Taiwanilainen Chthonic jätti edellisellä albumillaan taakseen tiukimmat Cradle Of Filth -vertaukset. Bändin itämaisen perinnemusiikin elementeillä koristeltu sinfoninen musta metalli otti selkeämmin suuntaa kuolonmetallin suuntaan. Takasago Army jatkaa kyseistä suuntausta, tuskin Cradle Of Filth -viittauksia tarvitsee enää paljoakaan viljellä. Sinfonista metallia, kyllä, parhaimmillaan huudatetaan kuin soturimetallin korskeimmilla kiekoilla Turisas johtotähtenä. Chthonic on kuitenkin selvästi tunnistettavissa kaksikielisen paikallisen kielisoittimen erhun/henan ansiosta. Ulkoiselta olemukseltaan bändi vaikuttaa edelleen J-rock ja visual kei -orkesterilta mutta kuuntelukokemus paljastaa bändin melodiseksi äärimetalliksi.

Takasago Army kertoo tarinaa taiwanilaisista sotilaista, jotka rekrytoitiin Toisen maailmansodan aikana paikallisista kylistä Japanin sotavoimien käyttöön. Takasagon vapaaehtoiset tunnettiin erityisesti kyvykkäinä taistelijoina ja viidakossa selviytymisen jaloista taidoista. Miehen olivat pelottomia ja tulivat vähällä toimeen - täydellisiä sotureita.

Tarinalla ei levyn kuuntelun suhteen ole suurtakaan merkitystä, tiukasti muriseva melodinen deathvyöry imee tarinasta kuitenkin rinta rottingilla paistattelevaa soturiuhoa. Chthonicin vahvuus löytyy perinnesoittimien ja tummana vellovan orkesteripauhun yhdistämisessä. Albumi ei jää historiaan tajuttoman laadukkaiden viisujen ansiosta mutta kokonaisuus toimii maukkaasti. Naisvokaalia, tai oikeastaan huutoa, kuullaan säästeliäästi mutta päävokalisti Freddy hoitaa huutolaulun maittavasti.

Chthonic lyö tiskiin viriilin ja innostuneella otteella sorvatun melodisen black/death metallin ulostuksen. Sinfoninen kuorrutus antaa vahvan yleisleiman mutta olisi väärin väittää bändiä itämaiseksi Dimmu Borgiriksi. Bändissä on kuitenkin vahva perinnemusiikin tausta ja sankarimetallin ääriviivoja tarkastellaan useassa biisissä. Viisumateriaali ei nosta kuitenkaan albumia ykkösluokan metalliaktien luokkaan. Paikoin vauhti tuntuu itsetarkoitukselliselta kaahaamiselta ja muutenkin biisit joutuvat palvelemaan ehkä turhankin tiukasti konseptialbumin vaatimuksia. Chthonic on kuitenkin virkistävä poikkeus oman genrensä synkistelijöiden joukossa.