Chris Cornell kommentoi grunge-klassikon ympärillä pyörivää oikeuskohua
Soundgardenin nokkamies Chris Cornell on kommentoinut vuonna 1991 julkaistun grungeklassikko Temple Of The Dogin ympärillä pyörivää oikeuskannesotkua.
Temple Of The Dog oli grunge-ajan "superkokoonpano", jossa vaikuttivat Chris Cornellin ja Eddie Vedderin lisäksi Jeff Ament, Matt Cameron, Stone Gossard ja Mike McCready. Bändi julkaisi omaa nimeään kantavan albumin, jonka tunnetuimmat viisut ovat Hunger strike ja Reach down.
Hiljattain levyn julkaissut A&M Records yllätti vaatimalla oikeuden kautta levyn masternauhoja haltuunsa. Asiasta oli kuulemma sovittu jo vuosia sitten.
A&M Recordsin mukaan firma osti oikeudet masternauhoihin levyn tuottajan/studion omistajan Rick Parasharin kanssa tehdyllä diilillä. Vuonna 1993 allekirjoitetulla sopimuksella Parashar kuulemma myi levyn oikeudet masternauhoineen 35 000 dollarin summaa vastaan.
Parashar ei koskaan luovuttanut nauhoja ja miehen kuollessa nauhat siirtyivät tämän veljelle, Raj Parasharille.
Raj Parasharin lakimies väittää nauhojen olevan oikean henkilön hallussa. Raj oli mukana avustamassa levyn teossa, ilman palkkaa. Hän ei myöskään ollut osallisena veljensä tekemässä sopimuksessa A&M Recordsin kanssa.
Cornell ihmettelee sotkua. A&M Records vain maksoi kulut nauhoituksista ja studion käytöstä. Mitä tulee Parasharin väitteeseen omistusoikeudsta - väite on kuin pesula vaatisi heidän koneessaan pestyjä vaatteita omikseen.
(Billboard)
Temple Of The Dog oli grunge-ajan "superkokoonpano", jossa vaikuttivat Chris Cornellin ja Eddie Vedderin lisäksi Jeff Ament, Matt Cameron, Stone Gossard ja Mike McCready. Bändi julkaisi omaa nimeään kantavan albumin, jonka tunnetuimmat viisut ovat Hunger strike ja Reach down.
Hiljattain levyn julkaissut A&M Records yllätti vaatimalla oikeuden kautta levyn masternauhoja haltuunsa. Asiasta oli kuulemma sovittu jo vuosia sitten.
A&M Recordsin mukaan firma osti oikeudet masternauhoihin levyn tuottajan/studion omistajan Rick Parasharin kanssa tehdyllä diilillä. Vuonna 1993 allekirjoitetulla sopimuksella Parashar kuulemma myi levyn oikeudet masternauhoineen 35 000 dollarin summaa vastaan.
Parashar ei koskaan luovuttanut nauhoja ja miehen kuollessa nauhat siirtyivät tämän veljelle, Raj Parasharille.
Raj Parasharin lakimies väittää nauhojen olevan oikean henkilön hallussa. Raj oli mukana avustamassa levyn teossa, ilman palkkaa. Hän ei myöskään ollut osallisena veljensä tekemässä sopimuksessa A&M Recordsin kanssa.
Cornell ihmettelee sotkua. A&M Records vain maksoi kulut nauhoituksista ja studion käytöstä. Mitä tulee Parasharin väitteeseen omistusoikeudsta - väite on kuin pesula vaatisi heidän koneessaan pestyjä vaatteita omikseen.
(Billboard)
Keskustelut (1 viestiä)
15.04.2015 klo 17.24