Ulkomailla on ötököitä, ruuhkaa, lämpöasteita, ripulin uhka. The Tourist ei ole Venetsian mainos, vaan sensuelli, glamourintäyteinen, glorifioitu romanttinen trilleri. The Tourist on oivempi matkana, kuin matkat. Ruhoni reagoi kylmillä väreillä elokuvan kauniisti kuvattuun, vaihtelevalla ja tunnelmallisella musiikilla huippuunsa viritettyyn ensimmäiseen puoliskoon. Johnny Depp on turisti ja matikan maikka. Angelina Jolie on kohtalokas nainen, jolla on syy vietellä mies mukaansa kliseeksi muodostuneen kaupungin hulppeisiin puitteisiin. Tunnelman ollessa kaikki kaikessa, kankaan on suotavaa olla kokoluokkaa ympäröivä. The Tourist vaikuttaa ymmärtävän, miten elämyksellinen filmi voi olla silkan toteutuksen ansiosta. Valitettavasti vaikutuin väärin.

Tähtiä ollaan devalvoimassa. The Expendables, Red, Machete ja Katastrofikytät ostivat tuttuja naamoja tusinan nipuissa. The Tourist tavoittelee Hollywoodin kulta-ajan henkeä muistuttaen samalla, mitä tähdillä on tarkoitus tehdä. Suoritukset ovat yllätyksettömiä, mutta tähdelle rutiinit ovat roolisuorituksia. Jolie on törröhuulitiimalasi, tyylillä. Jos niin uskomme, hän on jumalatar, joka pysäyttää ajan saapuessaan huoneeseen. Hän on Deppin loman huipentuma jo kun Deppin katse hänet tavoittaa. Depp on oletuksena liian femiininen flirttailemaan afroditen kanssa. James Bondin reviirille eksynyt opettaja kuitenkin on hieman ujo ja alakuloinen hahmo. Deppin luontainen herkkyys pukee tällaista gentlemannia pikantimmin kuin pallihiki, ja tasapainon viimeistelee parta. Ennen vanhaan suudelma saattoi olla merkittävä vain koska tähdet suutelevat; näin myös nyt.

Takaa-ajot ja ammuskelut on rakennettu huumorilla ja hyvällä maulla. Muuan tappo on kuvauksen ansiosta mieto, mutta kenties näinkään tuhmaa juttua ei oltaisi tarvittu ikärajaa nostamaan. Väkivallan uhka on usein väkivaltaa tehokkaampaa. Jolien perässä ovat Paul Bettany ja Timothy Dalton lainvalvojina ja Steven Berkoff gangsterina. Jolien pomo on pöllinyt gangsterilta pari miljardia puntaa. Deppiä luullaan häneksi. Kuolemanvaara tietenkin on olennainen osa tällaista lomafantasiaa, jollaisen itse kukin tilaisi Total Recall -firmalta. Jos The Tourist olisi niin yksinkertainen elokuva, kuin olen nyt kuvaillut, siitä olisi helpompi pitää kuin siitä, mitä The Tourist on kokonaisuutena.

Jälkimmäisellä puoliskolla vauhti lisääntyy, mutta Deppin ja Jolien vuorovaikutus on vähäisempää. Tämä latistaa tunnelmaa. Bettany ei ole tähti; hän ei ole mielenkiintoinen. Yksi (1) leikkaus töksähtää oudosti. Nipotus olisi voinut jäädä näin mitättömäksi, ellei elokuvaa pilaisi vuoden 2010 kehnoin juonenkäänne. Se ei ole katastrofaalinen, vaan yksinkertaisesti typerä käänne, jos maapallolle palaava astronautti saa tietää, että Abraham Lincoln on nykyään Ape-raham Lincoln (Apinoiden planeetta 2001). Katastrofaalinen käänne on sellainen, joka riistää katsojalta asioita, joita hän oikeutetusti ajatteli ja tunsi. Elokuvan voi katsoa uudestaan uudella asenteella. Kuinka moni Crying Gamen pimua vetävänä pitänyt himokas heterojuntti katsoi leffan heti uudestaan? Tuo käänne sentään oli nerokas.

Ohjaaja Florian Henckel von Donnersmarckin edellinen ja ensimmäinen työ Toisten elämä oli fiksu ja vahva draama, joka vei vieraskielisen elokuvan Oscarin. Miehessä on valtavasti potentiaalia, mutta syyttämällä käsikirjoitusta (jonka kirjoittajista hän on yksi) hänelle ei voida synninpäästöä antaa. Onko vika todella tarinassa? Ei oikeastaan. Mitä yksikään elokuva ei tahdo tehdä, on virittää katsoja väärin. On ennakoitavissa, mitä katsoja miettii ja tuntee ja odottaa. Katsojan kehittelemiä siteitä voidaan käyttää hyväksi monilla tavoilla, hyvinkin luovasti. Siteiden olemassaolon sivuuttaminen on mahtava virhe.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa