Ubisoft kiristi saksalaislehdeltä huippuarvostelua Assassin's Creed 2:lle
 |
Ubisoft on tiettävästi kiristänyt saksalaiselta Computer Bild Spiele -lehdeltä hyvää arviota uudelle Assassin's Creed II:lle. Julkaisija olisi lähettänyt uutuutensa arvostelukappaleen lehden toimitukseen ennakkoon vain tiettyä arvosanaa vastaan. Lehti kieltäytyi antamasta pelille arvosanaa "erittäin hyvä", eikä toimitus saanut arvostelukappalettaan. Lehden toimitus ilmoittaakin julkaisevansa rehellisen arvion vasta seuraavassa numerossa. Asiasta uutisoi pelisivusto Kotaku.
Keskustelut (27 viestiä)
Rekisteröitynyt 01.06.2007
09.11.2009 klo 19.05
Siis hyvähän peli se oli, mutta ei täysin hypen arvoinen.
Rekisteröitynyt 02.10.2007
09.11.2009 klo 19.07
Rekisteröitynyt 04.10.2008
09.11.2009 klo 19.14
Voi voi. Toivottavasti ei "floppaa" kuten AC1.
Siis hyvähän peli se oli, mutta ei täysin hypen arvoinen.
9 miljoonaa kappaletta myyty, ei todellakaan flopannut. Ja joo, this makes me very sad panda. Toivon että pelistä tulee hyvä, ja siltä se vaikuttaa ,mutta ei näin.
Rekisteröitynyt 07.08.2007
09.11.2009 klo 19.16
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.11.2009 klo 19.25
Rekisteröitynyt 04.11.2007
09.11.2009 klo 20.04
09.11.2009 klo 20.21
09.11.2009 klo 20.24
Rekisteröitynyt 04.10.2008
09.11.2009 klo 20.31
09.11.2009 klo 20.34
Ei varmasti yksikään arvostelu ostettu ei. Ubisoft ja Eidos ei vaan osaa pitää hommaa näpeissään.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.11.2009 klo 20.43
Enää yli 90 pisteen peli ei ole erinomainen vaan alle 90 pisteen peli on jo puhtaasti keskinkertainen. Mutta kuten ennenkin, 1000 sanan arvostelussa pisteet ovat vain kaksi numeroa. Kannattaa mieluummin lukea tekstiä kuin katsoa numeroita ja tehdä omat johtopäätökset tämän perusteella.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.11.2009 klo 20.43
09.11.2009 klo 20.43
09.11.2009 klo 21.09
Ei kaikki yli 90 pisteen arvostelut ole ostettuja. Pelit vaan nykyään tuppaavat olemana korkealaatuisia kautta linjan. Tästä on aiemminkin ollut keskustelua, miten pisteskaala on nykyään oikeastaan välillä 85-95.
Enää yli 90 pisteen peli ei ole erinomainen vaan alle 90 pisteen peli on jo puhtaasti keskinkertainen. Mutta kuten ennenkin, 1000 sanan arvostelussa pisteet ovat vain kaksi numeroa. Kannattaa mieluummin lukea tekstiä kuin katsoa numeroita ja tehdä omat johtopäätökset tämän perusteella.
kautta linjan ? suurin osa nyt on ollut hyvin geneeristä konsoliraiskattua paskaa... nyt lähtee flamewar pystyyn, mutta tämä nyt on täysin aito mielipiteeni.
09.11.2009 klo 21.42
kautta linjan ? suurin osa nyt on ollut hyvin geneeristä konsoliraiskattua paskaa... nyt lähtee flamewar pystyyn, mutta tämä nyt on täysin aito mielipiteeni.
No nyt tuli asiaa, idiootit konsoliheebot pitävät tyypillistä putkiräiskintäsontaa MAHTAVINA peleinä al`a GOWit, Bioschokit, CODit, Mass Effectit ym. Saa siinä sitten ihmetellä miksi mitään muuta ei enää edes tehdä.
Tyhmät ostaa ja me viisaat saamme kärsiä.
Onneksi pc-puolella löytyy aina jotain herkkuja, esimerkkinä ArmA2, Sins of the Solar Empire, X3, Stalkerit ym.
Ps. Pakko myöntää että Sonylla hallitaan kans hyvien pelien teko aina silloin tällöin, mutta mikkisofta ja sille pelejä tekevät tahot on jäänyt jumiin viime vuosisataan.
09.11.2009 klo 21.54
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.11.2009 klo 22.48
Ei kaikki yli 90 pisteen arvostelut ole ostettuja. Pelit vaan nykyään tuppaavat olemana korkealaatuisia kautta linjan. Tästä on aiemminkin ollut keskustelua, miten pisteskaala on nykyään oikeastaan välillä 85-95.
Enää yli 90 pisteen peli ei ole erinomainen vaan alle 90 pisteen peli on jo puhtaasti keskinkertainen. Mutta kuten ennenkin, 1000 sanan arvostelussa pisteet ovat vain kaksi numeroa. Kannattaa mieluummin lukea tekstiä kuin katsoa numeroita ja tehdä omat johtopäätökset tämän perusteella.
kautta linjan ? suurin osa nyt on ollut hyvin geneeristä konsoliraiskattua paskaa... nyt lähtee flamewar pystyyn, mutta tämä nyt on täysin aito mielipiteeni.
Ns. konsoliraiskatussa paskassa tuppaa olemaan takana huomattava panostus pelin käytettävyyteen sekä audiovisuaaliseen puoleen. Tuotantoarvot ovat nykypeleissä järjestään varsin korkealla. Pelien juonet puolestaan eivät ole koskaan olleet yhtä viilattuja kuin nykyään ja kerronta on saavuttanut sekin jo melko korkean tason. On vaikea puhua muusta kuin kehityksestä parempaan suuntaan.
Paljon PC-peleistä aikoinani nauttineena en näe pahaa tässä pelien "konsolimaisuudessa", jos sellaisesta voidaan edes puhua. Pelit kehittyvät luontaisesti helppokäyttöisempään ja kaikin puolin laadukkaampaan suuntaan. Puristit voivat aina olla sitä mieltä, että muut kuin heksastrategiat eivät ole oikeita pelejä ollenkaan, mutta varsin pieni on yleisö kankeasti toimivilla ja viihdearvoltaan matalilla, joskin haastavilla ja oppimisen myöten palkitsevilla peleillä.
Nykyään viihdyttävyys haetaan tarinasta ja helposta lähestyttävyydestä, ei uskomattoman pikkutarkasta näpräyksestä ja rajattoman monimutkaisesta pelimekaniikasta. Osasyynä tähän muutokseen on pelaajien keski-iän kasvu. Työssäkäyvällä ei ole enää aikaa paneutua pelien opetteluun kuten peruskouluikäisellä.
Rekisteröitynyt 06.03.2008
09.11.2009 klo 23.34
On myös väärin sanoa että peleistä tulee parempia. Hienostuneempi olisi asianmukaisempi termi. SNESin ajoista saakka peliteollisuus on vienyt pelaamista kauemmas ja kauemmas sen arcade-juurista. Osa kehittäjistä on alkanut haaveilla peleistä "vakavasti otettavana" taidemuotona - tuloksena on aina vain elokuvamaisempia pelejä.
Tällainen "taiteellisuuden" perässä juokseminen ja kunnioituksen tavoittelu on kuitenkin vieraannuttanut suuren osan ihmisistä joita pelaaminen voisi kiinnostaa - arcade-mielisemmille asiakkaille ei enää juuri tehdä pelejä.
Rautapuolella vallitsee samanlainen ongelma: Keskitytään tekemään koko ajan upeampaa ja upeampaa teknologiaa, ja unohdetaan siinä sivussa ihminen joka sitä teknologiaa loppujen lopuksi ostaa. Suuret julkaisijat näkevät kaiken demografioina ja markkinaosuuksina. Bisneksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin palvella asiakasta. Asiakasta, jonka tarpeisiin se supertehokas kone elokuvamaisine peleineen ei välttämättä ole ollenkaan sopiva tuote. Se on jotain, minkä peliteollisuus on unohtanut jo kauan sitten.
09.11.2009 klo 23.48
Nykyään viihdyttävyys haetaan tarinasta ja helposta lähestyttävyydestä, ei uskomattoman pikkutarkasta näpräyksestä ja rajattoman monimutkaisesta pelimekaniikasta. Osasyynä tähän muutokseen on pelaajien keski-iän kasvu. Työssäkäyvällä ei ole enää aikaa paneutua pelien opetteluun kuten peruskouluikäisellä.
Toisin sanoen: Nykyään viihdyttävyys haetaan kädestäpitelystä ja ohjatusta läpipeluusta ja yksinkertaisesta pelimekaniikasta. Ei tarinankerronnan paranemisen, audiovisuaalisen tykityksen tai viimeistellyn pelattavuuden tarvitse tarkoittaa sitä, että pelaaja pitää kuljettaa pelin läpi jatkuvasti neuvoen. Liian monessa nykypelissä ei odoteta pelaajalta mitään, tuskin edes lukutaitoa. Ohjekirjakin on vain turha paperilappu, jota ei pitäisi joutua lukemaan. En minä ainakaan pelaa sellaisia pelejä, joissa tarvitsee vain painaa tattia siihen suuntaan mihin peli kertoo ja välillä rämpyttää A:ta, ehkä jopa X:ää.
10.11.2009 klo 00.04
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
10.11.2009 klo 00.19
Nykyään viihdyttävyys haetaan tarinasta ja helposta lähestyttävyydestä, ei uskomattoman pikkutarkasta näpräyksestä ja rajattoman monimutkaisesta pelimekaniikasta. Osasyynä tähän muutokseen on pelaajien keski-iän kasvu. Työssäkäyvällä ei ole enää aikaa paneutua pelien opetteluun kuten peruskouluikäisellä.
Toisin sanoen: Nykyään viihdyttävyys haetaan kädestäpitelystä ja ohjatusta läpipeluusta ja yksinkertaisesta pelimekaniikasta. Ei tarinankerronnan paranemisen, audiovisuaalisen tykityksen tai viimeistellyn pelattavuuden tarvitse tarkoittaa sitä, että pelaaja pitää kuljettaa pelin läpi jatkuvasti neuvoen. Liian monessa nykypelissä ei odoteta pelaajalta mitään, tuskin edes lukutaitoa. Ohjekirjakin on vain turha paperilappu, jota ei pitäisi joutua lukemaan. En minä ainakaan pelaa sellaisia pelejä, joissa tarvitsee vain painaa tattia siihen suuntaan mihin peli kertoo ja välillä rämpyttää A:ta, ehkä jopa X:ää.
Pahimmillaan kehitys on johtanut tähän, mutta parhaimmillaan mennään jossain GTA-tyylisessä tasapainoilussa vapaan maailman ja eteenpäin jyräävän juonen välillä. Väittäisin kuitenkin pelimaailmojen olevan nykyään huomattavasti avoimempia kuin koskaan aiemmin joitain poikkeuksia lukuunottamatta.
Ohjaus puolestaan on konsoleissa muuttunut huomattavasti PC-pelien suuntaan. Siinä missä NES:n ohjaimessa oli ristiohjain ja kaksi varsinaista toimintopainiketta, on nykyisissä konsoliohjaimissa nappeja kuin hävittäjälentäjän ohjaamossa. Ohjainten liiallisesta monimutkaistumisesta merkkinä on myös Wiin menestys. Suurin osa peleistä kiinnostuneista ei yksinkertaisesti osaa käyttää X0:n tai PS3:n ohjaimia kaikkine painikkeineen.
Suuren yleisön tavoittaminen vaatii yksinkertaistamista. Tämä pätee itse ohjaimen lisäksi pelimekaniikkaan. Vielä 80-luvulla peliruudusta pystyi nopealla silmäyksellä löytämään oman pelihahmonsa ja ymmärtämään mistä pelissä suurin piirtein oli kyse (mitä objekteja väistellään ja mitä kerätään). Nykypeleissä tällaista hahmotusta on vaikeaa tehdä.
HC-pelien kulminaatio taisi olla tuolla 90-luvulla, jolloin peleistä ei hahmottanut äkkiä mitä niissä piti tehdä ja toisaalta nykypelien tarjoamia ruutuopasteita ja kehittyneitä käytettävyysapuja ei ollut vielä saatavilla.
Rekisteröitynyt 29.10.2007
10.11.2009 klo 08.46
Rekisteröitynyt 13.03.2009
11.11.2009 klo 09.20
Ja PC uunoille, nyt turpa kiinni! Hyötysuhde nolla jos tulette tänne huutelemaan, ketään ei oikeasti edes kiinnosta, jos pelaa konsoleilla pelaa konsoleilla, jos pelaa Peeceellä pelaa sitten sillä. Mä väitän että PeeCeellä pelaaminen vaan on nykyään jo pois muodista ja vanhanaikaista!
Rekisteröitynyt 06.03.2008
11.11.2009 klo 11.44
Toisin sanoen: Nykyään viihdyttävyys haetaan kädestäpitelystä ja ohjatusta läpipeluusta ja yksinkertaisesta pelimekaniikasta. Ei tarinankerronnan paranemisen, audiovisuaalisen tykityksen tai viimeistellyn pelattavuuden tarvitse tarkoittaa sitä, että pelaaja pitää kuljettaa pelin läpi jatkuvasti neuvoen. Liian monessa nykypelissä ei odoteta pelaajalta mitään, tuskin edes lukutaitoa. Ohjekirjakin on vain turha paperilappu, jota ei pitäisi joutua lukemaan. En minä ainakaan pelaa sellaisia pelejä, joissa tarvitsee vain painaa tattia siihen suuntaan mihin peli kertoo ja välillä rämpyttää A:ta, ehkä jopa X:ää.
Pahimmillaan kehitys on johtanut tähän, mutta parhaimmillaan mennään jossain GTA-tyylisessä tasapainoilussa vapaan maailman ja eteenpäin jyräävän juonen välillä. Väittäisin kuitenkin pelimaailmojen olevan nykyään huomattavasti avoimempia kuin koskaan aiemmin joitain poikkeuksia lukuunottamatta.
Tatin painaminen pääsääntöisesti oikealle ja yhden napin painelu on yllättävän hauskaa. Moista "pahimmillaan" mekaniikkaa löytyy niinkin surkeista tekeleistä kuin Super Mario Bros. ja Sonic the Hedgehog. Eipä tainnut Raymankaan olla dpadia ja kahta nappia monimutkaisempi esitys. Loppujen lopuksi ero tulee siitä kohdellaanko käyttäjää yksinkertaisuudesta pitävänä henkilönä vaiko idioottina joka ei tajua mistään mitään. Jälkimmäinen on ikävän yleistä nykyään, malliesimerkkinä kaikki Wiille suollettu Ö-luokan tuuba.
Ohjaus puolestaan on konsoleissa muuttunut huomattavasti PC-pelien suuntaan. Siinä missä NES:n ohjaimessa oli ristiohjain ja kaksi varsinaista toimintopainiketta, on nykyisissä konsoliohjaimissa nappeja kuin hävittäjälentäjän ohjaamossa. Ohjainten liiallisesta monimutkaistumisesta merkkinä on myös Wiin menestys. Suurin osa peleistä kiinnostuneista ei yksinkertaisesti osaa käyttää X0:n tai PS3:n ohjaimia kaikkine painikkeineen.
Suuri osa noista "ei osaa"-ihmisistä voisi ajan kanssa hyvinkin oppia pelaamaan dualshockilla, mutteivät yksinkertaisesti jaksa opetella. Miksi turhaan, kun NES-padin napit riittävät hienosti?
Suuren yleisön tavoittaminen vaatii yksinkertaistamista. Tämä pätee itse ohjaimen lisäksi pelimekaniikkaan. Vielä 80-luvulla peliruudusta pystyi nopealla silmäyksellä löytämään oman pelihahmonsa ja ymmärtämään mistä pelissä suurin piirtein oli kyse (mitä objekteja väistellään ja mitä kerätään). Nykypeleissä tällaista hahmotusta on vaikeaa tehdä.
HC-pelien kulminaatio taisi olla tuolla 90-luvulla, jolloin peleistä ei hahmottanut äkkiä mitä niissä piti tehdä ja toisaalta nykypelien tarjoamia ruutuopasteita ja kehittyneitä käytettävyysapuja ei ollut vielä saatavilla.
Jep. 80-luvulla väsättiin arcade-pelejä. Jos peliä ei tajunnut nopeasti eikä pelaajalla ollut hauskaa viiden sekunnin sisään, pelillä ei saanut tehtyä rahaa. Nykyään ajatellaan kehityksen menneen arcade-peleistä ohi, vaikka nykyajan sandboxit, leffamaiset pelit sun muut ovat ihan eri koulukuntaa kuin arcadekama. Jolle on muuten aivan hornamaisesti kysyntää. Wiin parhaiten myyneitä pelejä tiiratessa huomaa yhden yhdistävän tekijän: Wii Fitiä lukuunottamatta lähes jokaisen pelin sydämenä on arcade-henkinen pelimekaniikka joka monissa tapauksissa yhdistetään laajaan sisältöön (Mario-peleissä Mushroom Kingdomiin). 3rd partyiltä ei ole Wiille juuri tällaisia pelejä näkynyt, mikä selittää osaltaan huonoa myyntiä. Itsenäiset kehittäjät tuntuvat kehittävän Wiille joko roskaa , ihme outouksia tai leffapelejä. Niitä ei edes mainosteta. Ja sitten ihmetellään kun softa ei myy.
Rekisteröitynyt 11.07.2007
12.11.2009 klo 18.44
Voi voi. Toivottavasti ei "floppaa" kuten AC1.
Siis hyvähän peli se oli, mutta ei täysin hypen arvoinen.
9 miljoonaa kappaletta myyty, ei todellakaan flopannut. Ja joo, this makes me very sad panda. Toivon että pelistä tulee hyvä, ja siltä se vaikuttaa ,mutta ei näin.
No kai sitä nyt myytiin 9 miljoonaa kappaletta, kun sitä hypetettiin tolkuttomasti. Jopa arvostelijat antoivat sille ihan liikaa pisteitä. Kuinkahan moni tuosta 9 miljoonasta olisi jättänyt pelin ostamatta, jos olisivat tienneet miten huono peli se loppujen lopuksi oli?
Rekisteröitynyt 28.07.2009
16.11.2009 klo 09.51
Tulee väkisinkin mieleen että mitenkähän ensimmäisen osan arvosanat on saavutettu tai mahdolliset tulevat.
Tai miten saavutettiin Grand Theft Auto 4:n tai Call of Duty: Modern Warfare 2:n arvosanat.
17.11.2009 klo 00.42
Toinen asia mikä pisti silmään on, että luulin että täällä puhutaan IHAN OIKEASTI TÄSTÄ KYSEISESTÄ AIHEESTA, mutta tämähän on lasten taistelukenttä. "Tietokone v.s. Konsolit"?
Oikeasti mitä helvettiä...?