Romanttista komediaa pukee tietty särmikkyys... Filmivanhuksista välittyy ajan kutina, joten se saattaa yhä olla selvää, kuinka leffa aikanaan rikkoi tabuja: skandaalia ei tarvitse aiheuttaa, mutta aina on pikkupikku juttuja, jotka eivät ole arkipäivän puheenaiheita. Mietinpä, olisiko aika kypsä romanttiselle komedialle, jossa toinen osapuoli on perusterve perseeseen panija ja toinen eriskummallinen impi, joka tahtoo rakastella vasta hääyönä. Tietenkin he rakastaisivat toisiaan suuresti. Se kuitenkin olisi munanheiluttajalle aito, rehellinen ongelma, ettei koeajelu ole mahdollinen. Voi pojat, kyllä aikamme yleisö ihmettelisi.

Näin ystävien kesken (No Strings Attached) on taas yksi hömppäkomedia kaveruksista, jotka lupaavat harrastaa seksiä ilman tunteita. Natalie Portman ei ole seonnut, hän on mukana näyttelemässä. Hän on työlleen elävä tohtori Emma. Gigololle olisi käyttöä. Ashton Kutcher tulkitsee kirjoittajapoika Adamia. Vaikka Adam on ilmapalloja lyyleille jakava tunneihminen, hän on myös mies, joten hän luulee haluavansa yksiulotteisen seksisuhteen. Tilanteen kutkuttava puoli on siinä, että se on Emma, joka on tyytyväinen tilanteeseen. Hän on sen koulukunnan alustavia autisteja, että vaikkei hän ymmärrä normaalien ihmisten tarpeita ja järjenjuoksua, on hän kuitenkin älykäs ja mahdollisuuksien rajoissa kohtelias ja siksi elämä rullaa melko loistavasti. Adam ajaa itseään uhrin asemaan pitämällä sitä itsestäänselvänä, että tällainen tyttö on häneen rakastumassa.

Kliseisesti etäisiin miehiin kyllästynyt kliseisesti tunteellinen nainen voi sanoa, että leffa kääntää sukupuoliroolit. Adam ei kuitenkaan ole "oman lääkkeen tarpeessa" tai mitään tällaista. Edellisen tyttöystävän jälkeen on ollut hiljaista. Ylimääräisenä loukkauksena horatsu panee nykyään hänen isäänsä. Emma on omalla tavallaan sympaattinen. Hän tokaisee melko arkisesti, että syvälliset suhteet vähän ahdistavat. Täten tilanne on se, että Adam on selkeämmin lämmön puutteessa, mutta hänelle on helpompaa muodostaa parisuhteita. Emmalla on toinenkin kosija, mutta onnellisuutta ajatellen rento seksisuhde selvästikin on lupaavampi alku, kuin kiinnostus mieheltä, jota kiinnostavat varmasti muutkin kauniit lääkärit. Leffassa on jännitteitä.

Leffassa ei ole vitsejä. Eipä juuri. Sensellainen on hauskaa, kun Emma reagoi Adamin tunteiluun kiukkuilemalla. Tarina toimii. Värikkäät tukijoukot ovat toinen juttu. Miehinen mutta herkkä musta mies, itsevarma mutta hieman alakuloinen intialainen lyyli, neuroottinen uranainen, teatraalinen homo, Kevin Kline pukkifaijana ja bimbo ex ovat ne laskelmoiduimmat koomiset kevennykset. Jokainen heistä katoaa maisemista pitkiksi ajoiksi, joten ei heitä ehdi ystäviksi adoptoida. Cary Elwes käppäilee taustalla lääkärinä, jonka merkitys tarinalle jää hämäräksi. Eräälle älykääpiölle sanotaan, että älä esittele kuvia peniksestäsi. Jatkossa hänkin esiintyy taustalla. Okei? Autistisia piirteitä löytyy myös käsikirjoituksesta.

Portman on liian hyvä Kutcherille, vaan hahmotpa ovat tasapainossa: Portmanin suoritus herättelee Strung Out -fiiliksiä sellaisista pitäville. Paria on kiva katsoa. Tahdoin tietää miten tässä käy. Eipä kummasti, voin paljastaa. Vitsit saattavat olla vaisuja ja useimmat stereotyyppiset lausujat jäädä etäisiksi, muttei suorituksissa vikaa ole. Ivan Reitman on vähän tämmöinen ohjaaja. Vain yksi mies on ohjannut elokuvan, joka on käytännössä draama ja vieläpä katsomiskelpoinen sellainen, vaikka se kertoo siitä, kuinka Arnold Schwarzenegger tulee raskaaksi (Junior). Köykäistä ajanvietettä Reitman työkseen suoltaa. Kelloa tulee katsottua, mutta loppuun asti istutaan.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa