Lue hyytävät tarinat! L.A.Noire CE:n voittaja valittu

L.A.Noire -kilpailuumme tuli mukavasti vastauksia - lukijoissamme on selvää kykyä dekkarikirjailijoiksi. Raati valitsi finaaliin seuraavat kuusi tunnelmointia:

Marraskuun kylmä viima viilsi kasvojani, kun vaelsin kohti laitakaupunkia katuvalojen loisteessa. Kuivuneet syksyn lehdet rahisivat raskaiden askelteni alla. Kuka oli mystinen murhaaja? Olin nähnyt hänen kätensä veressä, päästänyt heikkouttani pakenemaan neonvalojen syntisiin pesiin. Tiesin, totta kai, mistä löytäisin hänet aina uudelleen, mistä saisin hänet käsiini. Avaisin motellihuoneen numeron viisitoista, ja sen oven takaa saisin etsimäni. Katsoisin hetken murhaajaa silmästä silmään; peilin kylmä, verinen maailma välillämme.

Marraskuun kylmä viima viilsi kasvojani, kun vaelsin kohti laitakaupunkia katuvalojen loisteessa. Kuivuneet syksyn lehdet rahisivat raskaiden askelteni alla. Kuka oli mystinen murhaaja? Elottomien rakennusten väliin eksynyt sysimusta varjoni kalpeni kohdattuaan esikaupungin silmittömän raakuuden: mustanpuhuvan kujan keskellä pala punertavaksi värjääntynyttä liituraitapukua suri yksinäisyyttään. Tartuin äänettömästi viiman kylmentämään pistooliini ja annoin sen johdattaa minut pimeyteen.

Ajatukseni ravistelivat, suorastaan pahoinpitelivät, mielikuvaani murhaajasta, jonka saatoin miltei tuntea ihollani. Jokainen ääni ja välähdys kadulla oli muistutus mysteeristä, joka sai minut voimaan pahoin. Ikään kuin koko kaupunki olisi siitä päivästä lähtien alkanut tuntua kierolta ja sairaalloisen raskaalta, vaikken siitä ollut alun perinkään pitänyt.

Olin seissyt jäätävässä tihkusateessa vaimoni murhaajan asunnon ulkopuolella jo tuntikausia enkä enää pystynyt liikuttamaan kangistuneita raajojani. Jostain kauempaa vaimeana kantautuva jazz-bändin haikea tunnelmointi kannatteli vapisevaa vartaloani ja piti minut tajuissani. He soittavat kappalettamme, rakas.

Tuijottaessaan työpöytänsä takana istuvaa naista, hän arvasi ettei tämä asiakas tarjonnut samanlaista työtä kuin hänen useimmat tapauksensa. Naisen pitkä punainen iltapuku ja savukeholkki kertoivat rikkaasta taustasta - tai ainakin rikkaasta aviomiehestä. Se, miksi rikas nainen oli eksynyt likaiseen lähiöön, köyhän yksityisetsivän toimistoon, tulisi pysymään etsivälle pimennossa vielä pitkään, mutta jo naisen ensimmäiset sanat, yhdistettynä hunajamaisen pehmeään ääneen, pitivät otteessaan: "Tarvitsen sinua lavastamaan oman murhani."

Riittävän monta korttelia ohitettuani olin kohteessani. Pysähdyin kadunkulmaan, jääden juuri sopivasti katulampun varjoon, ja kaivoin pikkutakkini povitaskusta savukerasian. Kumartaessani päätä hieman alaspäin - iskeäkseni tulitikuilla tulta - suuntasin katseeni kadun toisella puolella häämöttävään Pikku-Pablon kapakkaan, tai pikemminkin räkälään, jos totta puhuttiin. Kaikki keräämäni johtolangat osoittivat tuohon alamaailman hierarkian pohjamutia kuhisevaan paikkaan, vastaukseni sijaitsivat siellä.

Tiukan harkinnan jälkeen voittajaksi valittiin Henri Peltonen. Onnittelut voittajalle!

Teemaan sopien tähän bonuksena lisää talenttia V2.fi:n lukijoiden joukosta.
Our Great Fatherly Figure! -lyhytelokuvassa on noire-tunnelmaa kerrakseen.