Suomalaiskehittäjä sanoo: älkää spoilatko pelihaastetta Youtubella
 |
Yle on haastatellut suomalaisen Almost Human -studion yhtä perustajaa Juho Salilaa.
Almost Humanilta on tulossa tässä kuussa jatkoa Legend of Grimrockille ja tekijät kertovat, että pelaajia ei haluta aliarvioida, vaan vaikeutaso pidetään niin sanotusti haastavana.
–"Me emme halua aliarvioida pelaajia ja toivomme että he kunnioittavat peliä, se on vaikeaa nykystandardeissa. Toivomme, että pelaaja antaa pelille mahdollisuuden eikä heti juokse katsomaan YouTubeen, että miten ongelmatehtävästä pääsee eteenpäin. Peli on paljon parempi kuin sen ratkaisee itse", kertoi Salila Ylen Tähtihetki-ohjelmassa.
Mitä mieltä V2.fi:n lukijat ovat nykypelien vaikeustasosta?
Keskustelut (19 viestiä)
03.10.2014 klo 13.45 14
Dark Souls sarja on ollut pitkään aikaan minun mielestä viihdyttävä yksinpeli juuri vaikeusasteen takia ja sen onnistumisen tunteen vuoksi mitä saat kun kaadat vaikean vihun.
03.10.2014 klo 13.47 4
03.10.2014 klo 13.54 1
Legend of Grimrock 1 ei ainakaan ollut järjettömän vaikea tämmöiselle 39v pelaajalle joka Chaos Strikes Backia aikanaan tahkosi itku silmässä (läpi sekin on pelattu). Toki joo optionaalisia special questeja jäi tekemäti LOG:sta kun en niitä ymmärtänyt heti ja jäin hyvin hävettävästi hetkeksi jumiin erääseen pelin helpoimmista puzzleista. Pitkä viikonloppu siihen meni että LOG oli läpi.
Mutta joo, olen jo perheelle ilmoittanut että isukki istuu sitten tietokoneella kuin tatti lokakuun 15 päivästä eteenpäin, tarvinneekohan vielä ottaa talvilomaa vai pärjäiskö saikulla, vaikeustaso sen sitten kertoo :P
03.10.2014 klo 14.11 3
Nykyisin kun pelit on nähty monta kertaa, eikä putkimainen suunnittelu innosta yrittämään uudestaan. Esim. 3rd person peleissä on raivostuttavia kohtia, joissa juokseminen estetään pitkän keskustelun ajaksi ja kun juuri ennen tälläistä kohtaa sattuu olemaan checkpoint, niin uudestaan yrittäminen muuttuu äkkiä aika vastenmieliseksi. Näiden syiden takia pelit vetää mielummin helpolla läpi ja koittaa nauttia siitä mitä nautittavissa on.
Onneksi sentään on poikkeuksia tyyliin Dark Souls, jossa haaste on reilua, eikä kuolemasta rankaista toistuvilla keskusteluilla ja videoilla. Tällöin myös vaikeus on hauskaa.
03.10.2014 klo 15.21 4
Rekisteröitynyt 27.09.2013
03.10.2014 klo 15.25
Dark Souls sarja on ollut pitkään aikaan minun mielestä viihdyttävä yksinpeli juuri vaikeusasteen takia ja sen onnistumisen tunteen vuoksi mitä saat kun kaadat vaikean vihun.
Tämä. En muista millon olen viimeksi tuntenut saman, kuin silloin kun sain vihdoinkin nujerrettua Smoughin ja Ornsteinin lähes 4h yrittämisen jälkeen.
03.10.2014 klo 15.54 1
Moninpelit on sitten asia erikseen. Niissä taitoja voi hioa ja testata helposti muita vastaan.
03.10.2014 klo 17.04 2
Nykyään kun on vara ostella pelejä itse niin sitä ei jotenkin vaan jaksa yhtä samaa tahkota. Sen verran haastetta ettei liian helpoksi mene, sen verran helppo ettei ohjainta tarvitse särkeä.
Tai siis oikeastaan harva peli on loppusissaan vaikea, paitsi puzzle pelit. Enemmänkin nojaavat tähän vaikeustaso kun nousee niin viholliset kestää vaikka ydinpommin mutta itse ei edes paperiviiltoa. Se ei ole oikeasti vaikea peli vaan helvetin huonoa suunnittelua.
03.10.2014 klo 17.15
Nykyisin kun pelit on nähty monta kertaa, eikä putkimainen suunnittelu innosta yrittämään uudestaan. Esim. 3rd person peleissä on raivostuttavia kohtia, joissa juokseminen estetään pitkän keskustelun ajaksi ja kun juuri ennen tälläistä kohtaa sattuu olemaan checkpoint, niin uudestaan yrittäminen muuttuu äkkiä aika vastenmieliseksi. Näiden syiden takia pelit vetää mielummin helpolla läpi ja koittaa nauttia siitä mitä nautittavissa on.
Onneksi sentään on poikkeuksia tyyliin Dark Souls, jossa haaste on reilua, eikä kuolemasta rankaista toistuvilla keskusteluilla ja videoilla. Tällöin myös vaikeus on hauskaa.[/quote]
Samaa mieltä. Pitkät keskustelut ylipätään pilaa pelaamista oli checkpointteja näitten osioiden jälkeen tai ei. Se on vaan niin helvetin turhauttavaa kun peli keskeytetään jatkuvasti koska joku hahmoista haluaa jauhaa paskaa. Toinen ärsyttävä asia on "elokuvamaiset kohtaukset" jota työnnetään ihan jatkuvasti. Ehkä jotakuta innostaa katsella sitä kun asioita räjähtelee ja taloja romahtelee ja niin edelleen mutta itse arvostaisin että kaikki tälläiset kohtaukset voisi halutessa helposti hypätä yli.
Kyllä asiat olivat paremmin Doomin ja Quakejen aikaan. Ei mitään selittelyä vaan ase käteen ja menoksi. Ei mitään erikois kohtauksia eikä hissien jatkuvaa odottelua ja niin edelleen.
Arvostan kyllä hyviä hahmoja ja tarinaa mutta isoimmassa osasta toimintapeleistä ei näitä asioita löydy. Kerta pelaan näitä pelejä toiminnan takia haluan vain sitä toimintaa enkä jatkuva odottelua.
Välivideot sentään pystyy hyppimään yli. Näitä kohtauksia ei.
03.10.2014 klo 18.25 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
03.10.2014 klo 18.56
Toisaalta sit joku Dark Souls oli itelle melko helppo kokemus, jahka pelimekaniikan ymmärsi. Ekan parin bossin jälkee suurin osa bosseista kaatu 1-3 yrittämällä. Toki tässä arvosti juuri sitä, että se satunnainen vaikeus oli reilulla tavalla tehtyä, joskin jossain määrin toistuikin liikaa.
Riippuu ihan toki pelin kiinnostavuudesta kuinka paljon siihen jaksan panostaa ilman apua. Ja siitä kuinka relevantilta joku asia tuntuu. Imho en kaipaa entisajan pelejä joissa ei kerrota välttämättä mitään ja kaikki pitää ratkoa lähinnä kävelemällä, kokeilemalla tai tuurilla.
03.10.2014 klo 19.02 4
Pitäähän se peli joskus päästä läpi.
03.10.2014 klo 19.43
Vanhojen Tomb Raidereiden, Resident Evilien sun muiden kanssa kyllä viharakastin kun jäi jumiin ja sitten tuntikausien ja joskus kuukausien yritys-lopetus-kertojen jälkeen löysi sen ratkaisun ja pääsi eteenpäin jopa 2-3 vuotta pelin aloittamisen jälkeen. Ei tule nykypeleissä samoja fiiliksia ja pitkälti tästä syystä pelejä pelaa vähemmän ja nekin jää yleensä kesken tai ei ole ainakaan mitään muisteltavaa
03.10.2014 klo 20.57
Vitun tikapuuhermokuoriaiset. Opetelkaa jotain todellista, jotain missä ei tarvita konetta palkitsemaan oikeasta suorituksesta. Lukekaa vaikka kirja. Ajatelkaa jotain. Kirjoittakaa runoja. Lukekaa runoja. Kuunnelkaa toista ihmistä. Mitä varten sivilisaatio ja kulttuuri ovat olemassa, sitäkö varten, että ihminen rakentaa itselleen koneen jonka hän laittaa kouluttamaan. Oi sinä suurin ja mahtavin kone, katso palvelijasi puoleen armollisilla silmilläsi ja palkitse minut mielihyvän tunteella, kun minä painan sinun nappejasi. Näytä minulle sinun nautintoa tuottavat kuvasi ja soita usein se ääni, joka saa minun aivoissani hormonit liikkeelle. Oi sinä kaikkein armollisin kone, älä unhoita palvelijaasi, älä ota pois sinun ääntäsi ja kuvaasi, joita minä imen kuin vastasyntynyt äitinsä nisää! Amen.
03.10.2014 klo 23.44
Rekisteröitynyt 20.02.2010
03.10.2014 klo 23.51
Nykyään menee(tai aina) että omat ammukset vaikuttaa vähemmän ja vihuen enemmän jos lisää astetta enemmän.
Vanhoissa peleissä piti energiaa parantaa packeilla ja nykyään on regenit käytössä.
Pelatkaa vanhoja GTA:ta tai tomb raideria niin tiedätte mitä tarkoitan.
04.10.2014 klo 16.32 1
Suurin ylpeydenaiheeni on kun läpäisin ensimmäisen Legend of Grimrockin ilman apuja. Muutama puzzle aiheutti tuskanhikeä mutta ratkaisun löytyminen oli tietenkin älyttömän palkitsevaa.
Myönnän että kerran googlasin/tubetin ratkaisun ongelmaan johon jämähdin pitkäksi aikaa. Ei kukaan jaksa grindaa nykyään tuntikausia jonkun puzzlen kanssa niin kuin 90-luvulla.
04.10.2014 klo 19.44 2
Suurin ylpeydenaiheeni on kun läpäisin ensimmäisen Legend of Grimrockin ilman apuja. Muutama puzzle aiheutti tuskanhikeä mutta ratkaisun löytyminen oli tietenkin älyttömän palkitsevaa.
Myönnän että kerran googlasin/tubetin ratkaisun ongelmaan johon jämähdin pitkäksi aikaa. Ei kukaan jaksa grindaa nykyään tuntikausia jonkun puzzlen kanssa niin kuin 90-luvulla.
Kukaan ei jaksa nykyään mitään. "Töihin? Ääh sossutuilla elää. Maksaa peleistä? Hahaha! Siivota kämppä ja ottaa lakki pois päästä sisällä? LOOOOOL! Ai jutella? Sori mä kirjotan mielummin"
05.10.2014 klo 17.35 3
Onko se niin tärkeää ja hienoa päästä monivalintakokeista läpi. Robottiopettaja taputtaa että hyvähyvähyvä sait kaikki oikein pääsit pelin läpi, hyvin meni, hyvä oppilas, hyvä poika tseh saat sokeria.
Vitun tikapuuhermokuoriaiset. Opetelkaa jotain todellista, jotain missä ei tarvita konetta palkitsemaan oikeasta suorituksesta. Lukekaa vaikka kirja. Ajatelkaa jotain. Kirjoittakaa runoja. Lukekaa runoja. Kuunnelkaa toista ihmistä. Mitä varten sivilisaatio ja kulttuuri ovat olemassa, sitäkö varten, että ihminen rakentaa itselleen koneen jonka hän laittaa kouluttamaan. Oi sinä suurin ja mahtavin kone, katso palvelijasi puoleen armollisilla silmilläsi ja palkitse minut mielihyvän tunteella, kun minä painan sinun nappejasi. Näytä minulle sinun nautintoa tuottavat kuvasi ja soita usein se ääni, joka saa minun aivoissani hormonit liikkeelle. Oi sinä kaikkein armollisin kone, älä unhoita palvelijaasi, älä ota pois sinun ääntäsi ja kuvaasi, joita minä imen kuin vastasyntynyt äitinsä nisää! Amen.
Mitä helvettiä SINÄ teet pelifoorumilla?