Vuosi elämästä. Lausu sanat ääneen. Maistele merkitystä. Ihminen - olet vanha, ellet aisti, mikä merkitys vuodella on! Karkeasti summailtuna kypsyt ihmiseksi kymmenvuotiaana, alat märäntyä 80-vuotiaana ja muusta et paljoa muista, joten vuosi elämästä on enemmän kuin 1,4% koko elämästäsi. Jos vuoden aikana ei muuta tapahdu, kuin että saat pakit, lihot viisi kiloa ja riitaannut ja teet sovinnon ystäväsi kanssa, niin samaan meininkiin hupenee hyvinkin helposti 10, 20 tai 50 prosenttia koko elämästäsi. Anna asioille merkitystä! Sinä kykenet siihen! Minäkin kykenin muuttamaan motivointipuheeksi arvostelun elokuvasta, jossa ei tapahdu yhtään mitään!

Vuosi elämästä (Another Year) on hillitty ihmissuhdedraama, joka rakentuu onnellisen pariskunnan ympärille. Herra Jim Broadbent ja rouva Ruth Green ovat herttaisia harmaahapsia. Eivät he ehdi tässä todellisuudessa niin pahasti rupsahtaa, etteikö rakkaus roihuaisi. Vuosi tässä suhteessa on hyvä vuosi. Jonkinmoiseksi päähenkilöksi profiloituu rouvan työkaveri Lesley Manville. Keski-ikäisellä hösöttäjällä on takana muutamat epäonniset romanssit. Miehelle ja ystäville on kova tarve. Yhä näyttävällä naisella on peruuttamattomat luonnevirheensä. Unelmien prinssiä hän ei odota, vaan hän vähintään silmäilee jokaista kaksilahkeista, joka saattaa jonkinlaisessa puutteessa olla. Jos rakkautta vähän löydetäänkin, olennaisempaa on se, kuinka vaisuin tuloksin epätoivoiset ihmiset kepillä jäätä kokeilevat.

Jotkut ovat mukavia meidän muidenkin edestä. Broadbentin ja Greenin hahmoissa ei mitään erikoista ole, mutta voisimme viettää kaksi tuntia vähemmänkin charmantissa seurassa. Jutustelu on luontevaa ja kaikki hahmot, joita esitellään lisää vielä loppupuolellakin, kokonaisia ja uskottavia. Koin tylsäksi ainoastaan vaiheen, jossa hösöttäjä tutustuu tuppisuiseen papparaiseen, jonka vähittäinen lämpeneminen on puuduttavan vähittäistä ajatellen sitä, mitä sessio kokonaisuudelle merkitsee. Kehtaisinko kuvata hidastelua kikkailuksi, kun elokuva yleisesti ottaen on rehti ja kohtelias kuvaus arkisesta elämästä? Ei ole kohteliasta heittäytyä taiteelliseksi. Se on uhkarohkeaa.

Viiniä tankataan tauotta. Turvonnut perhetuttu imuroi muonaa hikoillen kuin sika. Pariskunnan pojasta on vaarassa tulla vanhapoika. Elämissään onnistuneet sankarit koettavat sanasella ravistella lähimmäisiä, mutta... Elämä on laiffia. Uskoakseni elokuva sanoo olennaisimman jo alkumetreillä. Vaikka apua tarjotaan, muuan syvästi masentunut rouva ei näe tietä ulos tilanteesta, jota ei tarkemmin määritellä. Tarttis vaihtaa tyyliä, ennen kuin tähän pisteeseen päädytään? Yhtä kaikki, oma motivaatiopuheeni oli huomattavasti positiivisempi elämys, kuin leppoisa mutta surumielinen leffa, jossa toiset on luotu onnellisiksi ja toiset voivat yrittää taistella.

Aiheet syntymä, rakastuminen ja kuolema esitetään tässä järjestyksessä, joten neropatti keksii tämän olevan elokuva elämästä. Totisesti tämä voitaisiin esittää vaikka klingoneille, jos heille olisi tarpeen dokumentoida, minkälaista elämä on täälläpäin. Ehkä he osaisivat kertoa, mitä onnettomien pitäisi tehdä. Tylytin armotta ohjaaja-kirjoittaja Mike Leighin edellistä työtä Happy-Go-Lucky (arvostelu), joka lähinnä esitteli jännät hahmonsa. Tällä kertaa hahmoilla, tapahtumilla ja niiden puutteella on selkeää merkitystä elokuvan sisäisessä maailmassa, vaikkeivät hahmot juurikaan kehity, mitä tarinoilta yleensä vaaditaan. Vuosi elämästä on varsin sympaattinen draama "loppuun saakka mietityillä hahmoilla". Varmimmin leffa kiehtoo ihmisiä, jotka tykkäävät käydä ohjatuilla kiertoajeluilla kotikaupungissaan.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa