Retropelaajan peli ei koskaan pääty - lauantaina saapuu aiheesta dokumenttielokuva
Suomalaisista retropeliharrastajista kertova, kolmen hengen voimin tehty indiedokumenttielokuva Päättymätön peli julkaistaan Youtubessa tänä lauantaina klo 15. Itse elokuva julkaistiin muutama viikko sitten.
Päättymätön Peli -dokumenttielokuva esittelee neljä eri-ikäistä miestä, joita yhdistää rakkaus videopeleihin ja retrokulttuuriin. Elokuva kertoo, mikä saa aikuisen miehen tarttumaan kymmeniä vuosia vanhan 8-bittisen Nintendon ohjaimeen, vaikka tarjolla olisi uusiakin laitteita ja lähes elokuvamaisia pelejä.
Retrokerääjien ja -pelaajien sielunmaisemiin pääsee Youtube-julkaisua odotellessa tunnelmoimaan trailerin myötä.
Keskustelut (6 viestiä)
11.02.2016 klo 15.40 4
11.02.2016 klo 15.41 1
Joku nyt saa silmäsäryn vanhoista peleistä mutta vanhan grafiikankin voi kokea lähinnä taiteellisena elämyksenä. Uusi Marion 3D maker land näyttää ihan yhtä urpolta kuin uusi 3D-Mikkihiiri-tv-sarja. Pikselimössögrafiikkahan on jo tehnyt jonkinlaisen paluun mutta omasta mielestä se on kyllä vähän kökköä. Taiteen pitäisi mennä eteenpäin. Kai maailmasta muutakin löytyy kuin hyper-real, 8-bit ja cell-shading.
Joidenkin mielestä pöydälle läikkinyt maito on taidetta joten miksi sitten E.T., Big Rigs tai Desert Bus ei olisi?
11.02.2016 klo 15.44
huh huh aikuiset miehet. hankkisivat naisen
nainen =/= elämä
nainen = no elämä
Rekisteröitynyt 26.09.2007
11.02.2016 klo 17.01
11.02.2016 klo 19.31
huh huh aikuiset miehet. hankkisivat naisen
nainen =/= elämä
nainen = no elämä
Taidat olla neitsyt.
12.02.2016 klo 12.32
Kultaisen nuoruuden metsästämisen lisäksi toinen hyvä syy on että nuo pelit ovat täysin erilaisia. Onhan joo nykypelit komeita mutta aikalailla samat elementit niissä pyörii. Far Cry 4 ei niin paljoa eroa uusimmasta CODista, Mass Effect 3 ja Res6 ovat lähes identtistä nurkissa kieriskelyä. Kun olet nähnyt yhden niin olet nähnyt lähes kaiken. Joku Mario tai Space Invaders tuntuukin sitten taas ihan vaihtelulta
Eipä ainakaan itselle toi retro-pelaaminen ole mitään ikuisen nuoruuden metsästystä, vaan enemmänkin juuri tuota vaihtelua uusien pelien rinnalla.
Toinen homma on kanssa se, ettei silloin ennen vain voinut kokea kaikkia hyviä pelejä. Nyt voi jälkikäteen paikkailla noita missattuja kokemuksia. En toki väitä, etteikö nostalgialla olisi sijaansa minullakin tässä retroilussa, varmasti on, kun olihan noista peleistä monet isossa roolissa oman pelimaun kehityksessä. Mutta uskallan silti väittää, etten yritä palata nuoruuteeni, ainakaan tältä osin. :)
Jokainenhan sitten omassa päässään tekee sen valinnan, että hyppääkö tonne alkuperäisen raudan päätyyn ja siitä ehkä vieläpä ihan suoranaisen keräilyn syvään päätyyn, vai meneekö emulaatiolla. Loppupeleissä varmaan monelle motiivit ovat silti samat: haluaa pelata vanhojakin helmiä. Itse en ole liiemmin enää jaksanut ostaa originaalia rautaa (enää en omista ns. retrorautaa kuin rakkaan alkuperäisen kasarilla ostamani NES:n, sekä ekan XBOX:n ja GBA:n). Nykyään menen siis pitkälti vain emuloiden kunnon arcade-tikun ja SNES-padin voimin. Se riittää mulle, sanoi puristit mitä vain. ;)