Le Havre
Ensi-ilta: | 09.09.2011 |
Genre: | Draama, Komedia |
Ikäraja: | Ei tiedossa |
Tunnemme tarinat ihmisistä, jotka synkkinä aikoina auttoivat paenneita orjia tai vaikkapa juutalaisia. Nämä sankarit jos ketkä sisäistivät, mitä Jeesus tarkoitti lähimmäisenrakkaudella! Le Havre kertoo älyvapaasta jeesustelusta. Kaikessa vakavailmeisessä, pitkäveteisessä, sisällöttömässä mutta julistavassa, reikäjuustologiikalla tehdyssä psykoottisuudessaan Le Havre vaikuttaa parodialta itsensä kaltaisista elokuvista.
Marcel on iäkäs kengänkiillottaja. Herrasmiehen luonteva nöyryys vertautuu opetuslapsien jalkoja pesseeseen vapahtajaan. Vaikka Marcel tienaa vain ropoja itselleen ja sairaalle vaimolle, hän ojentaa käden muukalaiselle. Vuonna 2007 pahan yhteiskunnan vainoama raukka on... laiton maahanmuuttaja. Nuori afrikkalainen poika livahtaa karkuun salakuljettajien satamakontista. Hän on laittomasti Ranskassa ja hän haluaa Iso-Britanniaan, jossa hänen äitinsä asuu laittomasti. Marcel ja koko yhteisö haluavat auttaa. Jopa eräs (1) kyttä on reilu. Kiva, Marcelin ei sittenkään tarvitse lyödä kytän päätä sisään.
Kaurismäki on ilmeettömiä kasvoja ja tunnelmaa rakastava ohjaaja, joten on turha toivoa, että elokuva selittäisi sanallakaan anarkistista politiikkaansa. Kuten tapaan painottaa, en vain arvosta, vaan rakastan eriäviä ja outoja mielipiteitä: jos kerrot tarinan siitä, mitä hyvää on rikollisjengissä tai Pohjois-Koreassa tai anoreksiassa, mie oon kuuntelijoista innokkain. Kaurismäki kertoo tarinan virkavallan ja yhteisten pelisääntöjen vastustamisesta – kertomatta tarinaa, möllöttämällä.
Se ei ole olennaista elokuvan kannalta, miten iso ongelma laittomat maahanmuuttajat ovat Euroopalle. Olemme katsojia, tahdomme hyvää yksilölle. Toivomme, että poika saisi kodin - toivomme jopa, että hänellä olisi persoonallisuus. Täten meidän on kysyttävä, mitä hittoa auttajat luulevat tekevänsä? He auttavat käytännössä järjestäytynyttä rikollisuutta. Salakuljettajat (joita emme näe) kärräävät Eurooppaan henkipattoja, joilla tuskin on käsitystä siitä, mihin he ryhtyivät. Kaurismäen sankarit auttavat henkipattoja pysymään henkipattoina. Jos poika pääsee 16-tuntista riistopäivää tekevän äitinsä luo rotankoloon, kenties he lähettävät uudelle sukulaiselle viestiä, että joo, täällä "pärjäilee". Kaikki häviävät, paitsi rikolliset ja Kaurismäki, joka saa taas pokaalin, eikä tyynyä intiaanilta.
Kaurismäki tapaa saada tarinansa anteeksi kuvastolla. Kun tulee yö, kuvakulmat ovat jäykkiä kuin kamera ei kääntyisi kuin 90 astetta kerrallaan. Tällöin valo ja varjo korostavat kasvoja klassisesti. Tällöin taustalla soi gramofoniin kuuluva musiikki. Tämä on tyylikästä - jos emme vaadi kuin kiiltokuvia. Päiväsaikaan materiaali on telkkariin kuuluvaa perussuttua. Kaurismäki on usein antanut ymmärtää, varmasti huumorimielellä, että nykyään ei tehdä oikeita elokuvia. Minä väitän, varmasti huumorimielellä, että kyse ei ole oikeista ja vääristä elokuvista, vaan siitä, että taiteilijan mielenlaatuun kuuluu fetissi tietynlaista antiikkia kohtaan. Kaurismäki ei tunnu välittävän siitä, tukeeko kuvasto (modernia) tarinaa. Hän vain kikkailee, koska se on "oikeaa elokuvaa". Mitä eroa on sillä, että tarkoituksella teennäistä kuvastoa käytetään huonolla maulla, ja elokuvalla Plan 9 From Outer Space? Toinen elokuvista naurattaa, toinen turhauttaa.
Totisesti pohdin: onko Le Havre kaurismäkiparodia, tai satuparodia? Toki outo auteur osaa tehdä parodian kertomatta totuutta kenellekään. Jos Kaurismäki inhoaa saduissa esiintyviä kakaroita, tietenkään hän ei anna kakaralle sielua. Jos Kaurismäki halveksii satujen mustavalkoista hyvä-paha-asetelmaa, mikseipä hän esittäisi järjestäytynyttä yhteiskuntaa pahana perusteluitta. Jos Kaurismäki vihaa satujen koko kudosta, mikseipä hän laittaisi sankareita toimimaan toisinaan oman logiikkansa vastaisesti ja päättelisi tarua eeppisen (!!) tökeröllä loppuratkaisulla. Yrittipä Kaurismäki pilkata satuja, tai kertoa sadun, tuomioni on sama: hän raiskaa käsitteen satu. Le Havre on moraaliton satu, joka käyttäytyy röyhkeästi kuin yleistä moraalia noudattavat sadut, joissa todetaan lapselle faktana ilman perusteluita vaikkapa, että "paha saa palkkansa".
Haneke raiskasi katsojan ja ohjaajan välisen luottamuksen. Harvinaisia ovat elokuvat, jotka tekevät maailmasta pahemman paikan elää.
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa
Keskustelut (39 viestiä)
Rekisteröitynyt 13.08.2007
08.09.2011 klo 16.30
Jos Pasolini olisi joskus tehnyt elokuvan jossa ei puhuta lainkaan vaan ammutaan pelkästään, niin olisi se ollut miljardi kertaa taiteellisempi, kuin Kaurismäen elokuvien taiteellisuus yhdessä... Kerrottuna miljardilla.
Aki saattaa höpöttää jotain että nykyaikana ei tehdä elokuvia ja jenkissä aseiden paukuttelu on korvannut puhumisen. Ehkä niin... Mutta Kaurismäen leffat eivät ole sen parempia.
08.09.2011 klo 16.51
No mutta onko Aki osannut opettaa ranskalaiset puhumaan niinkuin hänen leffoihinsa on tyypillistä? Se ei varmaan suju kovin luonnostaan ranskaa pälpätäviltä?
08.09.2011 klo 21.41
Rekisteröitynyt 04.09.2011
09.09.2011 klo 10.21
09.09.2011 klo 10.41
Hienoa kuitenkin etttä teette näitä arvioita, mutta toivottavasti ette muutu Kari Salmiseksi tai Niko Nirviksi kun ikää tulee lisää. ;)
Rekisteröitynyt 04.09.2011
09.09.2011 klo 12.57
Joku arvostaa tälläistäkin.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.09.2011 klo 13.06
http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/Viel%C3%A4+
Joku arvostaa tälläistäkin.
Toki. Suurempaa kunniaa taideteokselle ei voida myöntää, kuin raivokasta ylistystä ja raivokasta vastustusta samaan aikaan. Olen mielelläni osa tätä. Le Havre sai minut aidosti vihaiseksi, kunnes jouduin pidättelemään naurua viimeisten sekuntien aikana. Ymmärrän hyvin, miten samat hetket voivat liikuttaa ajattelulakossa olevan henkilön kyyneliin. Tämä on siis taidetta.
Rekisteröitynyt 17.03.2009
09.09.2011 klo 16.59
Ja Lichi opettelee ymmärtämään, ettei kaikilla ole samanlaiset maut viihteen suhteen. En ole mikään kauhea Aki K. fani, mutta kyllä se tarinankerronnasta enemmän ymmärtää, kuin joku vitun Aleksi Mäkelä.
09.09.2011 klo 17.15
Kaurismäen elokuvathan ovat kaikki tekotaiteellista roskaa, vaikka tuota ei kukaan myönnä. Jos elokuva ei ole viihdyttävä, ei se ole minkään arvoinen, koska elokuvat on viihdettä.
Niinpä. Ne jotka väittävät tykkäävänsä Kaurismäen elokuvista eivät vain uskalla myöntää totuutta. Tai sitten he ovat yksinkertaisesti väärässä. Ei tässä mistään mielipiteistä ole kysymys. Vain meidän kantamme on oikea.
Leffat jotka eivät viihdytä eivät tosiaan ole minkään arvoisia. Esimerkiksi kaikki sota-aiheiset elokuvat jotka pyrkivät esittämään synkän totuuden kaunistelematta eivätkä siten keskity katsojien viihdyttämiseen, ovat täyttä paskaa. Roviolle sellaiset. Dokumentit myös.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.09.2011 klo 18.46
En ole tätä nähnyt, enkä tule vähään aikaan näkemäänkään, mutta miten tämän leffan typerä naiivius on tuhoisampaa kuin esmes. rakastetun Avatarin tai D9n typerä naiivius?
Mitä eroa on sillä, että joku lohdullisesti halaa sympaattista Notre Damen kellonsoittajaa, ja sillä, että Notre Damen kellonsoittaja on tylsä mulkku, mutta periaatteessa kelpo ehdokas Ranskan presidentiksi, joten eiköhän lahjoiteta se perkele englantilaisten riesaksi?
09.09.2011 klo 21.24
10.09.2011 klo 09.27
Ja jos joku pitää Kaurismäen leffoja tekotaiteellisina niin kannattaa pysyä kaukana oikeastaan mistään muusta kuin yksinkertaisimmasta viihteestä. Le Havrekin on lineaarinen ja riisuttu satu, joka jokaisen joka vain osaa lukea tekstitykset tulisi ymmärtää vaivatta. Esim. Tarantinohan on ohjaajana huomattavasti tekotaiteellisempi, eiks je? Vai loppuuko tekotaiteellisuus siihen et "mä tykkään actionista"?
Rekisteröitynyt 25.04.2007
10.09.2011 klo 10.25
10.09.2011 klo 20.26
Kaurismäen elokuvathan ovat kaikki tekotaiteellista roskaa, vaikka tuota ei kukaan myönnä. Jos elokuva ei ole viihdyttävä, ei se ole minkään arvoinen, koska elokuvat on viihdettä.
Niinpä. Ne jotka väittävät tykkäävänsä Kaurismäen elokuvista eivät vain uskalla myöntää totuutta. Tai sitten he ovat yksinkertaisesti väärässä. Ei tässä mistään mielipiteistä ole kysymys. Vain meidän kantamme on oikea.
Leffat jotka eivät viihdytä eivät tosiaan ole minkään arvoisia. Esimerkiksi kaikki sota-aiheiset elokuvat jotka pyrkivät esittämään synkän totuuden kaunistelematta eivätkä siten keskity katsojien viihdyttämiseen, ovat täyttä paskaa. Roviolle sellaiset. Dokumentit myös.
Mitä on viihde? Onko kauhistuttavaa, jos sanon, että esimerkiksi "Schindlerin lista" on mielestäni paljon viihdyttävämpi elokuva, kuin esimerkiksi ensimmäinen Indiana Jones.
"Pelastakaa sotamies Ryan" on mielestäni viihdyttävä elokuva.
Tarvitseeko viihteen aina olla ns. iloista pelleilyä? Ei "Transformers: Kuun pimeä puoli" mielestäni ollut viihdyttävä(saati unettavan tylsä "Avatar").
Itse miellän viihdyttävän elokuvan sellaiseksi, joka imaisee minut mukaan tarinaan ja loputtuaan pysyy pitkään päässäni(vaikkakin "Schindlerin lista" nyt ei erityisemmin ajatuksia herättänytkään, mutta imaisi silti mukaansa).
Dokumentitkin viihdyttävät minua usein. Kyllä jotkut "blockbusteritkin" ovat mielestäni viihdyttäviä, mm. maan mainio "Yön ritari" tai ensimmäinen "Jurassic Park".
Indiana Jones on kuitenkin aina ollut tylsä. Samoin Star Wars(Imperiumin vastaiskua lukuun ottamatta). Ja Avatar.
Kolmas Transformers tosin viihdytti ensimmäisen 45 minuutin aikana, mutta sen järjettömän pitkän viimeisen mittelön aikana alkoi aika käydä pitkäksi.
11.09.2011 klo 19.40 1
"Ensimmäinen (ja tärkein) sääntö: hauku suuren auteurin mestariteos"
Tässä arvostelussa silmään pisti, että ainoa konkreettinen minimiarvosanaa perustellut kritiikki koski sitä, että elokuvassa käsiteltiin laittomia siirtolaisia positiivisessa hengessä. Haiskahtaa Hommalta.
12.09.2011 klo 16.15 1
Kysyisin Peltoselta, että tykkäätkö sitten Akin aiemmista leffoista? Ainakin Laitakaupungin valot on yksi minun lempileffoistani
Rekisteröitynyt 29.07.2010
12.09.2011 klo 22.39 1
Ote aloittelevan ja kulttuuripiireihin mielivän kriitikon käsikirjasta
"Ensimmäinen (ja tärkein) sääntö: hauku suuren auteurin mestariteos"
Tässä arvostelussa silmään pisti, että ainoa konkreettinen minimiarvosanaa perustellut kritiikki koski sitä, että elokuvassa käsiteltiin laittomia siirtolaisia positiivisessa hengessä. Haiskahtaa Hommalta.
Samoilla linjoilla. Peltonen on känkkäränkkä fiiliksellä ja saa kiksejä arvostellessaan hyvän ohjaajan arvostetun elokuvan minimi arvosanalla. Perustelut ontuu. Ja eikö selitetä miksi he tukevat elokuvassa poikaa ja vastustavat virkavaltaa? Hyvvästä sydämmestä ja omasta huonosta asemasta johtuvasta myötätunnosta.
13.09.2011 klo 16.44 1
16.09.2011 klo 19.55 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.09.2011 klo 18.24
Leffa on raivostuttava. Virkavalta esitetään pahana ilman perusteluita. Köyhä mies vastustaa virkavaltaa, koska hän tahtoo auttaa laitonta maahanmuuttajaa. Maalaisjärjellä ajatellen hän ei oikeasti auta maahanmuuttajaa: hänellä ei ole ratkaisuja. Maahanmuuttajalla ei ole persoonallisuutta. Muutkin hahmot lähinnä murjottavat. Sääli, sillä olen erittäin kiinnostunut tämäntapaisista tarinoista. Elokuva ei vakuuta myöskään toteutuksellaan. Kuvasto on tarkoituksella teennäistä, eikä se tue tarinan sisältöä mitenkään. Epäilen, että tämä on taide-elokuva, joka on tahallaan mahdollisimman huono.
Nämä asiat löytyvät arvostelusta. Näköjään sieltä löytyy sellaisiakin asioita, joita siellä ei ole.
Yksi asia jäi selittämättä. Leffa rikkoo sisäistä logiikkaansa vastaan muun muassa siten, että toisinaan pojan käsketään piilotella ja toisinaan häntä jopa kehoitetaan kirmailemaan julkisilla paikoila. Tällaiseen toimintaan viittasin sanalla reikäjuustologiikka: asia olisi pitänyt sanoa suoraan, toki.
17.09.2011 klo 21.06 1
17.09.2011 klo 23.08 1
Kulttuurielitismistä itkeville voin vain sanoa että ainakin Turussa näytös oli loppuunmyyty viime viikolla. Tietenkin maahanmuuttokriittiset nettinörtit voivat jatkaa asiasta itkemistä ja Tarantinon tahtiin runkkailua, mutta suosittelisin opettelemaan elokuvien katsomista elokuvina ilman oman henkilökohtaisen ideologian ja moraliteetin kahleita.
Eipä minulla muuta.
18.09.2011 klo 16.18 1
Selittelyyn päähenkilön toimien ärsyttävyydestä voin vielä kommentoida, että harvallapa koskaan mitään täydellisiä ratkaisuja on asioihin, mutta ihmiset voivat siitä huolimatta pyrkiä tekemään parhaansa parhaaksi näkemällään tavalla.
"Kuvaston" ja kuvakulmien kritisoiminen tämän elokuvan kohdalla puolestaan jättää sanattomaksi. Vaikka kai Hitchcockin ja Eisensteininkin käyttämät kuvakulmat jotakuta ärsyttivät...
19.09.2011 klo 03.01 1
***
Elokuvakriitikïstä palkkion (?) saavan luulisi tuntevan edes vähän tämän taidemuodon historiaa ja nähneen esim. yhden Chaplin-tuotoksen jossa virkavalta edustaa aina kankeutta kylmyyttä ja byrokratiaa. Ja köyhät laitapuolenkulkijat huolehtivat inhimillisyyden soihdun liekin lepattamisesta.
On muuten eettisesti aika mielenkiintoista väittää Hommafoorumeja Ainoaksi Oikeksi Totuuden Todellisuudeksi jonka "tosiargumentit" sivuuttamalla kaikkien aikojen suomalaisohjaaja leimautuu tarinansa kautta "rikollisuuden paapojaksi". Taitaa "kriitikko" itse elää satumaailmassa ilman toivetta onnellisesta olotilasta lopputekstien alla...
19.09.2011 klo 08.24 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
19.09.2011 klo 10.57
Jaa no tuo ei silti tunnu kovinkaan hyvältä perustelulta puolelle tähdelle.
Eipä tietenkään. Tässä on vielä yksi yritys:
Kriitikko on kiinnostunut erikoisista tarinoista. Miksi? Kenties hän tahtoo laajentaa tajuntaansa ja oppia katsomaan asioita uusista näkökulmista. Kaurismäki ei ole kiinnostunut tarjoamaan uusia näkökulmia.
Kaurismäki on päättänyt puolustaa rikollista toimintaa. Hän on niin ihastunut päätökseensä, että hän kieltäytyy perustelemasta sitä. Miksi hänen pitäisi perustella! Hänhän on oikeassa!
Kaurismäki ei yritä edes esittää ihmistä ihmisenä ja tätä kautta herätellä katsojan sympatioita. Hänen maahanmuuttajahahmonsa on niin ontto ja epäuskottava - pahvia -, että katsojan on löydettävä itsestään yleisluontoista hyväntahtoisuutta, jotta hän on maahanmuuttajan puolella. Joku mainitsi Chaplinin. Chaplin jos kuka osaa herätellä sympatioita pienellä vaivalla. Kaurismäki on Antichaplin.
Kaurismäki saarnaa kuorolle. Kuoro koostuu tässä tapauksessa anarkisteista ja henkilöistä, jotka eivät ajattele asioita pidemmälle.
Kameratyöskentely oli äärettömän nerokasta
Mitä nerokasta on siinä, että ohjaaja tekee sen, minkä hän ja moni muu on tehnyt monta kertaa aiemmin? Sille on syy, miksei jokainen elokuva ole jäykkä ja epätodellisesti valaistu ja antiikkisella musiikilla höystetty. Syy ei ole se, että vain Kaurismäki tämän osaa. Syy on se, että tyyli ei useimpia tarinoita, kuten vuoteen 2007 sijoittuvaa maahanmuuttotarinaa oletuksena tue. Oletuksena. Kaurismäen tehtävä on olla nerokas ja todistaa olettama vääräksi. Hän ei sitä tee, kuten todettua. Moni kohtaus on "erikoinen" vain koska. Tämä on tarkoituksella teennäinen tyyli, joka luonnollisesti ampuu elokuvaa jalkaan, ellei sitä käytetä ajatuksella.
Tietenkin henkilö, joka uskoo olevansa sivistynyt, vaikka hän käyttää aikaansa vihapuheiden kirjoitteluun netissä, tuntee olevansa oikeassa, kun hän saa lisää juuri sitä, minkä hän hyväksi tunnistaa.
Myös monet, monet "objektiiviset" kriitikot harrastavat objektiivisuutta kangistumalla kaavoihin ja miettimällä arvostelukulttuuria: mille saa minkin arvosanan antaa. Kuten sanon aina, objektiivisuus on tieteeseen kuuluva käsite. Ei taiteeseen. Internet-kulttuurissa "objektiivisuus" on pikkupöyhkeiden ihmisten suosikkisana, jolla tarkoitetaan aina samaa asiaa: "mielipiteesi saattaa olla rehellinen, mutta se on väärä, koska oot vitun tyhmä".
Lukekaa vaikka Pussikaljaelokuvan arvostelu. Leffa kertoo kolmesta loiseläimestä, jotka ovat törmäyskurssilla virkavallan kanssa. En kutsunut elokuvaa sympaattiseksi ja uskottavaksi siksi, että päähenkilöt ovat valkoihoisia ja syntyperäisiä suomalaisia, vaan siksi, että elokuva on sympaattinen ja uskottava. Hommaforum-viittaukset voitte työntää objektiivisiin peräsuoliinne.
Tree of life ja Melancholia eivät jääneet arvostelematta, vaan näiden elokuvien arvostelua odotamme vielä tovin, koska kriitikko ei asu objektiivisten snobien suurissa kaupungeissa, jossa oletettavasti sijaitsevat ne piirit, joihin hän kuulemma pyrkii.
Taitaa "kriitikko" itse elää satumaailmassa ilman toivetta onnellisesta olotilasta lopputekstien alla...
Tiedän varmaksi, että tulen olemaan onnellinen lopputekstieni alla. Maltan tuskin odottaa.
19.09.2011 klo 14.35 1
Myös Kaurismäen nimittäminen antichapliniksi on aika yliampuvaa. On kyllä totta että jotkut miehen elokuvat kärsivät vähän etäisiksi jäävistä hahmoista, eikä Le havre olekaan emotionaalisesti miehen vahvimpia leffoja. Kuitenkin esimerkiksi Mies vailla menneisyyttä ja Kauas pilvet karkaavat ovat mielestäni koskettavia leffoja. Oletko nähnyt?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
19.09.2011 klo 15.41
tuomitset kaikki että Le Havren kehujat ajattelulakossa oleviksi, mikä tuntuu hyvin kohtuuttamalta kun ottaa huomioon että välillä täysin hömppäleffat maistuvat sinulle hyvin. Ja Le havre on, kuten itse sanoitkin: satu.
Tämä oli virhe, pahoittelut. Siksi mainitsin jo edellisessä viestissä, että Le Havren kehujat ovat ajattelulakossa tai anarkisteja. Se ei ole sama asia. Anarkistit ovat mielenkiintoisia - kunhan he innostuvat selittämään, miksi he ovat sitä mieltä kuin ovat, kuten olen yrittänyt painottaa.
Sadut ovat yksinkertaisia tarinoita, joiden sanoman on tarkoitus olla selkeä kuuntelijalle. Kyllä, Le Havre on satu. Satu anarkisteille. Jos olisin anarkisti, voisin viedä lapsen katsomaan Le Havrea. Miksipä en.
Elokuvia olen katsonut. Niistä joiden näkemisestä on aikaa, yritän olla sanomatta mitään käytännön syistä.
Kuka on nähnyt elokuvat Satree lek ja Der schweigende Stern? Vain minä? Tiesinhän, että vain minä tiedän, mitä sana elokuva tarkoittaa.
19.09.2011 klo 17.48 1
Ajattelulakko on tainnut mennä päälle enemminkin kriitikolle, joka vajoaa joka askeleella yrittäessään keksiä mitä sekavimpia puolusteluita harkitsemattomana provona antamalleen arvosanalleen.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
19.09.2011 klo 19.16
Ajattelulakko on tainnut mennä päälle enemminkin kriitikolle, joka vajoaa joka askeleella yrittäessään keksiä mitä sekavimpia puolusteluita harkitsemattomana provona antamalleen arvosanalleen.
Kriitikko, joka vastaa lukijoille, ja vieläpä useammin kuin kerran viikossa, totisesti on ajattelulakossa ja vajoaa koko ajan syvemmälle.
Olikohan se viime kevät, kun en ollut vähään aikaan vääntänyt mitään rautalangasta. Ilahtuneena löytämästäni harmoniasta oikein ihmettelin, miten kokenut kriitikko Drew McWeeny jaksoi jatkaa loputonta selittelyä, vaikka keskustelukumppani oli luultavimmin trolli tai rehellisesti ja lopullisesti vajaa.
Kirjoitan rehellisesti. Se on juttuni. Useimmat kritisoijat ovat väittäneet minua valehtelijaksi. Ohoh! Vihapuheiden kirjoittaja ei malta pysyä faktoissa, kuten siinä, että hän piti arvostelua sekavana, tai että hänen mielestään perusteluja oli laihanlaisesti - on tehtävä reikäpäisiä tulkintoja, on oltava ilkeä. Kun ihminen vihapuheisiin sortuu, hän alentaa itsensä. Asia loppuun käsitelty. Ei elokuvaohjaajakaan siihen vastaa, jos kriitikko tyyliin Peltonen satuilee.
Miksi onnistun unohtamaan tämän ennemmin tai myöhemmin? Kai siksi, että on kivaa vänkäillä mukana ja koettaa tylyttää tylyttäjiä. Ainoa ongelma onkin se, että keskeneräiset "projektit", kuten jopa keskustelut pyörivät tauotta päässäni. Tämä viesti onkin tarkemmin analysoituna standardienmukainen Peltosen päättelyviesti, jolla vedän itseni henkisesti pois farssista hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.
Sovitaan niin, että seuraavan kerran, kun joku esittää missä tahansa arvostelussa jotenkuten uskottavan syytöksen, jonka mahdollisuutta en osannut ennustaa jo arvostelua kirjoittaessani, vastaan siihen syytökseen, olipa siinä perää tai ei.
19.09.2011 klo 20.50 1
Vihapuheiden kirjoittaja ei malta pysyä faktoissa, kuten siinä, että hän piti arvostelua sekavana, tai että hänen mielestään perusteluja oli laihanlaisesti - on tehtävä reikäpäisiä tulkintoja, on oltava ilkeä.
Hmmm. En vihaa sinua ja mitä näitä arvosteluja olen yleensä kommentoimatta lukenut, olen useasti ollut kanssasi samaa mieltä tai ainakin ymmärtänyt perustelusi. Nyt kommentoin, koska arvostelussasi ja erityisesti arvosanassa oli vahva trollauksen maku ja myöhemmät selitykset vain vahvistivat näkemystä. Esitin arvailun kukkahattuilustasi ja siihen liittyen kysymyksen, johon et vastannut. Se on mielestäni ihan kiinnostava asia, mikäli elokuvia arvosteleva henkilö oikeasti on sitä mieltä, että "rikollisen toiminnan puolustelu" on hyvä syy tuomita elokuva. Casablanca ei tästä leikkurista selviäisi.
19.09.2011 klo 22.06 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
20.09.2011 klo 22.59
Poistin arvostelusta turhan lauseen, jossa vain tylytettiin.
Lisäsin raivokkaaseen luetteloon kohdan "sisällöttömässä mutta julistavassa"
Muokkasin muutaman sanan verran teknisen toteutuksen kuvailua, jotta ei jäisi tulkinnan varaa, mistä pidin ja mistä en.
Palautin arvosteluun Plan 9 From Outer Space -vertauksen. Se oli mielestäni "ylitseampuva", mutta on parempi että perustelut ovat "ylitseampuvia" kuin arvosana. Perustelut ovat toki rehellisiä.
Uusi mikseipä:
"mikseipä hän laittaisi sankareita toimimaan toisinaan jopa oman logiikkansa vastaisesti"
Uusi rautalankaselitys:
"Le Havre on moraaliton satu, joka käyttäytyy röyhkeästi kuin yleistä moraalia noudattavat sadut, joissa todetaan lapselle faktana ilman perusteluita vaikkapa, että 'paha saa palkkansa'."
Yhtäkään mielipidettä en vaihtanut toiseksi. En edes muokannut mielipiteitä. Seison niiden takana. Tahdon että ne ovat selkeät: palautteessa niitä kuvailtiin epäselviksi.
22.09.2011 klo 22.17 1
Ja tiesi uskottavaksi journalistiksi tai kriitikoksi on kyllä hyvin pitkä. Ihme, että olet edes päässyt tänne kirjoittelemaan tuolla asenteella, taidoilla ja tiedoilla.
Kannattanee pitäytyä vain purkkaleffojen "arvostelussa" jatkossa. Ja ehkä myös julkaista tekstit vain jossain omassa blogissa.
24.09.2011 klo 15.35 1
Näköjään olet tämän jälkeen taas keskittynyt lasten- ja mörköelokuviin, joille sitten tähtiä tuntuu mukavasti ropisevankin. Suutari pysyköön lestissään, vai miten sitä sanotaankaan...
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
26.09.2011 klo 14.28
Kutakuinkin yhtä naurettavaa on yrittää saada viimeinen sana, kun arvostelun kirjoittaja ja hänen sivustonsa ovat ainoita tahoja, joiden voidaan katsoa saavan hyötyä siitä, kun arvostelun klikkausmäärä kasvaa. Tämä viesti oli jo sen verran naurettava, että olisi naurettavaa jatkaa kritisoijan kritisoimista, kun voit tässä vaiheessa yksinkertaisesti todeta, että olet naurettava jätkä. Olisi naurettavaa itkeä, että yritit hyvää hyvyyttäsi antaa rakentavaa palautetta, kun palautteen saaja on selvästikin niin naurettava, ettei hän moista ymmärrä. Olenko nyt ensimmäistä kertaa oikeassa jossakin asiassa? Jos ette vastaa, niin tulkitsen olevani ja jos vastaatte, niin tiedän olevani.
Jos vilpittömästi pidät Le Havresta, tulet rakastamaan myös tätä videota:
http://www.youtube.com/watch?v=vzsvUMsqbi0&feature=player
27.09.2011 klo 12.14 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
28.09.2011 klo 03.25
Tätä ei jatketa. Kaikki viestit tämän viestin jälkeen tullaan poistamaan asialliset mukaanlaskien. Ymmärrän muutaman lukijan olevan sitä mieltä, ettei minulla ole oikeutta kirjoittaa edes tussilla rastia huussin seinään. Sitä ei tarvitse enää erikseen sanoa. Jos raivo ei hellitä, voit kirjoittaa viestin suoraan päätoimittajalle.
Yritin vääntää tämän leikiksi typeryyttäni. Jo siinä vaiheessa, kun "Halla-Aho_kuittaa" sävelsi ajatuksen, että tällä arvostelulla on jotakin tekemistä sen aggressiivisen ja täydellisen huumorintajuttoman vastakkainasettelun kanssa, joka jakaa koko Suomea median antaman kuvan mukaan, olisi pitänyt antaa jupinan kuihtua.
Se tuskin enää ketään kiinnostaa, miksi Le Havre minua niin suuresti ärsytti, mutta jos en jaa vielä yhtä vertausta, kirjoitan pian kolumnin ja sitten minulla on kaksi viestiketjua, joille pudistella päätä. Le Havre ei - minun mielestäni - harjoita nöyryyttä eikä perusteluja, vaan se julistaa, että asiat ovat näin, ja tämä "näin" tarkoittaa, että joku - tässä tapauksessa yhteiskuntajärjestys - on paha. Le Havre on kuin internet-keskustelija. Internet-keskustelija on aivan normaali ihminen, jonka ei tarvitse pelätä, että toinen puree tai myöhemmin kostaa. Le Havre muistutti minua siitä, miten syvästi ihmiset yksiulotteisia mielipiteitään ja täten myös vihaansa rakastavat. Lukijapalaute ei varsinaisesti saanut minua unohtamaan tätä, joten meillä on tässä runollinen kokonaisuus.
Kriitikko on solvaaja. Kriitikkoa itseään saa solvata. Kriitikon tehtävä ei ole vihata ihmisiä taiteen takana. Kenenkään tehtävä ei ole vihata ketään minkään muunkaan takana. Siksi tämä keskustelu on päättynyt.
04.10.2012 klo 17.48
Satuhan tämä on, mutta erittäin, erittäin huono sellainen. Viime vuosina näkemistäni elokuvista ainoastaan Prometheus yltää yhtä korkealle typeryydessään.