Retrosunnuntaissa fiilistellään Crash Bandicootia
Vietin muutaman päivän ihan oikeasti lomaa. Siis sellaista, etten tehnyt mitään. Koska suurimman osan tästä ajasta satoi, päädyin luonnollisesti pelaamaan. PlayStation Vita on laimeasta menekistään huolimatta varsin pätevä laite, kun haluaa kantaa helposti mukanaan PS1:n ja PSP:n pelejä, joten nappasin sen käteeni ja käynnistin Crash Bandicootin.
Pelasin Crashin miltei läpi, kun aikanaan hankimme veljen kanssa PlayStationin vuoden 1997 paikkeilla. Vain pari jalokiveä jäi puuttumaan. Rahaa muistikorttiin ei ollut, joten tallennuskin piti tehdä kirjoittamalla näppäinyhdistelmä vihkoon. Olen sen jälkeen muutaman kerran aloittanut pelin uudestaan, mutta jättänyt sen pian kesken. Useimmiten syy on ollut turhautuminen, sillä peli ei ole lainkaan helppo. Se sisältää runsaasti erittäin tarkasti ajoitettavia hyppyjä ja kohtia, joissa on todella helppo kuolla vaikka 20 kertaa peräjälkeen. Kuten tulin taas tehneeksikin. Harvinaisen ikävä ominaisuus on myös se, että pelin voi tallentaa vain etsimällä "bonuskierrokseen" oikeuttavat keräilymerkit tai sitten pelaamalla kentän läpi niin täydellisesti, että siitä saa jalokiven.
Koska nyt ei ollut kiire, päätin kovettaa sydämeni ärsytyksille ja pelata peliä hieman pidemmälle kuin olen viimeisen 15 vuoden aikana koskaan jaksanut. Iltapäivä pussimäyrän parissa kertoikin kaikenlaista, mitä en ehkä ollut aiemmin huomannut.
Lue loput jutusta!
Pelasin Crashin miltei läpi, kun aikanaan hankimme veljen kanssa PlayStationin vuoden 1997 paikkeilla. Vain pari jalokiveä jäi puuttumaan. Rahaa muistikorttiin ei ollut, joten tallennuskin piti tehdä kirjoittamalla näppäinyhdistelmä vihkoon. Olen sen jälkeen muutaman kerran aloittanut pelin uudestaan, mutta jättänyt sen pian kesken. Useimmiten syy on ollut turhautuminen, sillä peli ei ole lainkaan helppo. Se sisältää runsaasti erittäin tarkasti ajoitettavia hyppyjä ja kohtia, joissa on todella helppo kuolla vaikka 20 kertaa peräjälkeen. Kuten tulin taas tehneeksikin. Harvinaisen ikävä ominaisuus on myös se, että pelin voi tallentaa vain etsimällä "bonuskierrokseen" oikeuttavat keräilymerkit tai sitten pelaamalla kentän läpi niin täydellisesti, että siitä saa jalokiven.
Koska nyt ei ollut kiire, päätin kovettaa sydämeni ärsytyksille ja pelata peliä hieman pidemmälle kuin olen viimeisen 15 vuoden aikana koskaan jaksanut. Iltapäivä pussimäyrän parissa kertoikin kaikenlaista, mitä en ehkä ollut aiemmin huomannut.
Lue loput jutusta!
Keskustelut (4 viestiä)
29.06.2015 klo 09.22 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.06.2015 klo 11.41 12
Mitäs Microsoft sanoo siitä, että julkaisette pleikkariaiheisia artikkeleita?
Tämän kuukauden shekki on myöhässä, niin laitetaan vähän painetta päätyyn.
30.06.2015 klo 00.34
hyvin usein toisen lokaaminen on tehokkaampaa kuin oman kehuminen. varsinkin microsoftin jenkkilä tietää tämän
Rekisteröitynyt 26.09.2007
01.07.2015 klo 20.58