Toxic Holocaust: Conjure and Command
Joel Grindin Toxic Holocaust jatkaa ilkeän thrashrynkytyksen parissa, tosin punkimpi ulosanti on saanut tehdä tilaa kuivemmalle ja reilummin peruskaavaa seuraavalle rässiväännölle. Conjure and Command eroaa albumina myös siinä, että levyllä soittaa oikea bändi - aikaisemmin Joel Grind on hoitanut suurinpiirtein koko soittopuolen omin avuin. Kiekko pursuaa maittavia rässiriffejä mutta punkimman suunnan köyhtyminen aiheuttaa veren vähyyttä. Esimerkkinä vaikka junnaava Slayerin Season In The Abyss -henkinen I'm The Disease, joka houkuttelee esiin haukotusrefleksejä.
Kiekon avaava kiireinen Slayer-henkinen Judgment Awaits You on pelkkää timanttia. Samaa voi sanoa kiekon loppupuolella kuultavista Revelations ja Sound The Charge -sivalluksista. Viisuissa on selvästi enemmän likaista särmää ja punkkia. In The Depths (Of Your Mind) lienee albumin räkäisin runttaus, ripaus corea kyytipojaksi niin jopas kulkee! Bitch-nimistä viisuakaan ei voi väittää heikoksi, vaikka riffittely jää hieman pyörimään ympyrää. Exodus ja Sodom -fiilareita jakelee myös Nowhere To Run ja Red Winter, jotka etenevät hieman vähemmällä kiireellä.
Toxic Holocaust kelpaa varmasti perinteisen rässimenon ystävälle. Kokoonpanon vanhempia levyjä fanittaneille albumi saattaa olla pienoinen pettymys. Muutama vähemmän kierroksia ottava rässijuna puskee ja ryskii mutta eron huomaa selvästi, kun kierroksia lisätään ja irvistys paljastaa kulmahampaat. Bändi ansaitsee kuitenkin kiitosta mehevästä ja muistoja tuovasta (perinteisestä) thrash metal -soundista.
Kiekon avaava kiireinen Slayer-henkinen Judgment Awaits You on pelkkää timanttia. Samaa voi sanoa kiekon loppupuolella kuultavista Revelations ja Sound The Charge -sivalluksista. Viisuissa on selvästi enemmän likaista särmää ja punkkia. In The Depths (Of Your Mind) lienee albumin räkäisin runttaus, ripaus corea kyytipojaksi niin jopas kulkee! Bitch-nimistä viisuakaan ei voi väittää heikoksi, vaikka riffittely jää hieman pyörimään ympyrää. Exodus ja Sodom -fiilareita jakelee myös Nowhere To Run ja Red Winter, jotka etenevät hieman vähemmällä kiireellä.
Toxic Holocaust kelpaa varmasti perinteisen rässimenon ystävälle. Kokoonpanon vanhempia levyjä fanittaneille albumi saattaa olla pienoinen pettymys. Muutama vähemmän kierroksia ottava rässijuna puskee ja ryskii mutta eron huomaa selvästi, kun kierroksia lisätään ja irvistys paljastaa kulmahampaat. Bändi ansaitsee kuitenkin kiitosta mehevästä ja muistoja tuovasta (perinteisestä) thrash metal -soundista.
Keskustelut (1 viestiä)
01.09.2011 klo 13.38
Jännä, että täällä arvioidaan näinkin ug-bändien levyjä, mutta esim. kaupallisesti tärkeä In Flamesin uusi levy jätetty kokonaan arvioimatta. Ei sillä, ei se minua kiinnosta mitä se täällä saa, kunhan huomautan että sellainenkin on ilmestynyt. Ei täällä kai mitään ug-piirejä koiteta tavoitella?