Kurt pelkää, mitä kemikaalitehtaalla tapahtuu, kun pomoksi nimitetään kokaiinia ja huoria harrastava, limainen, moraaliton Colin Farrell. Nick ei uskalla ottaa lopputiliä, kun ylimielinen, psykoottinen toimistopäällikkö Kevin Spacey vetelee hänen narujaan. Hammashoitaja Dale on epäreilusti tuomittu seksuaalirikoksesta, joten hän empii, antaako hänelle töitä kukaan muu, kuin kiimainen, todellisuudesta irtaantunut narttu Jennifer Aniston. Pojat päättävät tappaa - murhata - nirhata pomonsa! Ollakseen musta komedia, Kaameat pomot (Horrible Bosses) jää harmaaksi. Nyhverömiesten voimafantasia ei synkkyyttä kaipaa, mutta on huonompi homma, että päädyin kannustamaan psykopaatti-Spaceyta, kunnes hänestä tekemällä tehtiin roisto.

Kurt on maireampi, himokkaampi ja puoli kiloa pulskempi Nick. Nick ei ole mitään - mieleeni ei jäänyt mitään. Dalea haukutaan hamsteriksi. Ok. Sivuroolit tarjoavat rentoa lomailua karismaattisille tähdille. Murhakonsultti Motherfucker Jonesia tulkitseva Jamie Foxx koettaa jopa ajoittaa vitsit oikein, eli tehdä töitä. Nyhveröt ovat tyhmiä ja moraalittomia ja he toimivat impulsiivisesti kuin kaljoissaan. Silti paljoa ei tapahdu. Kuolemalla leikitään, mutta painopiste on siinä, miten noloa on epäonnistua, kun et tiedä mitä olet tekemässä. Siksi olisi kiva samaistua sankareihin.

Kaksi murhakeikkaa sulautuu näppärästi yhteen, kolmas ei. Kuten mainittua, kaksi murhaajaa ovat puoli-identtisiä kaksosia. Pomoja ja alaisia on kahden sijasta kolme kai siksi, että erilaiset pomot puhuttelevat erilaisia katsojia. Kuten Motherfuckerin palaverissa todetaan, murhajuoni on tuttu monista elokuvista, kuten Hitchcockin trilleristä Muukalaisia junassa: murhaajat sopivat tappavansa toistensa uhrit. Noin yksi kohtaus olisi pitänyt kirjoittaa uusiksi, jos murhaajia ja murhattavia olisi vain kaksi.

Kreisikomedian uskottavuus kohtaa arkisen komedian tunnelmat ja energian. Kun pojat pohtivat, pitäisikö heidän ottaa loparit, he tapaavat vanhan ystävänsä sekunnilleen oikealla hetkellä. Ystävä on työtön. Hän vaikuttaa pärjäilevän. Paitsi että: hän tarjoaa runkkauspalveluja sopuhintaan. Sankarit kysyvät, että vitsaileeko hän, kuten kysyy katsojakin. Tämä oli surkea vitsi. On hankalaa kuvitella, että tämä shokeeraisi muita, kuin niitä mymmeleitä, jotka nauroivat läpi Apinoiden planeetan synnyn, kun kävin katsomassa sen uudestaan. Paitsi vitsi, tämä oli myös juonenkäänne, sillä nyt työttömyyttä pelkäävät pojat janoavat verta. Se, että runkkari sanoo jotakin outoa, oli kristallinkirkkaasti nähtävissä etukäteen, kuten ovat kaikki vastaavat huipentumat.

Amerikkalaiset saivan luvan tehdä korkean ikärajan komedioita, kun Kauhea kankkunen ja kumppanit menestyivät. Arvaan, että käsikirjoittajilla on Kaameista pomoista kilttikin versio, mutta kun lupa tuli, tarinaan liimattiin kokaiinia ja voi ei, kiroilua. Suomalainen ikäraja 13 tuli yksittäisistä väkivaltakohtauksista ja huume- ja seksiviitteistä. Viite on hyvä sana. Kaameat pomot viittaa asioihin, jotka ovat hauskoja tai viihdyttäviä synkällä tai tavallisella tavalla. Anistonin hahmo on yksiulotteinen vilautteleva nymfomaani, joka kuitenkaan ei edes vilauta. Jason Segel heilutteli jortikkaa Forgetting Sarah Marshallissa vain hymyjen tähden – ota Aniston oppia, jos tahdot provosoida, huulet suppuun vaan. Jos Saatanan alter ego Spacey näyttelee psykopaattia, hänen pitäisi kieroilla helvetillisesti. Jos Farrellin käsketään sikailla, tämä on hyvä idea, mutta Farrellia pitäisi semmoisella kameralla kuvatakin mieluiten yli minuutin ajan. Haukotus.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa