pakkohan tässä on arvostaa sitäkin, että useiden ellei useimpien biisien lähtökohtana on ollut ajatus "tämän niminen biisi pitäisi olla." Hyvää pauketta ja lyriikoita onkin syntynyt mm. Sori siitä-, Kotibileet-, Darra- ja Normaali?-nimien ympärille.



Tammerfest jatkuu ympäri Tamperetta 23.7. sunnuntain lopetusklubeihin saakka.

Lisätietoja: http://tammerfest.fi/ohjelma