Näe Smurffit (The Smurfs) vessanpöntössä nyt, näe Maija Mehiläinen liimautuneena urinaaliin ensi vuonna ja näe kuinka Tohtori Sykerö kirjoittaa Seth Rogenille marihuanareseptin 2013. Vanhemmat ja pari muuta hörhöä äänestävät lompakoilla tällaisen kulttuurin puolesta. Kriitikko ei silti yllytä smurffiboikottiin, sillä filkka nousee vähintään pistesijalle kehitysvammaisten lastenleffojen olympialaisissa tänä vuonna. Pöntössä, johon smurffi dipataan, on vain vettä. 3D-versio tarjoaa syvyyttä enemmän kuin se riistää kirkkautta ja terävyyttä. Suomenkielistä dubbausta varten on palkattu yli kaksi henkilöä. Hömppäpätkä särkee sielun ja sydämen vain tosifaneilta.

Smurffit ovat ainoina elävinä olentoina ymmärtäneet oikein kommunismin. Värikkäässä sienikylässä onnellisina asustavat olennot on nimetty heidän ominaisuuksiensa mukaan, joten kaikki tietävät paikkansa ja tuntevat toisensa. Vaikka hyödyttömimmät smurffit on nimetty tyyliin Tohelo, tämä ei tarkoita, etteikö yhteisö pitäisi Tohelosta huolta ja jopa olisi valmis uhkarohkealle pelastusretkelle hänen vuokseen. Vaadin, että omaksumme yhteiskuntamuodon. Nimeni olkoon Ruikuttaja ja ruikuttaa lupaan 80 tuntia viikossa suullisesti ja kirjallisesti koskaan valittamatta, kunhan Lantavarvas toimittaa minulle porkkanoita ja pottuja.

Se pelastusretki on tarina. Kun paha velho Gargamel tunkeutuu kylään, Tohelo pakenee kiellettyyn luolaan ja imeytyy taikaporttiin. Leninsmurffi, Tatjanasmurffi, McSmurffi, Ärjysmurffi ja Smurffi.com hyppäävät perässä, joten niin hyppää velhokin. Valitettavasti konkkaronkka päätyy New Yorkiin. New Yorkissa on kallista kuvata elokuvia ja toki New York on vilkkaampi paikka kuin satumetsä, mutta sisäinen lapseni tunsi, että elokuvalta loppui budjetti kesken. Neil Patrick Harris, joka tunnetaan lähinnä siitä, että hän vilahtaa elokuvissa ja tv:ssä ja sanoo moi olen homo, näyttelee mainosmiestä ja tulevaa perheenisää. Smurffit sotkevat hänen kuvionsa, mutta tietenkin lopulta auttavat häntä ja hän heitä. Harris on sinänsä kelpo mies ankkuroimaan fantasian todellisuuteen, hänellä on se miellyttävä pohjavirne.

Mielenkiintoisena käänteenä myös Gargamel sekoittuu Harrisin kuvioihin. Gargamel jahtaa smurffeja, koska jo smurffin hiuksessa piilee huomattavia taikavoimia. Taikavoimat kiinnostavat Harrisin kosmetiikkafirmaa: Harrisin pomo lupaa Gargamelille maailman, eikä velho muuta haluakaan. Kommareita kiusaava psykopaatti diktaattori liittoutuu kapitalistien kanssa? Pah, sivujuoni yksinkertaisesti unohdetaan. Elokuva kestää vahingossa yli puolitoista tuntia, joten tietyssä vaiheessa Gargamelille vain annetaan pieni etulyöntiasema, jotta sotku saadaan pakettiin. Roolissa nähtävä Hank Azaria on maanmainio mies. Vaikka Azaria tunnetaan parhaiten Simpsonien ääninäyttelijänä, hänellä tuntuu olevan niin hauskaa, että dubatussakin häijyilyssä on viehätystä.

Kuivat aikuisten kuviot hidastavat ikävästi kelvollista riehuntaa. Takaa-ajo lelukaupassa varsinkin on sen verran vauhdikas ja sujuva sessio, että sitä äkisti hoksasi ihan jopa viihtyvänsä. Mieleen palautui vuoden vanha Noidan oppipoika, jossa myös sekoillaan ja loitsitaan jämäkän ammattitaitoisesti New Yorkissa. Noidan oppipoika tehtiin isommalla budjetilla, mutta vastapainoksi Smurffien käsikirjoittajat ovat kyvyttömiä vähemmän rasittavalla tavalla. Muutamien vitsien alatyylisyyttä ja piilomainontaa voidaan paheksua, mutta Smurffien isoin ongelma on epäonnistuminen vilpittömän sydämellisyyden tavoittelussa. Smurffit ovat liian lelumaisia kyetäkseen muuhun kuin komediaan.

Mauttomin juttu on jopa huvittava rakenteellisista syistä. Se on ok, kun Smurffiina selittää, etteivät smurffit ole Suursmurffin jälkikasvua, vaikka näin aiemmin vihjattiin. Se on ok, että flirttailevassa kohtauksessa Smurffiinan hamonen on vaarassa nousta korviin kuin Marilyn Monroella aikanaan. Se on jokseenkin hilpeää, että nämä ovat peräkkäisiä kohtauksia: tekijät paljastavat hoksanneensa, että smurffien touhut vaikuttavat sisäsiittoisilta ilman rautalankaselitystä. Heh. Pih.

Onneksi on Disney, joka omistaa läjäpäin sellaisia hahmoja kuin Tiku ja Taku, jotka Sonyn Smurffien ja 20th Century Foxin Alvinin ja pikkuoravien menestyksen jälkeen haukkaisivat kakkaa tai puhuisivat "pähkinöistään", ellei Disney pääsääntöisesti kunnioittaisi hahmojaan.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa