Remedy: Pelit ovat kuin pornoa

PR-schaissea kirjoitti:
Death Rallyn eeppinen tarina ei ole vieläkään ihan täysin avautunut, pitää varmaan lukea se kirjana.

PR-schaissea kirjoitti:
Death Rallyn eeppinen tarina ei ole vieläkään ihan täysin avautunut, pitää varmaan lukea se kirjana.

John Carmack kirjoitti:
Story in a game is like a story in a porn movie. It's expected to be there, but it's not that important.

Dukenukem kirjoitti:

osuit kyllä niin oikeeseen :D

Njeps kirjoitti:
Jaa, jos tuolla firmassa ollaan sitä mieltä että pelien juonen tulee olla yhtä loistava kuin mitä aikuiselokuvissa nähdään, pelistä kiihotutaan seksuaalisesti samalla tavalla kuin aikuiselokuvista ja että peliä ei voi pelata kättelemättä lilliputtia, sivuutan kyllä aika nopeasti ko. talon tuotokset.

Dekonega kirjoitti:
Vielä kun Saku Lehtinen olisi itse keksinyt sanan partensa niin taputtaisin. Mutta tuon ajatuksen heitti ilmoille John Carmack vähintään kymmenen vuotta sitten. On perin surullista, että se pitää yhä paikkansa.



http://en.wikiquote.org/wiki/John_D._Carmack

...

Ja kylläpäs nyt tuntuu olevan hidas uutispäivä taas vaihteeksi kun tämäkin piti itsenäisenä uutisena julkaista. :P

Jstr kirjoitti:

Paitsi että Carmack ei pidä juonta tärkeänä ja Lehtinen taas pitää tärkeimpänä.

Dekonega kirjoitti:

Pohjustamalla tietoni lukemaani "Masters of Doom"-kirjaan väitän asian olevan kylläkin siten, että Carmack pitää juonta tärkeänä osana itse kokemusta, mutta samalla huomauttaa, että se ei ole _se juttu_ minkä vuoksi pelejä pelataan ja ei siksi ole kovin tärkeä. Sillä hänen mukaansa juonen ei tulisi asettaa rajoja tai olla turha paino pelimekaniikalle. Tilaa pitää jättää hieman mielikuvitukselle ja realistiselle tarinan kerronnalle jonka esim. Doom (1 & 2), Quake (1 & 2) ja Half-Life (1 & 2) ovat onnistuneesti lanseeranneet. Carmackin mukaan pelaajan ei tarvitse tietää epäolennaisia asioita tarinasta tai sen taustoista, riittää kun on motiivi, jokin syy edetä. Ex. ID Software työntekijä John Romeron (mies joka kirjoitti ja koodasi mm. Doomin ja Quake pelimekaniikan) mukaan pelaajan ei pitäisi olla tarinaa sivusta seuraava aave, vaan henkilö jona hän pelaa koska samaistumista ei muuten pääse tapahtumaan.

Minä kyllä arvostan Remedyn työtä elokuvamaisten pelien tekemiseksi ja heidän ottamiaan askelia sillä kehitys-suunnalla, mutta miksi tehdä elokuvamaisia tarinoita peleihin jos niitä samoja tarinoita voi käydä katsomassa teatterissa? Sen lisäksi ei tarvitse tehdä turhaa työtä käsillä ja säätää jonkun koneen kanssa, kärsiä surkeasta grafiikasta (verrattuna oikeaan elämään), surkeista äänistä (verrattuna teatterin äänentoistoon) ja tämänkin voi tehdä muutaman hyvän ystävän seurassa.

Hyvä peli tyytyy elokuvamaiseen tarinankerrontaan, mutta erinomainen peli keksii täysin oman tapansa kertoa tarinaa. :)

Vai mitä muuta Waken pelaaminen on (toistaiseksi videoiden perusteella ollut) kuin välivideo, 3rd person action sequence, välivideo, 3rd person action sequence with a puzzle, YACS ja YATPAS... jne. :)

Lehtinen kirjoitti:
"Remedy on siitä erikoinen, että peleissämme tarina asetetaan erittäin etusijalle. Jotkut pelifirmat pitävät kenttäsuunnittelua pelinsä runkona. Tarina on meidän runkomme. Kaikki mitä teemme kytkeytyy tarinaan. Käsikirjoitus on tärkein dokumentti. Pelit ovat yleensä kuin pornoleffoja - tarinan raato ja paljon toimintaa"