Kauhea kankkunen 2 (The Hangover: Part II) ei ole "painajaismainen musta komedia", vaan painajainen. Jos selviät katastrofista, niin kenties Thaimaan reissulla salmonellaa sairastaessasi näet hikisen, loputtoman unen, jossa lähes täsmälleen sama koettelemus toistuu ripulilla lantrattuna. Jatko-osat ovat yleensä rehellisesti huonoja. Kerran toiminut vitsi yritetään vääntää uuteen muotoon: Austin Powersin Tohtori Paha vaati miljoonaa dollaria tulevaisuudessa (heh) ja sataa miljardia menneisyydessä (meh). Kakkoskankkunen ei jatka edeltäjänsä Pikku-Kalle-vitsejä, vaan ensin viittaa niihin ja sitten naamioi ne Pikku-Pekka-vitseiksi.

Stu menee naimisiin thaimaalaisen kanssa. Hän ei tahdo häihin hullua partakääpiötä Alania, joka huumasi viimeksi polttariporukan. Mutta ihan sama. Stu, Alan ja Phil heräävät Bangkokista muistinsa menettäneinä. Kateissa on nyt morsiamen pikkuveli. Vaikka jätkää etsitään sieltä mistä edellinen löytyi, häntä täytyy etsiä muualtakin, ennen kuin näemme saman loppuratkaisun kuin viimeksi. Vauvan sijaan porukan on huolehdittava apinasta. Tuttu alaston aasialainen näyttää jälleen penistään ja hän on taas sotkenut sankarit gangstereiden kuvioihin. Las Vegas -klisee oli se, että kovasti bilettänyt mies huomaa olevansa naimisissa. Mikä on Bangkok-klisee? Jos sen tiedät, Kauhea kankkunen 2 tuskin kulmakarvaasi nostaa.

Onko Joe Pesci joskus hakannut Zach Galifianakisin näköisen tyypin, vai fantasioinko vain? Gali-jne on hyödytön koeputkieläin. Zach saattaa olla hyvä ihminen, se on vain kriitikon analyysi taiteilijasta, ettei hänessä ole kelvollista solua. Gali ei tietenkään yritäkään liikutella naamaansa, koska hänellä ei naamaa ole: on risukkoa, jonka takaa kuuluu teennäistä narinaa. Käsikirjoituksessa on toki vikaa, sillä Bradley Cooper profiloitui nilkiksi, ennen kuin hän näytti taitonsa vastaavissa "cooleissa" rooleissa. Hauskan Ed Helmsin hahmo on päähenkilö syystä. Nörtti-Stu reagoi tapahtumiin. Häntä harmittaa, häntä nöyryytetään, hänellä on elämä pelissä. Parta-Alan on henkisesti Marsissa. Cool-Phil ei edes ole todellinen, hän on Tyler Durden tai Ferris Bueller, mies joka Stu tahtoisi olla.

Thaimaassa ollaan maisemien tähden. Kieli tai kulttuuri eivät tapahtumiin vaikuta. Toki pojat vierailevat munkkiluostarissa, mutta tuskin niissä turisteja oikeasti hakataan. Gangsterit ovat muista maista kotoisin. Vain penis-aasialainen sitoo järjettömät käänteet yhteen. Huipentumat lässähtävät, joten väliäkö sillä, miten päämäärättömästi niitä rakennetaan. Vähintään kahdessa selkeästi improvisoidussa kohtauksessa näyttelijät eivät pysy rooleissaan: he ovat vain pitämässä hauskaa kuin suomalaiset koomikot 80- ja 90-luvun työmatkalomilla. Cooperilla varsinkin on vaikeuksia muistaa, että hänellä on kankkunen tai muuta hätää.

Ensimmäinen osa oli hitusen mielikuvitukseton ja kömpelö ja tylsä ja ilkeä, mutta katsomiskelpoinen: Rob Schneiderin komediat haastettiin asiallisesti. Maailma ylisti Kankkusta ja kehräsi sille kultaa. Ensimmäisen todellisen luottamuslauseen saatuaan lahjakkaat taiteilijat yrittävät entistä kovemmin! Kun tusinamaakari tienaa 450 miljoonaa, tietenkin hän yrittää täsmälleen samaa temppua, kun muutakin on yritetty ja sillä pelleilyllä ei kartanoita osteltu. Kauhea kankkunen 2 on sitä, mitä kerjättiin.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa