Chuck Norris ja DWAYNE JOHNSON tappelivat. Otettuaan lyöntejä kasvoihin puoli tuntia huvin vuoksi, Johnson voitti taistelun nostamalla kulmakarvaa. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Norris tuoksui yhä Johnsonin hieltä synnyttäessään terveet kolmoistytöt. Hän vaihtoi nimensä Nancyksi.

Faster on toimintatrilleri, jonka tilasimme, kun Johnson myi takapuolta sellaisille ihanille kimallusleffoille kuin Hammaskeiju ja Kilpajuoksu taikavuorelle. Johnson tulkitsee pysäyttämätöntä voimaa, "ajomiestä", joka vankilasta päästyään lähtee petturijahtiin. Kaksi miestä asettuu tielle hidasteiksi. Billy Bob Thornton on narkomaani kyttä, joka yllättäen on jäämässä eläkkeelle. Oliver Jackson-Cohen on palkkamurhaaja, joka ei kestä ajatusta itseään tehokkaammasta tappajasta. Koska Johnson ei ole aikoihin toiminut miehen töissä, Fasterin budjetti on sama, kuin karismaattisen toimintatähden pelkän palkkion pitäisi olla. Räjähdyksien puutetta paikkaavat hahmot, joista useilla on jopa kaksi ulottuvuutta. Ohjaaja George Tillman, Jr. ei ole Tarantino eikä Coenin veljes, mutta ehkä hän tahtoisi olla.

Ajomies on koston enkeli puolivirallisesti. Hän ajautui rikoksen polulle hyvää hyvyyttään. Hänet petettiin, mutta hän selviytyi mahdottomasta. Nyt hän on kone, joka päättää elämiä ilottomasti. Toimintakohtaukset ovat lyhyitä, mutta tehokkaita, eivätkä vähiten siksi, että kuolemiseen panostetaan. Monet tyypit ehtivät ymmärtää viikatteen heilahtavan. Mitä paha mies sanoo kuolemanenkelin nähdessään? Se riippuu siitä, onko hän psykopaatti, sosiopaatti vai harhautunut. Ollakseen yksinkertainen kostojännäri, jossa macho tekee vahinkoa lyhyellä mutta paksulla tykillä, Faster on melko henkevä pläjäys. Kristinusko on esillä yhtä usein kuin kanuuna.

Poliisissa ja palkkamurhaajassa on enemmän ituja kuin aluksi vaikuttaa. Aina epäilyttävä Thornton tekee thorntonit epäkelpona kyttänä, joka on kenties ollut sellainen liian kauan, sillä hänestä löytyy rehtiä nöyryyttäkin. Hän ihan oikeasti tahtoisi olla taas osa poikansa ja ex-vaimonsa elämää. Murhaaja on hahmoista sarjakuvamaisin. Hän on älykäs ja narsistinen joogaava nättipoika. Hän ei ole tyytyväinen, ellei hän ole paras, mutta hän turhautuu, jos hän on. Hänelläkin on parisuhde huollettavana.

Monet klassikot ovat vastaavista palikoista kasattuja - tai ihan samoista palikoista. Faster on lainaa, kierrätystä. Hyvät, pahat ja rumat palautuu mieleen useammasta syystä jo ennen, kuin maineikasta tunnaria käytetään kännykän soittoäänenä. Kunnianhimolla Fasteria ei ole pilattu, mustavalkoista perusmöykkäämistä vain hieman väritetään. Sitä pysyy varpaillaan, kun tarkoituksella huvittavat piirroshahmot öykkäröivät, ja kuitenkin joku tunteilee asiallisen elokuvamaisesti, jopa liikuttavasti. Asioita on meneillään, joten loppuratkaisu on käytännössä se, että osa kaikesta oli vain hämäystä - mutta entäs sitten. Jos et tahdo, että hahmoista jokainen räjähtää komeasti, tuomitse toimintaleffa onnistumiseksi.

Ehyt ilme, kiihkeät sekunnit, tavallista reippahasti rapeampi ääniraita, puolimykän suorituksen tekevän Johnsonin pallit ja silmät, ja se, ettei kostoa klorifioida, tekevät Fasterista kelpo viihdettä. Toimintatähden uralla Johnson on mies parhaassa iässä: vaikka hän aloittaisi vasta huomenna, hän ehtii tehdä legendaarisen uran, mikäli hän löytää oman rockynsa ja terminaattorinsa. En tiedä, mitä Johnson tahtoo tehdä, mutta agentilleen hänen pitäisi antaa potkut. Tulevat teokset kuten Journey 2: The Mysterious Island ja G.I. Joe: Cobra Strikes huomioiden Johnson on esiintynyt pian kymmenessä jatko-osassa sarjoissa, joiden ensimmäisissä osissa häntä ei nähty. Sonnien sonni tarvitsee oman laitumen.