Yksi tapa erotella normaalit ihmiset, pilvilinnojen rakentelijat ja meidät ylianalyyttiset hikeentyjät toisistamme on laittaa kaikki katsomaan Mr. Nobody.

Kuka muistaa romanttisen komedian Sliding Doors? Se sijoittui kahteen vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Elokuva näytti, miten erilaista elämä voi olla, kun vain yksi asia muuttuu.

118-kesäinen Nemo Nobody (Jared Leto) muistelee elämäänsä samalla tyylillä. Hän on viimeinen kuolevainen tekopirteässä tulevaisuudessa, jossa kuolemattomat ihmiset seuraavat häntä tosi-tv:stä. Nuorena miehenä Nemo rakasti naista (Diane Kruger). Tai toista naista (Sarah Polley). Vai naiko hän naisen (Linh Dan Pham), jota hän ei todella rakastanut? Nemo muistaa kuolleensakin jo useampaan kertaan. Toisinaan Nemo muisteloiden sisällä ihmettelee, että meininki on vähän outoa. Toisinaan, kun hän ei tykkää kokemastaan, hän palaa tekemään erilaisen päätöksen, mikä johtaa uuteen todellisuuteen.

Poimitaan informaatiota sieltä täältä. Eräs unimainen hetki hourii, että ihmiset tietävät tulevaisuutensa ennen syntymäänsä. Teini-ikäinen Nemo väittää näkevänsä joskus tulevaisuuteen. Nemolla on aina ollut ongelmia tehdä valintoja. Tarina palaa toistuvasti juna-asemalle, jossa yhdeksänvuotiaan Nemon oli tehtävä yksi elämänsä ratkaisevista päätöksistä: lähteekö hän isän vai äidin matkaan?

Nemo on jollain tapaa irti ajasta. Tämä nähdäkseni vahvistetaan loogisilla, nokkelilla ja liikuttavilla käänteillä. Jos mies kykenee liikkumaan ajassa, tietenkin hän kokeilee useita kohtaloita: sci-fiharrastajat nyökyttelevät. Eivät kuviot muutoinkaan järjettömän erikoisia ole. Mr. Nobody on romanttinen ihmissuhdedraama. Jos ajasta ja ulottuvuuksista luennoidaankin, osa asiasta esitään herttaisesti lapsen näkökulmasta. Sanoma on hyvin selkeä: elämä on laiffia. Pienetkin päätöksemme ovat tärkeitä, mutta kaikki ei ole käsissämme. Kuvakerronta on kaunista ja mielikuvituksellista, ideoita ja toteutusta voidaan verrata vaikka Michel Gondryn ohjauksiin. Eläköön! Eläköön! Eläköön?

Yhtälöön jäi pari pulmaa. Elokuva kertoo vanhuksesta, joka muistelee vaihtoehtoisia menneisyyksiä... Osa muistoista on ehtaa harhaa. Olisiko se tulkinta sittenkin parempi, että Nemo on koko elämänsä pelännyt valintoja ja täten myös elämää? Ehkä häntä harmittaa, ettei hän puhunut kauniille tytölle aikanaan, joten vanhuksena hän fantasioi tapailleensa tyttöä ja tehneensä paljon muuta? Ihminen on kokemuksiensa summa, vai mitä? Ja elokuvan nimi on Mr. Nobody: herra ei-kukaan. Teoriasta voitaisiin puhua pidempäänkin, mutta tosiasiassa siinä on vielä enemmän aukkoja kuin edellisessä. Sopii ihmetellä myös, mitä merkitystä on yksityiskohdilla, kuten esimerkiksi sillä, että tulevaisuudessa ihmiset ovat kuolemattomia aseksuaaleja. Jotakin? Ei mitään? Mr. Nobody on melkoista tajunnan virtaa.

Yksi tapa yrittää ymmärtää on avata tekijän pää. Kolmas teoria: Mr. Nobody on terapiaa ohjaaja-kirjoittaja Jaco Van Dormaelille. Eräässä todellisuudessa Nemo kirjoittaa tieteisromaania, jossa matkataan Marsiin. Vanha Nemo siis muistelee, kuinka yksi vaihtoehtoisista nuorista Nemoista fantasioi, kuinka Nemon näköinen henkilö tepastelee Marsissa. Nemosta on moneksi! Kuka on oikea Nemo? Mikä on Nemo? Kovasti hän vaikuttaa kirjoittajalta yleisestikin ottaen. On kirjoittajia, jotka kirjoittavat sitä, mikä on jo kirjoitettu: useimmat elokuvat ja romaanit ja kaikki ovat fanifiktiota. Sitten on kirjoittajia, joiden päässä kuhisee kuin muurahaiskeossa. Van Dormaelin kuhinan aistii. Elokuva on alusta loppuun täynnä ideoita: loistavia ja asiallisesti rakennettuja ideoita, sekä ideoita, jotka varmasti ovat täysin loogisia idean isälle. Se ei olisi ennenkuulumatonta, jos tarinoillaan itseään intohimoisesti analysoiva ja ilmaiseva kirjoittaja olisi hieman hukassa identiteettinsä kanssa. Ehkä Nemo on kirjoittajansa kuva.

"Kaikki nuo sielut, ja silti sinulla ei ole yhtä omaa. Säälin sinua, velho."
- Mortal Kombat

"Mahtavaa kosmista voimaa! Ja yksiö ilman mukavuuksia."
- Aladdin

Mr. Nobody on Richard Kellyn mielenkiintoisen epäonnistumisen Southland Tales yläpuolella (arvostelu) ja yhtä selvästi Charlie Kaufmanin mestariteoksen Synecdoche, New York alapuolella (arvostelu). On omanlaisensa nautinto analysoida näitä sekametelisoppia, jotka toimivat rautaisella, mutta aivan omalla logiikallaan. Kuva ja ääni, sekä teemojen elämä ja rakkaus tunnelataus kenties ovat rennoille katsojille ne suurimmat ilot.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa