"Uusi vuosikymmen, uudet säännöt". Sidney (Neve Campbell) on nykyään kamppailuistaan satuileva kirjailija, eikä esimerkiksi erakko, jonka on kehityttävä hahmona. Yllättäen uusi murhaaja lähtee teinijahtiin. Yllättäen sheriffi Dewey (David Arquette) ja toinen nykyinen kirjailija Gale (Courteney Cox) tutkivat murhia. Mikä on uutta? Tätä kysyvät hahmotkin, mutta kukaan ei vastaa. Scream 4 on vahvasti 90-lukulainen sarjapuukotus, joka imitoi edeltäjiään ymmärtämättä, mikä niissä kutkutti.

Scream-trilogia oli jännittävää parodiaa. Iva ja kauhu löysivät tasapainon: vaikka sankari mm. tiesi, että on typerää paeta murhaajaa yläkertaan kauhufilmissä, puukon viuhuessa rappuset oli ravattava. Se on melkein loogista, että joka osassa uusi psykopaatti vetää naamion ylle, sillä tässä universumissa kaikki tuntevat Stab-elokuvat, jotka kertovat alkuperäisistä tapahtumista. Jos ensimmäiset osat ivasivat muita elokuvia, kolmonen virnuili melko vahvasti itselleen. Liika näppäryys johti etäiseen tunnelmaan: kenties ilmassa oli kyllästymisen merkkejä. Scream 4 jatkaa tästä. Kauhukulttuuria mukamas kommentoivat käsikirjoittajat eivät ole tainneet katsoa uutta kamaa sitten 80-luvun. Scream 4 työntää päänsä takapuoleensa ja pitää hauskaa yksinään itsensä kustannuksella.

Sarjan uusin havainto: homot eivät kuole kauhuleffoissa! Mistä lähtien homoja on kauhuleffoissa edes esiintynyt, meinaan että säännönmukaisesti ja näkyvästi? Se lausutaan kaksi kertaa ilman nörttienergiaa, että Saw-sarjassa on hienoja tappoja, mutta hahmot ovat onttoja. Tämä ihmeellinen sisäpiiritieto on vaatinut kirjoittajilta kenties jopa visiitin nettifoorumille. Ja kannattaako tämmöistä ääneen sanoa, kun teos itse tyrii kummallakin osastolla? Murhaaja puukottaa yhä, ja vain puukottaa. Äänitehosteet ovat tasoa HÄPS SÄIKÄHDÄ. Kauhupuoli oli tässä. Tappajaa ei edes oteta vakavasti. Uudet teinit hekottelevat ja suunnittelevat katsovansa putkeen kaikki Stabit. Emme tutustu heihin rytmikkäästi, vaan vasta kun Deweylle on leivottu pullaa ja muut veteraanit ovat hetkensä saaneet, keskittyy kamera heihin, jotka ovat pääasiallisia epäiltyjä ja uhreja.

Scream 4 ei "kerro tarinaa". Tarina on olemassa, mutta vasta loppusaarnassa väännetään rautalangasta, mitä elokuva yritti olla. Elokuva on tyhjäkäyntiä. Turha arvailla, kuka on syyllinen: se on arvottua, ovatko ilkeät kulmakarvat ja Suspirian fanittaminen hämäystä vai vinkkejä. Aloituskohtaus on erikoinen jopa osaan 3 verrattuna, mutta kun sillä on uskottavuuden rippeetkin tuhottu, mielikuvitus kuolee. Tusinan kertaa vaistosin, että kohtaus etenee niin kliseisesti, että kohta tapahtuu jotakin näppärää, hassua tai julmaa. Väärin arvattu.

Kidutuspornoa, 3D:n uutta tulemista, Paranormal Activitya, Twilightia ja sen vastareaktioita, Scary Movie -ilmiötä (Scary Movie on parodian parodia), tai yleensäkään mitään tuoreen tapaistakaan ei käsitellä. Saw IV ja Final Destination mainitaan. Tunnetuimmat uudet versiot kauhufilmeistä kirjaimellisesti luetellaan. Murhaajaa motivoi vanhan toisto, mikä on aikamme ilmiö, mutta niinhän se on ennenkin motivoinut hieman eri tavoilla. Eräs hahmo lähettää jatkuvasti suoraa videota nettiin... Scream ei ole sellainen parodia, joka lähtee matkimaan muodikasta heiluvan kameran kauhua, mutta mitä tekijät oikein meinaavat? Tuossakin se selvästi on: tilaisuus tehdä tai sanoa edes jotakin. Edes sellaista repliikkiä ei kuulla, että "kuvaan kaikkee, koska [Rec] on mun suosikkiraina". Aloituskohtaus vahvistaa, että Scream 4 on parodia. Murhaajan monologi selittää, mikä oli aihe. Tässä välissä koetaan vanhoja vitsejä ilman viimeisiä lauseita. Olipa kerran suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen.

Saw IV nostaa pulssia ansoilla ja hulluilla juonenkäänteillä. A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master viihdyttää painajaisilla. The Final Destination esittää onnettomuutensa nyt 3D:nä. Wishmaster 4: The Prophecy Fulfilled piristää asetelmaa toiveita kierosti täyttävästä pirusta uudella idealla: mitäpä, jos toivot, että paholainen aidosti rakastaa sinua? Elokuvassa Halloween 4: The Return of Michael Myers osan verran taukoa pitänyt tappokone palaa entistä kornimpana. Friday the 13th: The Final Chapter esittelee tissejä ja ihan uusia tappoja. The Texas Chainsaw Massacre: The Next Generation on niin kädetön filmi, että sillä on jo arvoa kuriositeettina. Vain Scream 4 on hyödytön! Viihdearvo: nolla.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa